Kävin tänään Selkokeskuksen Kirjoita selkokieltä -koulutuksen. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka ovat tekemisissä suurelle yleisölle tarkoitettujen tekstien kanssa. Me koulutettavat saimme monesta tekstistä nähtävillemme sekä yleis- että selkokielisen version ja totesimme, että monessa tapauksessa yleiskielistä versiota tuskin kaipaa kukaan.
Esimerkiksi kasvatus- ja koulutusalan ja sote-alan ”yleiskieliset” tekstit ovat usein niin koukeroisia, että niistä ei ota kunnolla selvää vaikka olisi vammaton kantasuomalainen ja opiskellut yliopistossa suomen kieltä. Selkokielisiä tekstejä sen sijaan oli helppo lukea ja ymmärtää. Eikö sen pitäisi olla arjen käytäntöihin ja päätöksiin liittyvien tekstien pääasiallinen tavoite?
Selkokeskuksessa on laskettu, että yli kymmenesosa Suomessa asuvista tarvitsee selkokieltä. Se on valtava määrä! Kohderyhmää ovat muun muassa lukihäiriöstä kärsivät ihmiset, kehitysvammaiset ihmiset ja maahan muuttaneet, jotka vasta harjoittelevat suomea. Selkokieli voi helpottaa myös ikääntyneiden ihmisten ja neuropoikkeavien ihmisten lukemista. Lisäksi selkokieli voi olla vastaus niille nuorille (tai vanhoille), jotka lukutaitotutkimusten mukaan ovat siitä heikommasta päästä ja joiden on vaikea toimia yhteiskunnassa täysipainoisesti sen vuoksi. Tästä on vaikea keksiä huonoja puolia.
Tänä keväänä olen lupautunut kirjoittamaan säännöllisesti Selkomedia-verkkolehteen, joka on suunnattu erityisesti maahan muuttaneille ihmisille. Olen siitä aika innoissani. Tuntuu inspiroivalta päästä katsomaan kieltä ja arkea vähän toisesta näkökulmasta kuin tavallisesti.
Millainen sana tai rakenne on vaikea ymmärtää? Miten kertoa selkosuomeksi mutta kuitenkin kiinnostavasti? Millainen aihe koskettaa – ja ennen kaikkea, millainen näkökulma on olennainen maahan vastikään muuttaneelle tai sellaiselle, joka ei tiedä suomalaisesta yhteiskunnasta samoja asioita kuin minä? Se ei välttämättä ole sama kuin minun itsestäänselvä näkökulmani, ja juuri siksi luotan siihen, että minulle avautuu Selkomedian juttukeikkojen myötä avaruuksia.
Olen kuullut muutamaltakin 70 vuotta ylittäneeltä ihmiseltä lähiaikoina saman haaveen: olisi hauska saada omaa elämää kirjattua muistiin. Ymmärrän tarpeen hyvin ja kannustan toteuttamaan sen. Toivoisin, että kaikista lähipiirini ihmisistä olisi tallella jonkinlainen kirjallinen tiivistelmä siitä, mikä heille on ollut elämässä tärkeää. Tällaisia juttuja olisi kiinnostava lukea paitsi joskus aikojen kuluttua myös ihan heti nyt. Niistä heräisi varmasti hyviä keskusteluja. Vai tiedätkö, mikä on ollut tärkein käänne äitisi elämässä? Kuka on ollut isääsi eniten vaikuttanut ihminen tai millainen olikaan hänen nuoruudenhaaveensa? (En minäkään.)
Harvasta ihmisestä on tallella kummoisia kirjallisia jälkiä, ainakaan kovin lähestyttävään muotoon paketoituja, koska harva jaksaa paneutua sellaisten kirjoittamiseen. Sekin on ymmärrettävää. Uskallan kuitenkin väittää, että tunteisiin ja toiveisiin pureutuva elämäntarina olisi huomattavasti toivotumpi perintö kuin kellarintäysi elämän aikana kerättyä tavaraa. Ehkä siis kannattaisi paneutua asiaan!
Minulta ei puutu kirjoittamishaluja eikä ihmisiin kohdistuvaa kiinnostusta. Minusta syväsukellukset ihan tavalliseenkin elämään ovat kiehtovia, ehkäpä yksi parhaista asioista ikinä. Tämä sai minut pohtimaan, miten voisin käyttää omaa taitoani kirjoittajana tallentamishalukkaiden hyödyksi.
Syntyi Tarina sinusta -palvelu: mahdollisuus tilata syvähaastatteluun perustuva kirjallinen taideteos omasta elämästä. Kertoja kertoo, minä kuuntelen ja kirjoitan. Lopputulos on novellin mittainen pienoiselämäkerta ehkä vain yhdestä kertojan elämänvaiheesta tai sitten kokonaisesta elämästä. Valta on kertojalla. Tarinan sinusta voi tilata itselleen, muistoksi jälkipolville tai vaikkapa suvun yhteiseksi lahjaksi lähipiirin synttärisankarille, jolla on jo kaikkea.
Jos kiinnostuit, vilkaise lisää Tarina sinusta -sivulta. Maaliskuun puoliväliin mennessä tilauksen tehneet saavat teoksensa alennettuun hintaan!
Kuten jo yli kymmenenä vuonna, viimekin vuonna laitoin ylös kaikki vaateostokseni. Ajatukseni tämän tavan taustalla on, että haluan pysyä kärryillä kulutuksestani, ja vaatteet kertovat siitä aika hyvin. Muihin asioihin minulla menee paljon vähemmän rahaa, sillä en ole innokas sisustus- tai harrastuskamppeiden ostelija.
