Outoa kulutusta, kiitos

Innostun selittämättömästi jutuista, jotka haastavat jonkin vallitsevan tavan toimia, etenkin kun se liittyy kuluttamiseen.

Muutama päivä sitten Haagaan perustettiin Suomen ensimmäinen Buy Nothing -ryhmä. Se on kansainväliseen liikkeeseen kuuluva paikallinen Facebook-ryhmä, jossa tarkoituksena on lahjoittaa ja pyytää tavaraa, aikaa, palveluksia tai mitä nyt keksiikin. Raha tai muu korvaus ei vaihda omistajaa, ajatuksena on vain kiitollisuuden viljeleminen. Minusta se on ihanaa. Vain ajatus siitä, että voisimme jakaa, antaa ja ottaa vastaan tarvitsemaamme hyvällä mielellä ja ilman rahaa – ah! Se tuntuu sopivasti olevan vastoin kaikkea totuttua ja haastavan ajattelua. Erityisen vaikealta tuntuisi ottaa vastaan jotakin oikeasti arvokasta, vaikkapa apua sellaisessa hommassa josta ei itse selviä. Voisikohan sitä tuollaisessa ryhmässä harjoitella?

Tänään törmäsin somefeedissäni tähän Virve Fredmanin jo alkukesästä ilmestyneeseen juttuun siitä, miten hän käytti kahdeksan kuukautta pääosin vain kahta mekkoa. Lopputulema oli, että hän koki valintansa vapauttavaksi eikä kyllästynyt lainkaan.

Ryhdyin heti miettimään, mitkä vaatteet valitsisin, jos käyttäisin vain kahta vaatekertaani. Tämä Kude Designin musta mekko olisi aika ilmeinen valinta, se sopisi nimittäin melkein mihin tahansa tilaisuuteen (ja on edelleen priimakunnossa). Kaksivuotiaan kanssa touhuava tarvitsisi kyllä hiukan kahta mekkoa enemmän valinnanvaraa garderoobiin, sillä vaatteet likaantuvat milloin mistäkin yllättävästä keissistä johtuen aika usein. Silti huvittaisi kokeilla jotakin tällaista yksinkertaistusta, ihan vain huvin vuoksi. Miten se muuttaisi ajattelua?

Somessa törmäsin tässä kesällä myös Arvokkaaseen maailmaan, joka on Pipsa Valkeilan sympaattinen instatili kolmehenkisestä perheestä, joka pyrkii olemaan kuluttamatta turhaan ja ostamatta mitään. Siinäkin hauskinta on minusta ajattelun haastaminen. Perheessä on vähän omaa lastani nuorempi lapsi, ja mietin Pipsan tiliä seurattuani muun muassa sitä, olisiko minusta hankkimaan kaikki taaperon vaatteet ilmaislähteistä, ja jos (tai ehkä kun!) ei, miksi ei. Olisiko syy tyyliä enemmän sosiaalisessa odotuksenmukaisuudessa?

Mainokset

Kuinka kauan vaatteen kuuluu kestää?

kengätVaateostoksien kirjaamisen ansiosta olen aika hyvin kartalla siitä, milloin mikäkin vaatteeni on ostettu. Siksi on mahdollista sanoa myös jotakin niiden kestävyydestä.

Huomaan, että maltillisen vaatevaraston omistajalla on yksi haaste, nimittäin se, että vaatteet kuluvat. Sillä kyllä ne kuluvat. Juuri eilen huomasin taas yhdessä perusyläosassani pienenpienen reiän. Sen saa korjattua, mutta kun näitä pienoisia reikiä on tarpeeksi, vaate ei yleensä enää tunnu erityisen siistiltä.

Vuoden 2016 vaateostoksistani olen julkaissut täällä blogissa poikkeuksellisen yksityiskohtaisen listan, joten sen sisältöä on helppo tarkastella hiukan lähemmin nyt, kun vaatteiden ostamisesta on yli kaksi ja puoli vuotta aikaa. Miten vaatteeni ovat kestäneet?

Tässä jo vuoden 2016 lopussa julkaisemani ostettujen lista, nyt kestävyyskommentein:

leggingsit, Muji 12,50 e

Olivat tehokkaassa yöhousukäytössä. Hajosivat suhteellisen pian täydellisesti ja korjauskelvottomasti. Menivät roskiin.

Etam-t-paita, La Fripe Rue St Maur 2 e (second hand)

Tämä oli alkujaankin vähän nafti ja arvioin koko ostoksen heti hölmöksi. Käytin muutaman kerran. Lähti kiertoon.

Majestic filatures -poolo, Emmaus 6,50 e (second hand)

On kaapissani yhä, ja hyvässä kunnossa. Olen käyttänyt tätä paljon. Joskin tämäkin on nykymakuuni vähän nafti…

silkki-kashmir-yömekko, Emmaus 12,50 (second hand)

Oli aktiivisessa yöpaitakäytössä Pariisissa ja hajosi joka paikasta aika pian. (Oikeasti tässä kyllä taisi olla silkin sijaan tai lisäksi pellavaa.) Meni roskiin. Huono hinta-laatusuhde jopa käytettynä!

silkkipaita Miikan julkkareihin, Emmaus 12,50 (second hand)

Käytin julkkareissa ja joissain muissa kemuissa. Materiaali on kummallinen: vesiroiskeistakin jää tahrat. Tekee käytöstä lähes mahdotonta, mutta tämä on edelleen vaatevarastossani.

sukat, Monoprix 6,90 e

Villaiset sukat, joita käytän yhä, vaikka ovat nukkaantuneet kovasti. Jokin reikä on tullut, voisi paikata.

rintsikat Calvin Klein x 2, Stocka 103 e

Nämä lähtivät raskauden myötä roskikseen täysin palvelleina. (Tosin koossa taisi alkujaankin olla toivomisen varaa…)

Korjaustyö: Wonders-kävelykenkien pohjaaminen, suutari Rue Roquette 18 e

Nämä kengät ovat tulossa taas kevään myötä käyttöön. Kannatti korjata.

