Luomu on nyt kaikkialla. Pelkästään tänään silmiini osui aiheesta kolme lehtijuttua: Päivän Keski-Uusimaa julistaa, että luomubuumi jatkuu edelleen. Reilun viikon takainen Ilta-Sanomat (josta Kulutusjuhlan Twitter tänään vinkkasi) kertoo, että luomutuotanto voi tulla tehotuotantoa edullisemmaksi. Samaan viittaa uusimmassa Imagessa haastateltu nummipusulalaisen Kilpiän tilan viljelijä Tuomas Mattila.

Odotan innolla tämän mediaboostauksen seurauksia. Välitön seuraus on jo näkyvissä: nyt on sosiaalisesti korrektia puhua suopeasti ja innolla luomusta. Äkkiä se ei olekaan enää vain viherpiipertäjien hippeilyä. Välillisiä seurauksia sen sijaan saa odotella. Esimerkiksi kummastakaan lähi-K:stani ei yhäkään saa luomuvihanneksia, vaikka luomumaitohyllyt näyttävät tyhjenevän ennätystahtia.

Muuttuvatko kaupat? Tähän asti niiden suunnalta on väitetty, että hyvistä aikeista huolimatta harva ostaa oikeasti luomua. Arvaan kuitenkin, että oma kulutuskäyttäytymiseni toimii ainakin jonkinlaisena indikaattorina muutoksesta: Yhtäkkiä tieto ruoan alkuperästä ja tuoreudesta – ja siitä luomustakin – on alkanut tuntua hyvin tärkeältä, suorastaan välttämättömältä. Pidän itseäni melkein rikollisena ostaessani tietämättä, tarttuessani halpaan sikaan säkissä.

Ketjujärjestelmän uudistumisen suhteen olen aika kärsimätön ja vähän skeptinen. Kauppakonsernit ovat liian isoja, liian kasvottomia, liian järeitä hienoine järjestelmineen. Jätän kyllä innolla palautetta lähikauppoihin (miksi kaikissa kolmessa on kohtuuttoman kokoiset valmisruokahyllyt?), mutta arvaan sillä olevan vain vähän merkitystä. On tullut sellainen olo, että minun on otettava lusikka ihan omaan käteeni ja keksittävä uusia keinoja ruoan hankkimiseen.

Viimeisen viikon ajan olen suunnitellut kotikulmilleni Haagaan ruokapiiriä. Vähän viitseliäisyyttä ja ripaus yhteisöllisyyttä, ja voin hankkia ruokani juuri sieltä mistä haluan – niin ainakin väitetään. Seuraavien kuukausien aikana selvinnee, pitääkö tämä paikkansa. Tervetuloa mukaan, lähialueilla asuvat.