Viime vuonna osallistuin (tietenkin!) Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Siinä ajatuksena on pitäytyä sellaisessa kulutuksessa, jonka planeetta kestää: siis ostaa korkeintaan viisi vaatetta vuodessa uutena. Alusvaatteita, sukkia tai muita hyvin kevyitä vaatteita ei haasteeseen laskettu.
Minulle haaste ei ollut kovin vaikea toteuttaa, koska olen jo aiemmin tottunut ostamaan lähes kaiken käytettynä. Viime vuonna ostin kaksi vaatetta uutena: talvikengät hajonneiden ja pieneksi käyneiden tilalle ja pitkän sadetakin päiväkotimatkoja varten. (Lisäksi ostin uutena rintsikoita, sukkia ja yhdet villasormikkaat. Näitä en laske haasteeseen.)
Yhteensä ostin kuitenkin 19 vaatekappaletta (luvussa ei ole alusvaatteita ja sukkia mukana). Tähän sisältyy kolmet kengät (kengänkokoni kasvoi mystisesti viime kesän korvalla). Käytettynä siis ostin aika paljon. Palasin vuoden alussa vanhempainvapaalta työelämään, ja uusille, ihmisten ilmoille sopiville vaatteille oli tarvetta. Käytettyjä vaatteita ostin ylivoimaisesti eniten Emmystä.
Rahaa kului yhteensä 503 euroa eli kuukaudessa noin 42 euroa. Rintsikoita (2) ja sukkia (4) oli tästä 86 euroa. 19 vaatteeseen meni siis 417 euroa. Keskimäärin maksoin yhdestä vaatteesta 22 euroa.
Kokonaiskulutukseni on iso tai pieni, näkökulmasta riippuen. Se ylitti yli puolella edellisen vuoden vaatemenoni, jotka tosin olivatkin ennätysalhaiset. Suomen Tekstiilin ja Muodin tuoreen tilaston mukaan keskivertosuomalainen käytti vuonna 2022 vaateostoksiin 730 euroa vuodessa ja lisäksi kenkiin 129 euroa, siis yhteensä 859 euroa. Tosin luku ei kerro koko totuutta: siinä ei ole mukana markettivaateostoksia, kuluttajien välistä kauppaa eikä ulkomaisia nettikauppaostoksia. Keskivertoon verrattuna kulutukseni on joka tapauksessa aika maltillista. Se on pyrkimyksenikin.
Tänä vuonna haaveilen ostavani ihan kaikkea, myös secondhand-vaatteita, mahdollisimman vähän. Haluan kääntää ajatteluani kulutuksesta muihin asioihin, kuten paperikirjojen lukemiseen ja kirjan kirjoittamiseen. Olen nimittäin huomannut, että käytetyn tavaran etsiskelyyn ja ostamiseen (ja varmaan uudenkin) menee tosi paljon aikaa – tai ainakin käytän siihen enemmän aikaa kuin haluaisin.
Olen oppinut, että paljon tarpeellista saa ilmaiseksi naapurustosta, mutta jotakin on ostettava: juuri hankin esikoiselle Kierrätyskeskuksesta luistelukypärän mystisesti kadonneen edeltäjän tilalle. Mutta silti, kenties, välttämättömiä tarpeita on lopulta varmaankin aika vähän. Hauska nähdä, olenko oikeassa.
Oli parsinnan vuosi. Nämä villasormikkaat ostin Edinburghista viisi vuotta sitten.
Viime vuonna kulutin vaatteisiin noin 214 euroa. Se on todella paljon vähemmän kuin koskaan aikaisemmin (lukuja edellisiltä vuosilta löytyy aihetunnisteen vaatevuosi alta).
Tällä rahalla ostin 14 vaatetta tai kenkäparia ja lisäksi 11 alusvaatteeksi laskettavaa: sukat, aluspaidan, kahdet sukkahousut ja seitsemät alushousut. Tavakseni on tullut ostaa lähes pelkästään käytettyä. Viime vuonna ostin uutena (siis uusien tavaroiden kaupasta) yhden aluspaidan ja kahdet sukkahousut. Ostoksia on tänä vuonna sen verran maltillisesti, että taidanpa käydä ne läpi yksi kerrallaan. Kolme tähteä loisto-ostoksille.
:: R-Collectionin valkoinen t-paita 8,70 e ***
Olen löytänyt itselleni sopivan t-paitamallin ja metsästän näitä silloin tällöin käytettynä. Tämä oli kevät-kesällä niin paljon käytössä että ei ole enää täysin siisti.
:: Lyhythihainen valkoinen aluspaita 26 e **
Ostin paikallisen, perinteikkään vaatemyymälän loppuunmyynnistä, koska halusin osallistua tähän merkittävään tapahtumaan. Ei ihan sellainen kuin olin ajatellut – pitäisi olla tumma – mutta ajaa asiansa tiukkojen neuleiden alla ja sentään eurooppalaista tekoa.
::Mustat Lee-farkut korkealla vyötäröllä 15 e ***
Tajusin vihdoin, että farkut voivat olla tosi mukavat. Nämä paikallisesta kierrätysryhmästä löydetyt löysät farkut ovat olleet päällä melkein koko ajan. Täsmälleen minun kokoni, ja makeet!
:: Muji-raitapaita 1,50 e **
Ostin paikalliselta kirppikseltä yöpaidaksi. On ollut paljon käytössä, vähän lyhyt kyllä.
:: R-Collectionin vaaleanpunainen t-paita 6,25 e ***
Ostin, koska tuli vastaan, en valtavaan tarpeeseen. Mutta tämäkin on ollut paljon käytössä. Mulle passeli malli.