La Botte Gardiane -avokkaat, 160 e

Olen käyttänyt, mutta jostain syystä olin ostanut vähän naftit. Suutari venytti näitä hiukan taannoin, ja luulen että nämä ovat loistavat kengät tälle kesälle.

Majestic Filatures -pellavahuivi x 2, Emmaus 31 e (secondhand)

Värit eivät näissä olleet ihan parhaat mahdolliset minulle. Toisen olen myynyt eteenpäin, toinen on käytössä yhä.

Maxmara-mekko, Bis Boutique Solidaire 15 e (secondhand)

Paljon käyttämäni perusmekko, joka palvelee taas ensi kesänä. Jes! On materiaaliltaan ehkä viskoosia, jonka laatu kyllä jättää hiukan toivomisen varaa (enemmän kuin Maxmaralta odottaisi). Kestää kuitenkin, koska käyttö on Suomen lyhyen kesän vuoksi rajallista.

H&M-paita, Oriveden kirppis 1 e (secondhand)

Oli käytössä pari kesää. Väri ei kuitenkaan tyydyttänyt pidemmän päälle. Lähti kiertoon.

rintsikat, KappAhl 20 e

Käytössä yhä. Eivät yhtään nätit ja myös vähän repsottavat, mutta mukavat.

Marimekko-villaliivi, Kierrätyskeskus 5 e (secondhand)

Tämä on ihana. Käytin eilen viimeksi. Olen viimeisen vuoden sisällä ihastunut liiveihin.

jakku hautajaismekon päälle, Kierrätyskeskus 9 e (secondhand)

Palveli hautajaisissa kerran. On kaapissa. En ole varma, käyttäisinkö toiste.

Kurt Kellerman -villamekko hautajaisiin, Kierrätyskeskus 10 e (secondhand)

Palveli hautajaisissa kerran. On kaapissa. Tässä on potentiaalia, kaunis mekko – joskaan ei kovin muodikas juuri nyt.

mustat herrainkengät, Kierrätyskeskus 6 e (secondhand) – kuvassa

Tykkään näistä kovasti, mutta käyttö on ollut aika vähäistä. Näille ei ole elämässäni toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta.

Korjaustyö: YSL-jakun hihojen kavennus ja vuorin uusiminen, Vaatturi Niko Pelkonen 100 e

Tämä jakku on hieno ja loistokunnossa, mutta olen suoraan sanottuna käyttänyt sitä vain vähän. Minulla ei oikein ole tarvetta tämän tyyliselle vaatteelle – tai ainakaan en ole keksinyt sitä vielä!

Korjaustyö: Wonders-nilkkurien täydellinen korjaus, Haagan suutari 35 e

Nämä kengät jäivät täysin palvelleina eläkkeelle viime syksynä. Roskiskamaa, mutta en ole vieläkään malttanut heittää…

silkkivilla-aluspaita, Stocka 21,90 e

Kaapissa yhä, hyvässä kunnossa. Jonkin verran käytetty.

Janita-kengät, Kenkämarski 198 e

Olen käyttänyt näitä talvet ostamisesta alkaen. Korjautin juuri toisen vetoketjun. Palvelevat kaiketi vielä pitkään.

3 x alushousut, Kappahl 13 e

Ovat jo joutaneet roskiin. Alushousut vaikuttavat kestävän käytössä noin vuoden verran.

silkki-villaleggingsit, Sokos 19,90 e

Käytössä ja kunnossa yhä.

uimapuku, Ellos 35 e

Olen käyttänyt tätä aktiivisesti ja käytän yhä. Hiukan harmillisen nafti, ja olkaimet vaatisivat ompeleita. Harkitsen korvaamista paremman kokoisella ja pitkälahkeisemmalla (joita on kyllä tosi vaikea löytää).

Yhteenveto: 25 ostamastani vaatteesta 11 on kaapissani edelleen, kahden ja puolen vuoden jälkeen. Minusta se on lopulta aika vähän, ainakin kun yritys on ollut ostaa kestävää sekä laadun että tyylin puolesta. Seitsemän vaatetta on mennyt roskikseen – ei laiskuuttani vaan siksi, että ne ovat oikeasti olleet täysin loppuun kuluneita. Loput ovat olleet enemmän tai vähemmän virheostoksia, ja muutamista vuoden 2016 vaatteista luopumista harkitsen edelleen, koska ne ovat olleet vähällä käytöllä tai jääneet nafteiksi.

Tästä voinee päätellä ainakin sen, että en ole mikään mahtiostaja. Vuonna 2016 en ostanut valtavasti – kulutin ostoksiin ja korjauksiin yhteensä noin 854 euroa, aika tarkkaan keskimääräisen suomalaisen verran – mutta silti näistäkin ostoksista olisi voinut monta jättää väliin.

