Vaatevuosi 2022

Oli parsinnan vuosi. Nämä villasormikkaat ostin Edinburghista viisi vuotta sitten.

Viime vuonna kulutin vaatteisiin noin 214 euroa. Se on todella paljon vähemmän kuin koskaan aikaisemmin (lukuja edellisiltä vuosilta löytyy aihetunnisteen vaatevuosi alta).

Tällä rahalla ostin 14 vaatetta tai kenkäparia ja lisäksi 11 alusvaatteeksi laskettavaa: sukat, aluspaidan, kahdet sukkahousut ja seitsemät alushousut. Tavakseni on tullut ostaa lähes pelkästään käytettyä. Viime vuonna ostin uutena (siis uusien tavaroiden kaupasta) yhden aluspaidan ja kahdet sukkahousut. Ostoksia on tänä vuonna sen verran maltillisesti, että taidanpa käydä ne läpi yksi kerrallaan. Kolme tähteä loisto-ostoksille.

:: R-Collectionin valkoinen t-paita 8,70 e ***

Olen löytänyt itselleni sopivan t-paitamallin ja metsästän näitä silloin tällöin käytettynä. Tämä oli kevät-kesällä niin paljon käytössä että ei ole enää täysin siisti.

:: Lyhythihainen valkoinen aluspaita 26 e **

Ostin paikallisen, perinteikkään vaatemyymälän loppuunmyynnistä, koska halusin osallistua tähän merkittävään tapahtumaan. Ei ihan sellainen kuin olin ajatellut – pitäisi olla tumma – mutta ajaa asiansa tiukkojen neuleiden alla ja sentään eurooppalaista tekoa.

:: Mustat Lee-farkut korkealla vyötäröllä 15 e ***

Tajusin vihdoin, että farkut voivat olla tosi mukavat. Nämä paikallisesta kierrätysryhmästä löydetyt löysät farkut ovat olleet päällä melkein koko ajan. Täsmälleen minun kokoni, ja makeet!

:: Muji-raitapaita 1,50 e **

Ostin paikalliselta kirppikseltä yöpaidaksi. On ollut paljon käytössä, vähän lyhyt kyllä.

:: R-Collectionin vaaleanpunainen t-paita 6,25 e ***

Ostin, koska tuli vastaan, en valtavaan tarpeeseen. Mutta tämäkin on ollut paljon käytössä. Mulle passeli malli. 

:: Makian musta mekko 44 e **

Ostin hautajaismekoksi, koska vanha tätä virkaa toimittanut vintageliivimekko ei tuntunut enää omalta. Täytti hyvin tarkoituksensa, mutta muuta käyttöä tälle ei ole ollut (enkä osaa käyttää enää mustaa). Pidän kaapissa seuraavien hautajaisten varalta. Ja naapuri lainasi tätä kerran hautajaisiin, jes!

:: Sloggi-alushousut x 7 34 e ***

Alushousuni alkoivat hajota päälle ja päätin kokeilla niidenkin ostamista Torista. Tämä seitsemän kappaleen setti löytyi jonkin aikaa hakuvahdittuani 90-luvulta peräisin olevissa paketeissaan, Anttilan hintalapuilla varustettuina, varmaankin jonkun mummon jäämistöstä. Täydellistä! Sata tähteä!

:: Mujin vihreä puuvillahame 3,50 e *

Mulla on yksi paljon käytetty pitkä puuvillahame vuodelta 1996, ja se on kohta täysin riekaleina. Ostin tämän toiveenani, että se voisi korvata vanhan. Mutta ei oo yhtä hyvä. Käytin kesällä jonkin verran, mutta katsotaan jääkö tämä kaappiin vai jatkaako matkaa. 

:: R-Collectionin lippis 15 e **

Kesällä lasten kanssa puistoillessa tuntui että täytyy olla hattu, joka ei ole lierihattu. Ostin siis kierrätysryhmästä urpolippiksen. En ole ihan sinut lippisten kanssa vieläkään, mutta kyllä tämä asiansa ajaa ja on vieläpä aika neutraali (minusta! Mutta mitä neutraalia on siinä, että lippiksessä on R-Collectionin logo? Ei mitään.).

:: Monkin harmaa collegepaita 4 e ***

Täydellinen heräteostos, jota olen käyttänyt tosi paljon. Hauska malli. Yllättäjä. 

:: Nakedin vaaleanpunainen t-paitamekko 3,50 e *

Tykkään pitkästä trikoomekosta yömekkona ja edellinen alkaa mennä täysin hajalle. Mutta tämä ei ollut kovin hyvä, kireä vääristä paikoista. Väri on nätti ja olen käyttänyt, koska yöllä ei ole niin väliä, mutta joo – olisin voinut jättää hyllyyn. Vuoden huonoin ostos.