:: Makian musta mekko 44 e **
Ostin hautajaismekoksi, koska vanha tätä virkaa toimittanut vintageliivimekko ei tuntunut enää omalta. Täytti hyvin tarkoituksensa, mutta muuta käyttöä tälle ei ole ollut (enkä osaa käyttää enää mustaa). Pidän kaapissa seuraavien hautajaisten varalta. Ja naapuri lainasi tätä kerran hautajaisiin, jes!
:: Sloggi-alushousut x 7 34 e ***
Alushousuni alkoivat hajota päälle ja päätin kokeilla niidenkin ostamista Torista. Tämä seitsemän kappaleen setti löytyi jonkin aikaa hakuvahdittuani 90-luvulta peräisin olevissa paketeissaan, Anttilan hintalapuilla varustettuina, varmaankin jonkun mummon jäämistöstä. Täydellistä! Sata tähteä!
:: Mujin vihreä puuvillahame 3,50 e *
Mulla on yksi paljon käytetty pitkä puuvillahame vuodelta 1996, ja se on kohta täysin riekaleina. Ostin tämän toiveenani, että se voisi korvata vanhan. Mutta ei oo yhtä hyvä. Käytin kesällä jonkin verran, mutta katsotaan jääkö tämä kaappiin vai jatkaako matkaa.
:: R-Collectionin lippis 15 e **
Kesällä lasten kanssa puistoillessa tuntui että täytyy olla hattu, joka ei ole lierihattu. Ostin siis kierrätysryhmästä urpolippiksen. En ole ihan sinut lippisten kanssa vieläkään, mutta kyllä tämä asiansa ajaa ja on vieläpä aika neutraali (minusta! Mutta mitä neutraalia on siinä, että lippiksessä on R-Collectionin logo? Ei mitään.).
:: Monkin harmaa collegepaita 4 e ***
Täydellinen heräteostos, jota olen käyttänyt tosi paljon. Hauska malli. Yllättäjä.
:: Nakedin vaaleanpunainen t-paitamekko 3,50 e *
Tykkään pitkästä trikoomekosta yömekkona ja edellinen alkaa mennä täysin hajalle. Mutta tämä ei ollut kovin hyvä, kireä vääristä paikoista. Väri on nätti ja olen käyttänyt, koska yöllä ei ole niin väliä, mutta joo – olisin voinut jättää hyllyyn. Vuoden huonoin ostos.
:: Trikoopaidat sininen ja vedenvärinen 1 e ***
Olin etsinyt perustrikoopaitoja pitkään huonolla menestyksellä, kunnes nämä kaksi tulivat vastaan naapurikaupunginosan kirppiksellä. Hinta oli huomattavan huokea, malli ja värit loistavat – jes! Merkki taitaa olla Atmosphere ja laadulle pisteet, sillä näitä mainiokuntoisia paitoja on kyllä lappujen perusteella käytetty ihan kunnolla.
:: Raitaiset sukat 1 e **
Sukkamestarien nätit raitasukat kirppikseltä, laatu on huono sillä olen paikannut kantapäät jo kertaalleen.
:: Lexingtonin vihreät pellavahousut 4 e **
Luottopellavahousuni on jo pariin kertaan paikattu, joten ostin vähän varalta nämä, kun sattui sopivan kokoiset ja nätit hyvään hintaan. Olen käyttänytkin jopa talvella näitä, mutta olisin selvinnyt ilmankin.
:: Torstain harmaat ulkohousut 6 e ***
Nämä ostin korvaamaan joskus yli kymmenen vuotta sitten ostetut softshellit, joita olen vihannut koko ajan melkoisesti. Eivät ole mitään shelliä vaan puuvillaa ja polyesteriä. Ei tule kylmiä väreitä, ei kahise! (Mutta tarkalleen ottaen en olisi tarvinnut näitä, koska ne pahuksen softshellit kyllä olivat ehjät yhä.)
:: Levi’s-farkut 4,80 e ***
Ostoslistalla oli ollut pitkään kapeat, korkeavyötäröiset farkut. Leviksistä mulla on hyviä kokemuksia, ja kun nämä löytyivät, en jahkaillut (kokeilin toki). Nämä ovat olleet hyvät ja käytössä, vaikka materiaali herättää vähän kysymyksiä kestävyydestä: näissä on puuvillan lisäksi modaalia ja liikaa elastaania, 8 %.
:: Wolfordin ohuet sukkikset x 2 36,10 e **
Todella monta vuotta käytössä olleet Wolfordin juhlasukkikseni hajosivat joulukuussa. Ostin saman tien kahdet korvaajat, mikä oli ehkä hölmöä. Tiedän, että nämä ovat hyvää laatua, mutta käyttöä ei ole kovin paljon. Mutta tämän siitä saa kun tilaa verkkokaupasta ja ajattelee, että on tyhmää maksaa postit vain yhdestä tuotteesta.
Mikä sitten on saanut vaatekulutuksen – nimenomaan siis vaatteisiin käytetyn rahan – vähentymään näin radikaalisti?
Ainakin olen ajatellut entistä enemmän sitä, tarvitsenko jotakin todella. Minulla on esimerkiksi talvikengät, sellaiset mokkasaappaat, jotka olen ostanut ehkäpä lähes parikymmentä vuotta sitten. En valtavasti enää pidä niistä, ja ne kyllästyttävätkin. Olen kuitenkin ottanut asiakseni käyttää niitä ja korjuuttaa niitä suutarilla niin kauan kuin se on mahdollista (ja tajuan nyt, että olen kyllä tänä vuonna korjauttanut yhden laukun ja muutamat kengät, yhteensä 44 euroa). Vastustan kiusausta ostaa jotkin uudet nätit/kiinnostavat/eettisesti valmistetut, koska se tekisi näistä aivan hyvistä kengistä roskan. Harjoittelen sellaista ajatusmaailmaa, jota kuluttaminen ei valtaa kokonaan. Joskus se onnistuu, toisinaan ei, mutta vaatteiden kohdalla edistystä on tapahtunut.