Toki tämä kertoo myös siitä, että vaatteet, varsinkin yö- ja alus-, kuluvat. Huomaan, että vuosi sitten ostamani iso setti alushousuja alkaa taas olla tiensä päässä. Reikiä on aika paljon ja elastaanit ovat väsyneet. Asiaan vaikuttaa kuivausrummun käyttö, mutta se helpottaa arkeani niin paljon, etten ole valmis siitä luopumaan. Sitä en tiedä, kestäisivätkö laadukkaammat alushousut pidempään (nämä ovat pikamuotiketjun puuvillaista mallistoa).

Olen joka tapauksessa jälleen hieman pulassa vaatevarastoni kanssa. Se sisältää kokoonsa nähden liikaa vähän pieniä ja hiukan epäsiisteiksi kuluneita vaatekappaleita. Tarvitsisin uutta lähinnä siksi, että muutamat vaatteet ovat nyt niin kovassa käytössä, etten ennusta niille enää kovin pitkää elinaikaa. Pelkään, että kohta koko vaatevarastoni on kulahtanut.

Etenkin tarvitsisin uusia paitoja, mutta mistä ihmeestä niitä löytää? Haluan laadukkaita, juuri oikeanlaisia, kestäviä… Eivätkä kirpputorit oikein tunnu vastaavan kysyntään. Uusien vaatteiden ostajana minusta on tullut entistä arempi, kun joka ainoassa tekemässäni ostoksessa tuntuu olevan jokin virhe. Hermostun, jos ihan uudesta takista hajoaa vetoketju (kuten viime vuonna kävi Didriksonsin takille) tai uusi t-paita läikittyy materiaalinsa takia pesussa omituisesti (kuten kävi viime vuonna Lindexin paidalle). Vastikään tilasin netin kautta Balzac Parisilta ihanalta näyttäneen mekon, mutta se kuoriutui paketista kauheana ryppykasana. Ei jatkoon tämmöinen.

Vaatevuosi 2018

meret

Tätä vaatetta en ostanut. (Meret Oppenheim Emmassa vuoden alussa)

Kuten jo neljänä aiempana vuonna (2014, 2015, 2016 ja 2017), myös viime vuonna pidin kirjaa kaappiini muuttaneista vaatteista. Mielenkiintoista: ensimmäisen vuoden jälkeen vaatebudjettini tuntuu luontevasti asettuneen 700 euron hujakoille. Veikkaan kirjanpidolla olleen siihen jonkinlaista vaikutusta. Täysin vertailukelpoisia vuodet eivät ole, sillä olen huono laatimaan symmetrisiä exceleitä.

Tänä vuonna arvioin ostokset plussilla yhdestä kolmeen. Yhden plussan vaatteet olisi voinut hyvin jättää hankkimattakin. Kahden plussan vaatteet ovat olleet hyvässä käytössä mutta laadussa tai jossakin muussa yksityiskohdassa olisi ollut parantamisen varaa. Kolmen plussan vaatteet ovat täydellisiä hankintoja. Miinusmerkin varasin sellaisille vaatteille, jotka ovat jo lähteneet eteenpäin.

Tähdellä merkityt ovat secondhand-ostoksia.

Tammikuu
Paksu harmaa neuletakki, Jaegerin nettikauppa, 100 e ++(+)
Kommentit: Ihastuin tähän neuleeseen kivijalkakaupassa Edinburghissa ja kyttäsin sen alesta Suomeen palattuani. Ihana, iso neule, jonka väriroiskeet (harmaan seassa on pinkkiä ja vihreää) voisivat olla ihan vähän täydellisempiäkin vaatekaappiini.

Helmikuu
*Lumi Jenna Tote Bag, paikallinen Facebook-kierrätysryhmä, 50 e +++
*Savunsininen silkkipaita, Pelastusarmeijan kirppis, 5 e +
Kommentit: Vaalean konjakin värinen, hyväkuntoinen laukku löytyi sattumalta paikallisesta kirppisryhmästä ja oli nopea ostos, koska olin ehtinyt kaivata vaihtelua kymmenen vuotta käytössä olleelle mustalle nahkalaukulle. Lumi onkin ollut ostohetkestä asti käytössä joka työpäivä (ja musta seisoo hyllyllä, hmm…). Silkkipaita on kauniin värinen mutta tässä elämäntilanteessa aika vähällä käytöllä, siis turhahko.

Maaliskuu
*Sikarimalliset villakangashousut, Kierrätyskeskuksen ilmaislaari, 0 e +++
10 x alushousut, Kappahl, 56 e ++
Tummansiniset Wolford-sukkikset, Stockmann, 31 e +++
Kommentit: Harmaalla ja turkoosilla kudotut housut olivat superlöytö ilmaislaarista. Ne päälläni tunnen oloni nuoreksi Diane Keatoniksi. Alushousut olivat tarpeen, mutta ovat jo vuoden lopussa täynnä reikiä (kuivausrummuttelulla lienee iso osuus asiaan). Sukkikset olivat tarpeen ja ovat käytössä.

Huhtikuu
*Petroolinväriset Esmara-leggingsit, Fida, 1 e +++
*Tummansiniset Esmara-viskoosihousut, Fida, 3 e +
2 x Bread & Boxers -ribbialustoppi, joku pop-up-kauppa, 24,90 e +++
Kommentit: Leggingsit toimivat hyvin yöhousuina, kuten pitikin. Viskoosihousuja käytin kesällä, mutta ilmankin olisin pärjännyt. Kuumuus haastoi vaatekaapin, ja tuli ostettua tällaisia herätejuttuja. Alustopit olivat tarpeen, mutta kahden ostamiseen vaikutti tielleni sattuneen pop up -kaupan loppuunmyynti. Ostetut versiot ovat kuitenkin toimineet hyvin. Ne ovat myös juuri ja juuri tarpeeksi edustuskelpoisia pidettäväksi pelkästään.

