Yksinyrittäminen on yksinäistä hyvässä ja pahassa. Aika usein siinä tulee tilanne, jossa tekee mieli kysyä toista mielipidettä. Sellainen voi olla tarjolla minun työssäni esimerkiksi asiakaslehden toimituksessa, mutta aina ei ole. Monesti asia liittyy enemmän työn kokonaisuuteen kuin johonkin yksittäiseen juttuun. Sellainen ei asiakkaita kiinnosta eikä tarvitsekaan.

Tänä keväänä olen löytänyt hyvän vertaistuen: kaksi lähellä asuvaa yksinyrittäjää. Tarvitsimme kaikki tukea, kannustusta ja ehkä vähän piiskuriakin. Niinpä päätimme ryhtyä toistemme hyviksi pomoiksi. Tapaamme pari kertaa kuussa ja käymme läpi kunkin mieltä vaivaavia työasioita. Asetamme tavoitteita ja pohdimme yhdessä, miten niihin päästään. Pakotamme toisemme tekemään nekin asiat, joita tekee mieli lykätä.

Tänään pohdimme tavoitteiden asettamista ja työn tehostamista. Tällaisesta työstä tulee helposti täysin rajatonta: työtä tehdään vähintäänkin ajatuksissa koko valveillaoloaika ja joskus nukkuessakin. Lomia ei oikeastaan ole.

Töitä on tietysti joskus paljon vähemmän kuin toiste. Silloinhan voisi lomailla ja toteuttaa vaikka mitä omia projekteja! Mutta miten käy? Jos töitä on vähän, niitä vähiä tulee pureskeltua turhankin paljon. Esimerkki: Jos aikaa on, saatan etsiä pieneen juttuun roppakaupalla lähteitä. Soittaa muutaman ylimääräisen puhelun. Googlata syvemmälle ja syvemmälle. Ajatella juttua vähän tänään ja vähän huomenna ja miettiä koko ajan, että pitäisi vaan kirjoittaa se. Lopullisessa kirjoitustyössä menee muutama tunti, ja tekstiin mahtuu vaivalla hankkimastani materiaalista murto-osa. Palkkionkin saan pienestä jutusta.

Kiireessä on helpompi toimia. Asiat asettuvat luonnostaan tärkeysjärjestykseen. Mutta kukapa kiirettä koko aikaa haluaisi!

Jostakin syystä oman ajan järjestäminen on niitä vaikeimpia töitä. Ilmeisesti tämä ei ole vain yksinyrittäjien ongelma, sillä yleisin kysymys, jonka kuulen ei-freelancerilta, on: ”Miten sä saat tehtyä yhtään mitään?” Pomot auttavat. He antavat myös perspektiiviä siihen, että ihan oikeasti kyse on vain ajan järjestämisestä, ei mistään sen kummallisemmasta.

Tämän päivän keskustelujen lomassa muistelin hyvää artikkelia, jonka joskus luin The Writerista. Sen nimi on 10 ways to work more efficiently, ja se saa tehokkaan työskentelyn kuulostamaan hyvin helpolta. Amerikkalaiset ovat sellaisessa lahjakkaita!

Oma muistilistani voisi olla Kelly James-Engerin listasta vähän yksinkertaistettu versio:

1. Älä ylisuorita. Pieneen juttuun ei tarvita ison jutun taustatyötä.
2. Hyödynnä tekemääsi taustatyötä. Jos kuitenkin näet pientä juttua varten paljon vaivaa, käytä se hyödyksesi: sorvaa tekstejä samasta aiheesta mutta eri näkökulmista eri lehdille.
3. Niputa työt. Älä kyttää koko ajan sähköpostia vaan hoida homma keskitetysti pari kertaa päivässä. Jos töitä on jollakin viikolla vähän, tee ne niiden vaatimassa ajassa äläkä roikota.
4. Varaa itsellesi netitöntä kirjoitusaikaa. Pakota itsesi tekemään töitä verkottomassa tilassa muutamia tunteja päivässä.
5. Suunnittele työtäsi. Aseta päivä-, viikko-, kuukausi- ja vuositavoitteita. Kirjaa ne ylös ja seuraa niiden toteutumista.