Olen myös ollut lähes koko viime vuoden vanhempainvapaalla ja todella pienituloinen. Se on pannut miettimään kulutusta entistäkin tarkemmin. Tietenkään vanhempainvapaalla tarpeetkaan eivät ole kovin ihmeellisiä, tai ainakin toiveissa on että ne ovat väliaikaisia (paidat joista rinnan saa nopeasti esiin, housut joissa voi mukavasti kontata vauvan perässä jne.).
Lisäksi voi olla, että en vain jaksa ostaa itselleni vaatteita yhtä paljon kuin ennen. Osa tähän aihepiiriin varatusta energiasta menee lastenvaatteiden ajattelemiseen. Mielenkiintoista on, että olen käyttänyt yhden aikuisen ja kahden lapsen vaatettamiseen viime vuonna yhteensä 975 euroa, mikä on lähes saman verran kuin joskus olen käyttänyt vain omiin vaatteisiini (2014).
Entäpä tämä vuosi sitten? Osallistun toki Instagramissa trendaavaan, Aku Varamäen ja Julia Thurénin lanseeraamaan #viidenvaatteenvuosi-haasteeseen, mutta en usko sen tuottavan suuria ahaa-elämyksiä, koska siitä on aikaa kun olisin ostanut uutena viittä vaatetta. Hauska ja oikein hyvä haaste silti! Yritin miettiä, mitä sitten toivoisin vaateminältäni tänä vuonna, ja totesin, että olen kulutukseeni tällä tasolla aika tyytyväinen. En tehnyt viime vuonna täydellisiä virheostoksia, vaan kaikki olivat vähintäänkin hyviä yrityksiä. Kaikkea ostamaani olen myös käyttänyt. En ostellut liikaa, mutta toisaalta ostin kyllä silloin, kun mieleistä ja tarpeellista sattui vastaan. Hyvä balanssi! Hyvä minä!
Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa uutta talvihaalaria – polvien uusiminen riitti.
Lapsille ostamiani vaatteita laskeskellessani tajusin, että olen ostanut molemmille hyvin lähelle saman määrän: viisivuotias esikoinen on saanut 55 vaatetta. Tähän kuuluu kahdeksan yläosaa ja kahdeksan alaosaa mutta lisäksi muun muassa 12 paria sukkia, neljät alushousut, kahdeksat kengät ja viidet hanskat. Ostoksissa on mukana tällä hetkellä käytössä oleva koko 128 suunnilleen kokonaisuudessaan, ja lisäksi olen ostanut joitakin isompia vaatteita.
Esikoisen vaatteistakin suurin osa on ostettu käytettynä. Uutena olen ostanut 15 vaatetta: kurahousut, 12 paria sukkia, välikausihanskat ja pipon.
Rahaa on mennyt viitisenkymppiä enemmän kuin neljä vuotta nuoremman siskon vaatteisiin, siis 408 euroa vuodessa tai 34 euroa kuussa. Vaatteiden keskihinta on ollut 7,40 euroa. Olen suosinut laadukkuutta ja suomalaisuutta.
Esikoiselle olen silti ostanut vaatteita löyhemmällä kädellä kuin kuopukselle ja välillä myös sellaista, jonka olen tiennyt yksinomaan ilahduttavan häntä (Ninjago-jumpsuit tuskin oli varsinaisesti tarpeellinen). Hän on myös itse saanut sanoa mielipiteensä, jos olen etsinyt jotakin nettikirppikseltä. Vaatevalikoima on tämän tuloksena ollut hiukan sekava ja käyttökelpoisuudeltaan epätasainen, vaikka vaatteita ei olekaan valtavasti. Tiedän heti, että hiukan vähäisempi määrä paremmin yhteen sopivia vaatteita toimisi paremmin. Sitä kohti ensi vuonna! Lisäksi on sitouduttava korjaamiseen yhtä syvällisesti kuin edellisvuosinakin. Tällä supersankarilla housunpolvet eivät yleensä pysy ehjinä muutamaa viikkoa pidempään.
Omia vuosittaisia vaateostoksiani olen listaillut vuosikaudet, mutta nyt seuraa kirjanpitoa myös lastenvaatteista tältä vuodelta. Olen perheessämme se henkilö, joka näiden ostamisesta vastaa, joten muistiinpanojen teko on ollut helppoa.
Yksivuotiaalleni olen tänä vuonna ostanut 50 vaatetta tai kenkäparia: muun muassa kahdeksan yläosaa, yhdeksän alaosaa ja viisi mekkoa. Ulkohaalareita olen ostanut neljä, kenkiä tai tossuja kolmet. Lisäksi olemme saaneet vaatteita ja kenkiä, joten pelkästään näillä ei ole pärjätty. Ja toisaalta omissa ostoksissani on ollut neljä vaatetta, jotka eivät päässeet väärän koon tai mallin takia käyttöön, ja kuusi vaatetta, joita on käytetty niin vähän, että ne eivät olisi olleet mitenkään välttämättömiä. Muut kamppeet ovat olleet suht aktiivisessa käytössä (tai ovat tulossa käyttöön).
Tällä kuopuksellani on varsin minimalistinen vaatekaappi. Käytössä pyörii neljä yläosaa ja kuusi alaosaa, lisäksi on pari mekkoa. Tämä määrä on toiminut meillä hyvin.