Toukokuu
*Silkkihuivi, Punavuoren patina, 3 e +++
*Marjapuuronpunainen Marella-t-paita, Bella-kirppis, 2,20 e +++
*Tummansiniset Marimekko-pellavahousut, Pieni sydän Second Hand, 55 e +++
Kommentit: Nämä ostokset olivat kaikki vintagea ja loistavia täydennyksiä kesävaatekaappiin. Silkkihuivi on väreiltään (syvää sinistä, hiukan pinkkiä ja haaleaa lilaa) täydellinen. Marimekon housut ovat mahtavan skarppia, paksua ja laadukasta pellavaa ja kulunut pesulappu kertoo, että ovat kestäneet jo paljon käyttöä – kankaassa se ei näy.

Kesäkuu
*Musta Esmara-alustoppi, Spinny-kirppis, 2 e – (kierr.)
2 x rintsikat, Marks & Spencer, 53 e +++
Kommentit: Tälle kuukaudelle mahtuu vuoden ainoa täydellinen huti (liian pieni toppi) lähikirppikseltä (ja muutenkin: miksi ostan Lidl-vaatteita kirppikseltä?). Marks & Spencer myy rintsikoita, joissa on pienempi ympärysmitta (65) kuin missään muualta löytämissäni. Siis sain sopivat rintsikat! Jee!

Heinäkuu
*Vaaleanharmaa Part Two -neule, Spinny-kirppis, 4 e +
Kommentit: Tämän olisi voinut jättää ostamattakin. Hiukan epätoivoinen yritys korjata huonoa paitatilannettani.

Elokuu
Didriksons-kuoritakki, XXL, 89,90 e ++
Kommentit: Huolella harkittu ostos leikkipuistoiluun lapsen kanssa. Kriteeri oli ulkonäön ohella vedenpitävyys. Muuten hyvä, mutta taskun vetskari hajosi parin kuukauden jälkeen. Reklamoin Facebookissa, jossa asiaa hoidettiin ystävällisesti, mutta lopputulema on, että pitäisi mennä liikkeeseen hoitamaan juttua eteenpäin. Ei ole sellaiseen aikaa eikä viitseliäisyyttä. En myöskään halua vaihtaa takkia, koska riskinä on, että muuten täysin hyvä takki menee poltettavaksi ja saan tilalle toisen mahdollisesti yhtä suden. Mieluummin korjautan vetskarin. Todennäköisesti omalla kustannuksella. Äh, ei kannattaisi ostaa uutta!

Syyskuu
*Muka va Aino-paita, Tori.fi, 70 e +++
*Muka va Salme-housut, Tori.fi, 55,90 e +++
*H&M vaaleanpunainen viskoosipaita, Konttitori, 2 e ++
Kommentit: Muka va -vaatteita olen käyttänyt hurjan paljon. Sopivat monenlaisiin tilanteisiin eikä laatu ole vielä koskaan pettänyt. Nämä olivat lähes käyttämättömiä löytöjä Torista, ja koska tunnen merkin, laadun ja ovh:n, olin valmis maksamaan kovat hinnat. H&M-paita on tuonut elämääni uuden, hyvän värin, haalean vaaleanpunaisen, mutta paidan laatu on kuraa. Se huutaa olevansa pikamuotia, joka nyhjääntyy muutamassa käyttökerrassa. Masentavaa. Tätä ei kehtaa kaikkialla käyttää.

Lokakuu
3 x kenkien korjaus, Haagan suutari, 95 e +++
Kommentit: Luottosuutari korjasi vanhojen talvisaappaiden vetskarin ja laittoi niihin pitävät pohjat. Kestävät näin käyttöä vielä kauan. Lisäksi hän venytti yksiä (kalliita) kesäkenkiä, jotka puristivat, ja pelasti ne näin käyttöön. Ainoat korkokenkäni saivat samalla vähän paikkausta korkoihin. Loistavasti käytettyä rahaa!

Marraskuu
Ei ostoksia

Joulukuu
Burgundinvärinen villapipo, Stockmann, 35 e +++
*Vaalea Vila-alustoppi sukulaiselta käytettynä 0 e +
Kommentit: Pipo oli tarpeellinen ostos itse neulomani, vähän kutittavan ja jo hyvin palvelleen tilalle, ja nautin joka päivä sen väristä. Toppi on tarpeeton mutta mahdollisesti kuitenkin käyttökelpoinen.

Yhteensä kotiutin 32 vaatetta tai asustetta, joista alusvaatteita, alustoppeja tai sukkahousuja oli 17, siis yli puolet. Käytettyjä vaatteita oli 14. Alusvaatteiden lisäksi ostin uusina neuletakin, kuoritakin ja pipon. Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa lainkaan uusia kenkiä, kiitos oivan suutarin.

Rahaa meni yhteensä 668,90 euroa, mikä on minulle hyvin maltillinen summa. Se on vähemmän kuin koskaan aiemmin niinä vuosina, joina olen pitänyt kirjaa vaateostoksistani. Kokonaisuudesta 95 euroa meni korjauksiin, siis suutariin. Keskimäärin maksoin vaatteesta 20,90 e, mikä kuulostaa tosi vähäiseltä! Alusvaatteiden suuri määrä vaikuttaa tähän, sillä niihin en ole koskaan käyttänyt valtavia summia.