Ostoksia kyllä kuulostaa olevan paljon! Tänä vuonna olen hankkinut koot 74 ja 80 kokonaan ja lisäksi joitakin koon 86 vaatteita, jos olen törmännyt kirppiksillä hyviin. Luvussa on mukana sukat (kahdeksan paria), unipussit ja vaippahousut.
Vaatteista neljä on ostettu uusina: kurahanskat ja kurahousut (joiden vuotamiseen hermostuin) ja kahdet sukat, joissa minulla on tietty preferenssi (Popilla on malli, joka pysyy jalassa). Iso osuus siis on käytettyä.
Rahaa kului tämän lapsen vaatteisiin koko vuonna noin 353 euroa, mikä tarkoittaa vajaan 30 euron kuukausikulua. Keskimäärin yksi vaate on maksanut seitsemän euroa. Olen pyrkinyt ostamaan mahdollisimman eettisesti tuotettuja vaatteita ja/tai suomalaisia merkkejä silloin, kun kirppiksiltä on sellaisia löytynyt.
Tavoitteenani on edelleen jättää vähemmälle sellaista ostamista tai ehkä ennen kaikkea vastaanottamista, jolle ei ole selvää tarvetta. Toivon, että tämän periaatteen ansiosta voimme asua pidempään 62-neliöisessä kolmiossamme. Ihmiset mahtuvat vähiin neliöihin huomattavasti paremmin, jos menevät ja tulevat vaatepussit (huoh) eivät tuki kaappeja ja käytäviä.
Ihailen myös – osittain edellä mainitusta syystä – tänä vuonna avattua lastenvaatteiden vuokrauspalvelu Nakunakoa, jota kovasti huvittaisi kokeilla. 29 eurolla kuussa saisi aina kymmenen oikean kokoista sisävaatetta käyttöön (valikoimaa on kokoon 104 asti). Toistaiseksi olen saanut tuolla hinnalla kuopukselle myös ulkovaatteet ja kengät, mutta toisaalta veikkaan, että kaikenlainen ostosten ajatteleminen vuokraamoa käyttämällä vähenisi ja se siten maksaisi itsensä takaisin. Ehkä kokeilen seuraavassa koossa!
Kirjoitin reilu puoli vuotta sitten Imageen esseen lastenvaatteista. Tunnustin siinä, miten paljon käytän aikaa yhden lapsen vaatettamiseen: arvioni oli puoli tuntia päivässä. Kuulostaa paljolta – on paljon – mutta sellaista se on, kun korjaa paljon, ostaa kaiken käytettynä ja joutuu käyttämään siitä syystä vaatteiden etsiskelyyn viljalti aikaa.
Niin, onko se tosiaan sellaista? Rupesin kyseenalaistamaan toimintaani tosissani vasta esseen valmistuttua. Onko kierrätettyä ostavan todella pakko käyttää tällaisia määriä aikaa lastenvaatteiden parissa? Esikoiseni elämäntapa toki vaikuttaa korjaustarpeeseen – hänen housunsa repeävät polvesta yleensä jo matkalla bussipysäkille. Mutta silti: ehkä kuitenkin voisin päästä vähemmällä. Ehkä kuitenkin puolessa tunnissa päivässä on mukana valintaa, harrastelua. Eikä se tietenkään haittaa. Mutta siihen voi vaikuttaa, jos haluaa. Myönsin, että taidan haluta.
Esseessä tulen siihen lopputulokseen, että alan ostaa lapsilleni vaatteita paljon entistä vähemmän. Kerron, että niissä vähissä aion panostaa laatuun, vaikka ostankin käytettyä. Olen noudattanut tätä periaatetta – ja kas, vaatepuljauksen parissa viettämäni aika on vähentynyt. En ole laskenut, kuinka paljon, ja totuuden nimissä tsekkailen kyllä Torin tarjonnan tietyillä hakusanoilla edelleen useita kertoja viikossa, välillä jopa päivittäin. Mutta keskittymiseni aihepiiriin on vähentynyt, vaikka lapsia on tullut yksi lisää. Tämä johtuu pääosin siitä, että tajusin todellisten tarpeiden olevan lastenkin kohdalla määrällisesti vähäisempiä kuin automaattisesti ajattelin.
Kuopus, vielä vauva, sai paljon vaatetarjouksia tuttavapiiristä (jos joku ei tiennyt, pikamuoti- ja muutkin vauvanvaatteet valtaavat kohta kaiken elintilan maapallolta), mutta pyrin ottamaan vastaan vain maltillisesti. Silti pieniä vaatteita (50–62) oli liikaa. Emme käyttäneet läheskään kaikkia. Vähän isommassa koossa (68–74) olen toivonut lahjaksi tai ostanut vauvalle muutaman itselleni mieleisen vaatteen. Esikoinen taas on tullut kokoon, jossa kaikki ei mene heti pieneksi. 116–122-kokoiset vaatteet, joita hänellä on maltillinen valikoima, ovat olleet käytössä jo pitkään ja menevät vielä hyvän tovin.
Vaatetarpeisiimme vaikuttaa keskeisesti se, että meillä on kuivaava pesukone. Se pyörii melkein päivittäin. Olen todennut, että vaatteita ei oikeasti tarvita kovin paljon, vaikka esikoisen vaatteet menevät yleensä päivän päätteeksi suoraan pyykkiin. Kun kuopus ei edes ole osoittautunut pulauttelijaksi, hänelle riittäisi hyvin ihan vain pari vaatekertaa niin kauan, kun hän ei syö säännöllisesti muuta kuin maitoa.