Tänä vuonna opittua tai jälleen kerran muistettua muistutukseksi ensi vuodelle:

  • Pidä mahdollisimman tarkkaa kirjaa tarpeistasi ja toiveistasi.
  • Suhtaudu väreihin tarkkaavaisuudella.
  • Harkitse vielä kerran. Ja sitten vielä kahdesti. Vain kriteerit täyttävä vaate kannattaa ostaa.
  • Säilytä maltti kirppiksellä. Harvoja vaatteita kannattaa ostaa sieltäkään, sillä kaikesta melkein-hyvästä pitää jotenkin päästä eroon.
  • Uutena on vaikea löytää hyvää laatua. Hyväksi todetuissa merkeissä kannattaa pitäytyä. Reklamointi on työlästä ja harvoin kovin kiitollista.
  • Mieti, miten vanhoja vaatteita voisi käyttää uudella tavalla. Käytä vaatteet niin loppuun kuin voit. Jousta tässä turhamaisuudestasi.
  • Paikkaa, parsi, tee itse.
  • Käytä suutaria! Taitava suutari säästää lompakkoa ja luontoa.

J.k. Ensi vuodelle ennustan tätä vuotta enemmän vaatetarpeita. Sanovat, että lasten myötä tulee tarve uusia vaatekaappia, ja ihmeellisesti se pitää kohdallani paikkansa, vaikka kroppa ei olekaan oleellisesti muuttunut. Ihan kuin olisin kasvanut ohi joistakin vanhoista rakkaistani…

Parhaat vaatteeni: Wonders-nilkkurit

Wondersit

  • Merkki: Wonders
  • Materiaali: nahka
  • Valmistusmaa: Espanja
  • Ostettu noin kymmenen vuotta sitten. Ostohinnasta ei mielikuvaa, mutta yli satasen joka tapauksessa.
  • Hinta per käyttökerta: olematon

Näiden kenkien seuraava etappi on roskis. Silti ne nököttävät nyt työhuoneen rappusella. En malttaisi heittää niitä pois.

Luottosuutarini Haagan suutari sanoi viimeksi näitä korjatessaan, että tämä on sitten viimeinen kerta. Kengät olivat käyneet hänen pakeillaan ehkä viidesti vuosien varrella, ja viimeisellä kerralla hän käytännössä rakensi toisen kengänpohjan uudelleen.

”Useimmat suutarit eivät olisi näitä enää ottaneet”, hän evästi silloin.

Aloitin saattohoidon, koska ymmärsin, että suutarin taidoista huolimatta viimeinen korjaus ei ehkä olisi kovin pitkäikäinen.

Vielä kerran, tämän kevään kurkistaessa, menin hakemaan näitä rakkaita munakoisokenkiäni vaatehuoneesta, vain todetakseni että nyt ne ovat kuolleet. Toisen kengän pohja oli taas täysin ontto. Kyllähän se tosiaan syksyllä jo siltä tuntui…

En muista, milloin olen nämä kengät ostanut. Ehkä kymmenisen vuotta sitten. Ne ovat olleet kaikki syksyt ja talvet sen jälkeen vähintäänkin varsin aktiivisessa käytössä, viime vuosina lähes yksinomaisessa. Ne ovat sopineet melkein kaikkiin tilanteisiin, arkeen ja siistiin menoon. Pariisissa 2015–2016 ne olivat ainoat talvikenkäni.

Olen yksinkertainen pukeutuja, mutta kengissä on minusta hauska olla vähän enemmän jujua, vaikka sitten väriä. Munakoison sävy on sopinut vaatteisiini hyvin. Tarpeeksi neutraali, tarpeeksi erilainen.

Nyt olen hukassa. Ihmisellä on hyvä olla välikauteen kengät, joissa on vähän vartta mutta ei vuoria. Korkoa ei saa olla. Jujua pitää olla. Mitä tilalle?

Ja myös: miten ihmeessä maltan koskaan laittaa Wondersini roskikseen? Saisihan tuosta nahasta vielä vaikka… Niin. Jotain. Ehkä. Joku, jossain.

Vaate voi näyttää kaupan rekissä tai ensimmäisellä käyttökerralla vaikka kuinka ihanalta, mutta minua kiinnostaa se, miten se palvelee vuosien käytössä. Tämä arvio on Parhaat vaatteeni -sarjan neljäs osa. Miksi vaatteita ei voisi arvioida yhtä hyvin kuin kirjoja tai teknisiä vempeleitäkin?

Kierrätän tyydyttäviä vaatteita

Lähetin pari viikkoa sitten 13 lastenvaatetta Emmyyn. En ansaitakseni rahaa (tuotto menee hyväntekeväisyyteen), vaan nähdäkseni, miten tällainen kierrätys 2.0 toimii.

Emmy on nettikirppis, joka tekee kaiken myyjän puolesta: kuvaa, hinnoittelee, myy. Sieltä ostetuilla tuotteilla on vieläpä palautusoikeus. Tämä on houkuttelevaa verrattuna Facebookin av, yv, jono -vääntöön eikä toisaalta vaadi live-kirppiksellä myyntiin liittyvää roudailua ja järjestelyä. Tuotot saa valita tilitettäviksi suoraan hyväntekeväisyyteen.

Emmy on myös hiukan eksklusiivinen. Se ottaa myyntiin vain tiettyjen merkkien tuotteita. H&M:ää sieltä ei löydy. Toki tuotteet ovat myös aika paljon kalliimpia kuin satunnaisella livekirpulla.

Minua kiinnosti kovasti, minkä kuntoisiksi tuotteeni luokitellaan ja miten ne hinnoitellaan. Lisäksi kiinnostaa, miten ne tekevät kauppansa.

Ihan muutamaa lukuun ottamatta kaikki Emmylle lähettämäni vaatteet ovat jo valmiiksi kierrätettyjä, ja olemme saaneet ne tuttavapiiristä ilmaiseksi. Laitoin kuitenkin mukaan vain sellaisia (oikean merkkisiä) vaatteita, jotka minusta olivat hyvässä kunnossa. Kävin joitakin vaatteita läpi nypynpoistajalla ennen kuin lähetin ne eteenpäin ja viikkasin satsin nätisti.

Nyt vaatteet ovat tulleet myyntiin. Jännää!

Ensimmäisenä havaitsin, että useimmat niistä on merkitty tyydyttäväkuntoisiksi, myös 62-kokoinen välikausipuku, joka meille tullessaan oli uudenveroinen ja jota meilläkin käytettiin hyvin vähän. Minusta vaate oli loistavassa kunnossa.

Tosiasia kuitenkin on, että taidan olla monen muun tavoin sokea omien vaatteiden kierrätyspotentiaalille. Emmyssä vaatteet luokitellaan ja hinnoitellaan todennäköisesti siten, että ne menevät mahdollisimman hyvin kaupaksi.

Ja on tietysti hyvä, että nettikaupassa ollaan tarkkoja kunnosta. On ärsyttävää tilata kotiin vaate, jonka kuuluisi olla hyväkuntoinen mutta joka onkin ihan nyppyinen. Silti jäin miettimään tuota tyydyttäväkuntoisuuden ja kalliihkon nettikirppiksen yhdistelmää. En ainakaan itse ostasi kovin helposti tyydyttäväkuntoiseksi luokiteltua vaatetta näkemättä korkeahkolla kirppishinnalla – varsinkaan, jos en tiedä materiaalia, jota jostain syystä ei monista vaatteista Emmyssä kerrota. Pidän siis mahdollisena, että tarjokkaani eivät kovin liukkaasti tee kauppaansa. Olisiko kannattanut viedä ne suoraan Kierrätyskeskukseen?

Voi olla. Uuden kokeilu kuitenkin kiinnostaa. Jännityksellä jään seuraamaan, ostetaanko jotakin puolen vuoden myyntiajan puitteissa – ja jos, niin mitä. Jos 62–70-kokoiset vauvanvaatteet kiinnostavat, käy kurkkaamassa täällä.

Alusvaatevuosi – vuoden 2017 vaatekulut

Vuonna 2017 käytin vaateostoksiini noin 780 euroa. Ainakin. Jossain vaiheessa vuotta lopetin reaaliaikaisen kirjaamisen, ja yleensä se aiheuttaa hiukan kaunistelua. Valvottava vauva ei kuitenkaan varsinaisesti ole lisännyt shoppailuintoa – lupailin vuoden 2016 lopussa olla seuraavana vuonna shoppailulakossa, ja se onnistui aika hyvin. Raskauden loppupuoli alkuvuodesta ja imetys aiheuttivat kuitenkin joitakin vaatetarpeita, joita oli vaikea ohittaa.

Tämä on neljäs vuosi, kun kirjasin ylös kaikki vaateostokseni (2016, 2015 ja 2014). Viime vuonna laskin ensimmäistä kertaa kotiutuneisiin vaatteisiin mukaan ne, jotka sain ilmaiseksi.

Vaatteita ilmestyi kaappiini yhteensä 49, mikä on edellisvuosiin verrattuna valtava määrä. 29 vaatetta oli uusia, 20 vaatetta käytettyjä. 13 vaatetta sain ilmaiseksi. Osa lahjoituksista oli raskausvaatteita tai epäonnistuneita imetysvaatteita, joista olen jo luopunut (tällaisia oli yhteensä yhdeksän).

Viime vuoden mielenkiintoisin yksityiskohta: hankkimistani vaatteista peräti 27 oli sukkia tai alusvaatteita (alustopit, sukkikset ja leggingsit mukaan luettuina). Tähän lukeutuivat kuudet rintaliivit, mikä on poikkeuksellista. Tämä liittyi tietysti imetykseen. Opin, että 1) hyviä imetysrintsikoita on vaikea löytää, 2) monesti niitä pitää ostaa kahden setti, vaikkei ole varmaa, toimivatko ne ja 3) imetysrintsikoihin kannattaa panostaa vähän rahaa.

Ennen synnytystä ostin puuvillaliivejä Lindexiltä. Aivan onnettomia käytössä. Vauvan ollessa suunnilleen viisipäiväinen ajoin maidon valtaamine, kivikovine rintoineni ostoskeskukseen ja melkein itkin lastenvaateliikkeen myyjälle, kun siellä ei myyty imetysrintsikoita. Etsin Prismasta tuloksetta. Tapojeni vastaisesti painelin H&M:lle ja ostin ensimmäiset vastaan tulleet, siedettävän oloiset yksilöt (taas kahden setti). Ne tulivat heti pieniksi (imetys on erikoista hommaa).