Jos joku kysyisi, sanoisin, että neljävuotiaalle erittäin liikkuvaiselle ja kiipeileväiselle lapselle riittää meidän pyykkäystahdillamme viisi paitaa ja viidet housut. Sukkia ja kalsareita pitää olla vähän enemmän, koska niitä hukkuu ja menee likaiseksi herkemmin. Tärkeintä näyttää olevan, että vaatteet ovat sellaisia, mitä lapsi todella haluaa laittaa päälleen. Päiväkotiin on hyvä olla parit varasetit.
Alle puolivuotiaalle vauvalle, joka ei pulauttele kovasti mutta jolle kyllä käy kakkaräjähdyksiä, riittäisi totuuden nimissä kolme vaatekertaa. Niissäkin mieleisyys – käytännössä siis vanhemman maku – on kannattavaa huomioida, koska jos vaatteet ovat pukijan mielestä kivoja, vaihtelunhalua on vähemmän. Hoitolaukkuun varaisin tässäkin tapauksessa ylimääräisen setin.
Tällaiset listaukset ovat täyttä hömppää: jokainen perhe tarvitsee mitä tarvitsee, yleensä ihan eri asioita kuin jokin toinen perhe. Minusta on silti hauska lukea ”kuinka monta vaatetta vauva tarvitsee” -tyyppisiä listauksia, ja joskus ennen vauvoja sain niistä jotakin ideoitakin. Niinpä tässä seuraa omani.
Perheessäni asuu 3,5-kuinen vauva, joka on toinen lapsemme. Nelivuotiaalta esikoiselta ei ollut tallessa juuri mitään tavaraa, joten kaikki piti hankkia toiseen kertaan. Hankalaa? Ehkä hiukan, mutta lopulta olen vain tyytyväinen, että en ole hillonnut mitään neljää vuotta pienessä asunnossamme tai varastotiloissamme. Olisin joutunut säilyttelemään valtavaa määrää tavaraa (eritoten vaatteita), jota saimme esikoisen aikana ja josta vain osa oli käytössä – ja jonka arvo lisäksi oli alkujaankin vähäinen (emme silloinkaan ostaneet uutta).
Nyt sain valita, mitä ihan oikeasti esikoisen vauvavuoden perusteella haluan hankkia näihin rajallisiin neliöihin. Tosiasia on, että en kovin paljon. Meitä asuu neljä ihmistä 61 neliössä, joten usein on stressaavampaa omistaa kätevä tavara (joka kuitenkin on helposti tiellä) kuin pärjätä ilman (jolloin asunnossa mahtuu liikkumaan).
Äitiyspakkausta en tällä kertaa halunnut ottaa, koska en ole tyytyväinen sen vastuullisuusaspekteihin. Lisäksi tiesin, että sen sinänsä mainiot ulkokamat ovat mitä todennäköisimmin lokakuussa syntyneelle liian isoja ensimmäisenä talvena (toukokuiselle esikoiselle ne olivat mitä mainioimpia). Sen sijaan halusin hankkia mieleiseni tavarat hyväkuntoisena käytettynä ja uskoin, että äitiyspakkauksen sijaan saatava 170 euron summa riittäisi aika pitkälle. Näin kävikin.
Mitä sitten hankimme?
Vaunut. Esikoisella oli kolmipyöräiset yhdistelmävaunut, joissa oli vaunukopan sijaan kantokassi ratasosan päällä. Tiesimme, että tällä kertaa haluamme nelipyöräiset ja tuon saman kantokassisysteemin, koska vauvaa on roudattava vaunuvarastoon eri rappuun ja sitten kolmanteen kerrokseen rappusia pitkin. Ostimme siis Torista Brio Smilet kantokassilla ja ilman hankalasti säilöttävää vaunukoppaa. Ne ovat toimineet hyvin ja maksoivat 120 euroa. Parvekkeelle sopivat matkarattaat, joihin vauvan voi laittaa päiväunille samassa kantokassissa, meillä oli esikoiselta vielä jäljellä (saimme ne aikanaan ystäviltä ja ne ovat jo aika raihnaiset, mutta ajavat parvekkeella asiansa).
Sänky. Esikoisella oli alusta asti iso pinnasänky, jossa hän nukkui harvoin. Valitsin nyt alkuun pienemmän ensisängyn pyörillä, koska halusin maksimoida tilan ja joustavuuden mahdollisimman pitkäksi aikaa. Ostimme Torista JLY Bedside Cribin, jossa vauva yhä nukkuu (vielä ainakin pari kuukautta) ja joka on ollut käytössä tosi hyvä. Välillä se oli sivuvaununa meidän vanhempien sängyssä, mutta nyt se on palautettu kärrättävän sängyn muotoon kaikkien osapuolten unien maksimoimiseksi. Liikuteltavuuden ansiosta vauva on helppo laskea sänkyyn yöimetyksen jälkeen kummalta puolelta tahansa – arvostan! Sänky maksoi patjan kanssa 60 euroa.
Vaatteet. Ostin pienen kasan pienimpiä vaatteita kaverilta 20 eurolla ja yhden ulkopuvun kierrätyspalstalta kympillä. Lisäksi sain siskon ja ystävien lapsilta pieneksi jääneitä. Yritin ottaa vastaan vain vähän, mutta silti vaatetta oli aluksi yllin kyllin, siis liikaa. Meillä on kuivaava pesukone (pienten tilojen paras kodinkone) ja se laulaa aika usein, joten kovin monta settiä ei tarvita, vaikka kakkavahingot ovat meillä melkein päivittäisiä. Joululahjaksi vauva sai toivottua Ruskovillaa, ja nyt villa-asu onkin päällä melkein joka päivä – pyykkään vain välillä kakkatahrat ja ripustan vaatteet kuivumaan. Olen tyytyväinen, että esikoiselta ei ollut juuri mitään säästössä, sillä lapseni ovat täysin eri mallisia. Kuopuksella potkuhousut ovat ihan paras vaate eivätkä leggingsit mene jalkaan lainkaan, kun taas esikoisella käytin vain kapeimpia mahdollisia housuja. Tämän huomattuani pyrin jatkossa hankkimaan tai ottamaan vastaan vain minimimäärän lapsen vartalonmalliin sopivia vaatteita. Luulen, että noin 4–5 settiä + yöpuvut on passeli määrä.