Onneksi siskoni osasi suositella Carriwellin liivejä. Ne olivat kalliimmat, 35 euroa kappale, mutta siedettävän näköiset ja käytössä kelvolliset, jopa mukavat, vaikka muuttuvatkin maidosta kastuessaan koppuraisiksi. Ostin niitä kahdet, ja aikaisemmin ostetut neljät liivit joutivat kiertoon. Ostovirheitä, joille ei oikein voinut mitään.

Imetys aiheutti myös muita vaatetarpeita, kuten sen, että äkkiä piti olla edestä aukeavia tai sopivasti nostettavia paitoja. Sellaiset eivät ole aiemmin kuuluneet tyyliini. Olen yrittänyt ostaa sellaisia, jotka eivät jäisi käyttämättä imetyksen loputtuakaan (ei luukkupaidoille!). Jää nähtäväksi!

Vuoden parhaan ostoksen tittelin saa Toastilta tilaamani pellavamekko, joka on kaunis, klassinen ja huolella tehty. Tilasin sen poikasen ristiäisiin, mutta suunnittelen käyttäväni sitä aina ja ikuisesti. Se oli myös viime vuoden kallein yksittäinen ostos: 91 euroa.

Ahkerimpaan käyttöön ovat tulleet Pierre Robertilta tilaamani kaksi merinovillatoppia (yht. 52 e). Tilasin ne loppuvuodesta, ja toistaiseksi ne ovat kestäneet jokapäiväistä käyttöä hyvin (ja sopivat joustavuutensa vuoksi myös imetykseen). Kovassa käytössä on ollut myös Raaseporista kirppikseltä löytämäni nahkalaukku (10 e), johon mahtuu juuri kaikki tarvittava.

Vuoden yllättäjä on läheiseltä kirppikseltä kahdella eurolla ostamani pilkullinen oversize-t-paita, materiaaliltaan ehkä viskoosia. Sitä olen käyttänyt paljon, vaikka se oli totaalinen heräteostos ja vähän poikkeuksellinen vaatekaapissani (en harrasta juuri teeppareita enkä kuoseja).

Varsinaisia virheostoksia en ole imetysrintsikoiden lisäksi tehnyt. Nudielta tosin tilasin kahdet farkut alennusmyynnistä (yht. 135 e) hairahtuen osittain alennusharhaan, josta Rinna kirjoittaa oivaltavasti. Toiset olisi voinut jättää kauppaankin. Lisäksi olen saanut ystäviltä jonkin verran sellaisia vaatteita, joiden kohtaloa vielä mietin. Kivoja ovat, mutta kuuluvatko sittenkään minun vaatekaappiini?

Alkuvuodesta Kude-merkiltä yhteistyökuviona saamani Leija-mekko toimi käytössä hyvin raskauden loppuun asti. Se on edelleen oivassa kunnossa, ja odottelen saavani sen käyttöön taas imetyksen loputtua. Nyt se palvelee erityisissä, vauvattomissa hetkissä. Ihana vaate, jonka saa helposti asustettua arkeen tai siistiin työtapaamiseen! Suosittelen lämpimästi, jos hakusessa on perustyylinen musta mekko, jossa kuitenkin on jujua.

enostanut

Vaatteita, joita en ostanut: ihana, ohut villahuivi edinburghilaisessa museokaupassa. Nokian neulomon leggingsit sen sijaan ovat pidetty viimevuotinen ostos.

Yksi vaate moneen tilanteeseen

Leija1Työvaate, urheiluvaate, vapaa-ajan vaate, vaellusvaate, äitiysvaate, imetysvaate, juhlavaate.

Tiedättehän. Vaatteita pitää olla erilaisia eri tilanteeseen, ja tuntuu että näitä kategorioita tulee aina vaan lisää. Ajatelkaapa vaikka imetysvaatteita. Ei kai 80-luvulla kenelläkään ollut vielä mitään luukkupaitoja? Perusvaatteilla mentiin sekin elämänvaihe. Jotenkin se onnistui. (Ovatko äidit nykyään häveliäämpiä?)

Erityisvaatteissa on ehdottomasti oma järkensä ja kätevyytensä. Silti toivoisin, että mahdollisimman moni vaate olisi monikäyttöinen ja sopisi hyvin elämän eri tilanteisiin. Ettei tarvitsisi hankkia niin paljon vaatteita eikä olla koko ajan vaihtamassa.

Kuten tästä voi päätellä, en ole luonteeltani mitenkään vaihtelunhaluinen trendihaukka. Pikemminkin olen hidas kaikessa. Kun löydän itseäni kutkuttavan jutun (vaatteen, kaupungin, ruoan, elokuvaohjaajan, kirjailijan), olen mieluusti sen seurassa paljon, tarkastelen sitä eri näkökulmista, perehdyn siihen.

***

Tähän filosofiaan sopii loistavasti Leija-mekko, jonka sain kaksi kuukautta sitten Kude Designilta. Lupasin testata, miten se oikeasti toimii käytössä, ja raportoida rehellisen kokemukseni tänne blogiin. (Tämä on siis yhteistyöpostaus siinä mielessä, että mekko ei maksanut minulle mitään.)

Taustalla oli tuskailuni siitä, että monen pienen suomalaismerkin vaatteita on korkea kynnys ostaa, kun niitä myydään ehkä pelkästään netissä, jossa tarjolla on aina vain rajallinen määrä tietoa eikä koskaan hiplailumahdollisuutta. Näin on tavallisesti Kude-vaatteidenkin kohdalla. Leija-mekko maksaa merkin omassa nettikaupassa 119 euroa.

***

Nyt seuraa kuitenkin testituloksia. Takana on viitisentoista käyttökertaa, sillä Leija on juuri toivomani kaltainen monikäyttövaate. En nyt ehkä juoksulenkille sitä laittaisi, mutta kyllä se synttärit, kaupunkikävelyt, työreissut ja sohvarötväykset hoitaa. Se on aina kaunis, aina siisti.

Leija, kuten Kude-merkin muutkin vaatteet, on suunniteltu suomalaisen naisen mitoitusta ajatellen eikä millekään kuvitteelliselle ihmevartalolle. Mekko on bambuviskoosia, ja se on suunniteltu Espoossa ja leikattu ja ommeltu Kiteellä. Siinä on venepääntie ja lepakkohihat, jotka kapenevat rannetta kohti. Hameosa on kynämäinen ja mukailee käyttäjän muotoja.

Minä olen 180 senttiä pitkä, hoikka ja pitkäselkäinen, ja toimitusjohtaja Outi osasi heti suositella minulle M-kokoista mekkoa. Se on juuri passeli. Siis: vaikka tämäkin malli on suunniteltu ajatellen erityisesti kurvikkaita 160-senttisiä, se sopii näköjään myös pitkälle ja vähemmän kurvikkaalle.

***

Mekon monipuolisuus on joutunut tiukkaan testiin, koska sen käyttöaikana mahani on kasvanut. 30. raskausviikolla Leija palvelee vielä moitteetta: ei siis tarvetta erityiselle äitiysmekolle (ah!). Kynämäisen hameosan saa hauskasti vedettyä mahan päälle, ja pituutta riittää silti. Kontrasti väljään yläosaan myös peittää ja loiventaa vähän mahaa. Halutessaan hameosan voi kerätä lantiolle ja käyttää mekkoa housujen kanssa.

Leija-mekon hihat ovat melko lyhyet. Minä olen lyhytkätinen, ja ne osuvat täydessä mitassaan ranteeseeni. Malli on sellainen, että hihoja tekee joka tapauksessa mieli vetää hiukan ylöspäin, jolloin ne ovat minulle käsivarrenmyötäiset. Olin pelännyt, että hihat rupeavat nopeasti löpöttämään (rrrrakastan kapeita hihoja!) mutta niin ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt.

Leija sopii hyvin arkeen – se on päällä todella mukava eikä sitä tarvitse työpäivän jälkeen vaihtaa pois – mutta myös puolijuhlaviin juhliin. Se on klassinen mutta leikkaukseltaan kiinnostava.

Sitä ei myöskään tarvitse pestä jatkuvasti. Tunnustan, etten ole pessyt omaani vielä lainkaan. Lepakkohihojen ansiosta kangas ei osu kainaloihin eikä siihen siis tartu hienhajua kovin helposti.

Mekon kangasta olen tarkkaillut kriittisellä silmällä. Bambuviskoosi, jossa on neljä prosenttia lycraa, on ihanan tuntuista: pehmeää, paksuhkoa ja hyvin laskeutuvaa. Ahkeran käyttäjän on silti todettava, että mahan päällä on kohta, josta kangas vaikuttaa vaimeasti pörhistyneeltä. Ulokemahan uloin kohta onkin aika tiiviissä kulutuksessa: se osuu kaikkialle koko ajan (takkiin, läppäriin, sylissä olevaan lautaseen tai kirjaan) ja sitä tulee hiplattua keskimääräistä enemmän. Lisäksi kangas venyy siitä muuta mekkoa enemmän. Muualta kangas on edelleen priimakunnossa, eikä tuo pörheyskään kovin kohtalokkaalta vaikuta (jatkan testiä!).

Venepääntie on tässä mallissa aika pieni, joten rintsikoiden olkaimet eivät sieltä kovin helposti pilkistele. Hyvä juttu! Se ei myöskään valu kummallisesti, kuten leveät venepääntiet joskus, ja tuo näin ryhtiä malliin. Mekko pysyy veistoksellisena koko päivän. Tästä tykkään!

***

Lisää tällaisia vaatteita, jotka palvelevat monessa elämäntilanteessa ja monen kokoisia ihmisiä! Kude Designin nettisivuilla Leija on puettu minua kurvikkaamman naisen ylle. Se näyttää hänelläkin upealta. Itse toivon ja uskon, että tämä mekko palvelee minua vielä pitkään vartaloni palattua normaalimittoihin.

Jos jotain toivoisin, niin väri- ja kuosivaihtoehtoja, joita välillä on Kude-kaupassa ollutkin. Kuulemma on vain niin, että monet asiakkaat ovat yhtä varman päälle -tyyppejä kuin minä: ihastelevat kyllä värejä mutta päätyvät lopulta ostamaan mustan. Voi meitä!

Leija2

Jos mielit hiplata Kude Designin vaatteita livenä ja olet pääkaupunkiseudulla, merkillä on pop up -liike Tapanilassa huhtikuun ajan. Jos taas mekko kiinnostaa mutta et pääse sovittamaan, tässä M-koon mitat (ahkerahkon käytön jälkeen, ilman pesua):

  • pääntien leveys 25 cm
  • hihan kapein kohta 10 cm
  • vartalon kapein kohta (sauma paita- ja hameosan välillä) 46 cm
  • mekon koko pituus 103 cm; tästä yläosa 53 cm ja hameosa 50 cm.