Kantovälineet. Esikoinen nukkui lähes puolivuotiaaksi päiväsaikaan (ja suureksi osaksi yölläkin) vain kannettuna, joten kantoliinat ja -reput tulivat aika tutuiksi. Halusin nytkin hankkia liinan, koska se on monessa tilanteessa tosi kätevä, vaikka toivoin, että tuntikausia päivässä ei tarvitsisi tällä kertaa kantaa. Hankin siis Woven Wingsin pitkän liinan Kantovälinekirppikseltä, 135 euroa – tämä oli luksushankinta, koska erinomaisia liinoja saa paljon halvemmallakin – ja pellavaisen rengasliinan Torista, 30 euroa. Molempia olen käyttänyt tälläkin kertaa, ja todennäköisesti käyttö kevättä ja kesää kohti lisääntyy, mutta olen tyytyväinen että tämä vauva nukkuu tyytyväisenä myös vaunuissa ja sängyssä. Saimme ystäviltä myös Tulan kantorepun, johon ostin puuttuvan unihupun Torista kympillä. Sitä ei ole vielä käytetty. Esikoisen aikana Ergon reppu oli isän kantoväline.
Rintapumppu, kestoliivinsuojat, tuttipullot ja tutit. Saimme nämä kaikki kierrätysryhmistä ja kavereilta ilmaiseksi. Kaikki hyviä olemassa, vaikka meillä on toistaiseksi syöty tuttia ja tuttipulloa hyvin vähän.
Sitteri. Tätä emme heti ostaneet, mutta kun vauva viihtyi vain rajallisesti lattialla ja oli lisäksi jatkuvassa talloutumisvaarassa (koska esikoisen kaikki leikit ovat hyvin vauhdikkaita), ostimme Babybjörnin naapurista 40 eurolla. Se on niin iso kapine, että mieluummin olisin ilman, mutta puolustaa paikkaansa koska vauva viihtyy siinä hyvin (ja se on helppo kasata sivuun). Lisäksi ostin Torista 35 eurolla sitteriin uuden päällisen, kun vanha alkoi repeillä.
Turvakaukalo. Saimme sopivan kaukalon, jossa vielä oli hyvin käyttöikää jäljellä, paikallisesta Buy Nothing -ryhmästä.
Makuupussit. Saimme ystäviltä kaksi äitiyspakkauksen makuupussia, untuvapussin lainaan ja lämpöpussin rattaisiin. Äp-pussit ovat unikäytössä joka päivä (toinen varalla) ja untuvapussi lämmittää kantokopassa. Lämpöpussia emme ole vielä käyttäneet, mutta ehkä sitten ratasvaiheessa (esikoisella tosin käytin rattaissakin vain äp-makuupussia, johon olin tehnyt reiät turvavaljaille).
Hoitoalusta. Ostin hoitoalustan pesukoneen päälle kirppikseltä vitosella. Erillistä hoitopöytää meillä ei ole koskaan ollut enkä sellaista ole kaivannutkaan.
Muuta? Harsoja oli esikoiselta vielä säästössä, samoin pari pientä peittoa köllimisalustoiksi. Hiusharja saatiin Buy Nothing -ryhmästä, samoin jokin vauvalelu (niitä on pari saatu lahjaksikin, ja kiintiö on nyt täynnä). Tarpeita tulee iän myötä tietty lisää, esim. syöttötuoli ja isompi sänky, mutta emme ole ostaneet mitään varastoon. Luotan siihen, että välttämätön kyllä löytyy käytettynä, kun aika on.
Rahaa kuopuksen neljään ensimmäiseen kuukauteen on mennyt yhteensä 465 euroa. Kaikista hankinnoista on siis selvitty äitiysavustuksen ja lapsilisien (yht. 586 e) voimin, ja reipas satanen on jäänyt ylikin (lisäksi haluan huomauttaa, että halvemmallakin olisi selvinnyt, mutta vaivaa se olisi vaatinut). Lisäksi olemme toki maksaneet vaipoista, sillä emme tälläkään kertaa ole jaksaneet kestovaipattaa. Rahan ja ympäristön vuoksi se kannattaisi, mutta aiheen vaatiman perehtymisen ja kylppärin nyt jo hyvin naftien tilojen vuoksi en ole houkuttunut kokeilemaan.
Vuosi meni, joten on taas perinteeksi muodostuneen vaateraportin aika (edelliset vuodet: 2020, 2018, 2017, 2016, 2015, 2014). Pyrin viime vuonna ostamaan entistäkin suuremmalla maltilla – ja kuten menneinä vuosina, mahdollisimman suureksi osaksi käytettyä. Tänä vuonna yritin käytetyissäkin hankinnoissa painottaa vastuullista valmistusprosessia. Onnistuin siinä kohtalaisesti. Huomaan, että olen myös harjaantunut ostamaan entistä paremmin sellaista, mikä tulee oikeasti käyttöön. Jee!
Käytin vaatteisiin rahaa tänä vuonna noin 740 euroa, mikä on minulle suht tavallinen summa. Se on kuitenkin jonkin verran alle suomalaisen keskiarvon, joka on 870 euroa vuodessa. Tämä johtunee lähinnä siitä, että suosin voimakkaasti käytettyä (ja, noh, taidan keskittyä asiaan muutenkin keskimääräistä ihan hiukan enemmän…).
Vaatekappaleita ostin 29. Näistä 11 oli alusvaatteita, jotka ostin uusina. Uutena ostin lisäksi sukkahousut, pellavamekon ja kesäiset housut. Näin ollen reilu puolet ostoksistani oli secondhandia. Keskimääräinen hinta yhdelle vaatteelle oli 25,50 euroa; kallein ostos oli jo mainittu mekko, 198 euroa.
Olin suurimman osan viime vuodesta raskaana, mikä vaikutti vaatehankintoihin. Kaipasin mukavuutta ja toisaalta tiesin, että mitään valtavia hankintoja ei kannata tehdä, kun ei tiedä, mihin kokoon ja malliin vartalo raskauden jälkeen asettuu. Korjailin ja parsin vaatteita tavallista enemmän. Sitä aion jatkaa.
Kolme ostamaani vaatetta oli raskausvaatteita, kaikki käytettynä hankittuja housuja. Kahdet niistä ajoivat asiansa (yhdet eivät pysyneet jalassa ja lähtivät heti kiertoon) mutta nekin ovat jo jatkaneet matkaansa vaatekaapistani eteenpäin.
Raskaus ja tiedossa oleva imetys vaikuttivat myös yläosien malleihin. Esimerkiksi kietaisumallisen pellavamekon hankin siksi, että minulla ei ollut yhtään juhlamekkoa ja viime vuonna myös mahan oli mahduttava juhlimaan. Tänä vuonna sama mekko sopii imetyksestä huolimatta. Malli ei kuitenkaan edellytä sen kummemmin raskautta, imetystä kuin juhliakaan, joten toivon hankinnan olevan pitkäikäinen.
Myös tavallista runsaammat leggings-hankinnat selittyvät elämäntilanteella (mukavuus!). Kokonaisuuteen olen yhtä kaikki tyytyväinen. Kovin monta virhettä ei mukaan sattunut ja moni vaatteista on ilahduttanut käytössä enemmän kuin arvasinkaan.
Mitä sitten ostin?
– Kolmet leggingsit: Cosit (20 e) ja Biancanevet (35 e) Emmystä, Liljat (15 e) kierrätysryhmästä. Kaikki ovat olleet käytössä erityisesti raskausaikana – nyt yhdet riittäisivät.
– Kuudet housut: kolmet raskaushousut (yht. 18 e, pikamuotia Torista), yhdet toppahousut (kierrätysryhmästä) ja yhdet yöhousut (Emmystä). Toppahousut (10 e) ovat olleet ihanat lasten kanssa puistoillessa ja yöhousut (14 e) ovat jalassa melkein joka yö. Jes!
– Yhdet sukkikset – nämä on ostettu alkuvuonna uusina ja ovat vielä paketissaan. Hmmm.
– Kolme mekkoa: Himan Ilta-pellavamekko uutena (198 e), Cosin kietaisumekko Emmystä (50,90 e) ja vääränväriseksi paljastunut vintagemekko Torista (24 e). Viimeisen olen jo myynyt eteenpäin ostohinnalla, kaksi muuta ovat minusta tosi kauniita ja olleet jonkin verran käytössä nyt imetysaikana.
– Yhden pellavatunikan: Lemuel MC -merkkisen kierrätysryhmästä. Maksoin 45 euroa, siis melko paljon, ja olen kyllä käyttänyt tätä, mutta olen silti vähän kahden vaiheilla, osuiko maaliin.
– Yhden kimonomallisen jakun heräteostoksena naapuritaloyhtiön kirppikseltä. Täysin turha ostos (5 e), mutta niin kaunis. Ei ole ollut kertaakaan päällä, mutta en ole valmis luovuttamaan vielä.
– Yhden huivin: Beck & Söndergaardin ohutta villaa Emmystä. Aika kallis, 33 e, mutta tosi nätti ja käyttökelpoinen. Kaulassa joka päivä. Iloitsen.
– Yhdet kengät: Wondersin ballerinat kierrätysryhmästä (25 e). Olen haikaillut tämän merkin ballerinoja pitkään, ja nyt tuli vastaan lähes käyttämättömät oikeassa koossa lähiseutuvilta. Hyvä ostos!
– Kolmet mustat sukat Lindexiltä. Käytössä.
– Kuudet alushousut Organics Basicsilta (66 e). Oikein hyvät mutta nyt jo niin kulahtaneet, etteivät tahdo pysyä päällä. Mikä neuvoksi?
– Kahdet rintsikat Organics Basicsilta (95 e). Ihan ok mutta koko ei ihan osu imettäjälle. Palaavat toivottavasti aktiivikäyttöön tuonnempana.
Ajattelin tänä vuonna yrittää ensimmäistä kertaa seurailla vaatteideni käyttötiheyttä. Jos jaksan pitää kirjaa asiasta, uskon yllättyväni yhtä paljon kuin aikanaan yllätyin, kun aloin merkitä ylös vaateostoksiani. Ihmisen muisti on nimittäin kovin lempeä seuralainen: se unohtaa helposti virheet ja kaunistelee totuuksia toivottuun suuntaan. Vaateostosten määrä ja niihin kulunut summa muistetaan yleensä reilusti alakanttiin. Odotan kiinnostuneena dataa siitä, mitä oikeasti panen päälleni suurimman osan vuodesta. Arvelen, että kauniit mekkoni eivät ole yhtään niin korkealla sillä listalla kuin uskottelen itselleni niiden olevan.
Tekstityöläinen 