:: Trikoopaidat sininen ja vedenvärinen 1 e ***

Olin etsinyt perustrikoopaitoja pitkään huonolla menestyksellä, kunnes nämä kaksi tulivat vastaan naapurikaupunginosan kirppiksellä. Hinta oli huomattavan huokea, malli ja värit loistavat – jes! Merkki taitaa olla Atmosphere ja laadulle pisteet, sillä näitä mainiokuntoisia paitoja on kyllä lappujen perusteella käytetty ihan kunnolla.

:: Raitaiset sukat 1 e **

Sukkamestarien nätit raitasukat kirppikseltä, laatu on huono sillä olen paikannut kantapäät jo kertaalleen. 

:: Lexingtonin vihreät pellavahousut 4 e **

Luottopellavahousuni on jo pariin kertaan paikattu, joten ostin vähän varalta nämä, kun sattui sopivan kokoiset ja nätit hyvään hintaan. Olen käyttänytkin jopa talvella näitä, mutta olisin selvinnyt ilmankin. 

:: Torstain harmaat ulkohousut 6 e ***

Nämä ostin korvaamaan joskus yli kymmenen vuotta sitten ostetut softshellit, joita olen vihannut koko ajan melkoisesti. Eivät ole mitään shelliä vaan puuvillaa ja polyesteriä. Ei tule kylmiä väreitä, ei kahise! (Mutta tarkalleen ottaen en olisi tarvinnut näitä, koska ne pahuksen softshellit kyllä olivat ehjät yhä.)

:: Levi’s-farkut 4,80 e ***

Ostoslistalla oli ollut pitkään kapeat, korkeavyötäröiset farkut. Leviksistä mulla on hyviä kokemuksia, ja kun nämä löytyivät, en jahkaillut (kokeilin toki). Nämä ovat olleet hyvät ja käytössä, vaikka materiaali herättää vähän kysymyksiä kestävyydestä: näissä on puuvillan lisäksi modaalia ja liikaa elastaania, 8 %.

:: Wolfordin ohuet sukkikset x 2 36,10 e **

Todella monta vuotta käytössä olleet Wolfordin juhlasukkikseni hajosivat joulukuussa. Ostin saman tien kahdet korvaajat, mikä oli ehkä hölmöä. Tiedän, että nämä ovat hyvää laatua, mutta käyttöä ei ole kovin paljon. Mutta tämän siitä saa kun tilaa verkkokaupasta ja ajattelee, että on tyhmää maksaa postit vain yhdestä tuotteesta.  

Mikä sitten on saanut vaatekulutuksen – nimenomaan siis vaatteisiin käytetyn rahan – vähentymään näin radikaalisti? 

Ainakin olen ajatellut entistä enemmän sitä, tarvitsenko jotakin todella. Minulla on esimerkiksi talvikengät, sellaiset mokkasaappaat, jotka olen ostanut ehkäpä lähes parikymmentä vuotta sitten. En valtavasti enää pidä niistä, ja ne kyllästyttävätkin. Olen kuitenkin ottanut asiakseni käyttää niitä ja korjuuttaa niitä suutarilla niin kauan kuin se on mahdollista (ja tajuan nyt, että olen kyllä tänä vuonna korjauttanut yhden laukun ja muutamat kengät, yhteensä 44 euroa). Vastustan kiusausta ostaa jotkin uudet nätit/kiinnostavat/eettisesti valmistetut, koska se tekisi näistä aivan hyvistä kengistä roskan. Harjoittelen sellaista ajatusmaailmaa, jota kuluttaminen ei valtaa kokonaan. Joskus se onnistuu, toisinaan ei, mutta vaatteiden kohdalla edistystä on tapahtunut. 

Olen myös ollut lähes koko viime vuoden vanhempainvapaalla ja todella pienituloinen. Se on pannut miettimään kulutusta entistäkin tarkemmin. Tietenkään vanhempainvapaalla tarpeetkaan eivät ole kovin ihmeellisiä, tai ainakin toiveissa on että ne ovat väliaikaisia (paidat joista rinnan saa nopeasti esiin, housut joissa voi mukavasti kontata vauvan perässä jne.). 

Lisäksi voi olla, että en vain jaksa ostaa itselleni vaatteita yhtä paljon kuin ennen. Osa tähän aihepiiriin varatusta energiasta menee lastenvaatteiden ajattelemiseen. Mielenkiintoista on, että olen käyttänyt yhden aikuisen ja kahden lapsen vaatettamiseen viime vuonna yhteensä 975 euroa, mikä on lähes saman verran kuin joskus olen käyttänyt vain omiin vaatteisiini (2014).

Entäpä tämä vuosi sitten? Osallistun toki Instagramissa trendaavaan, Aku Varamäen ja Julia Thurénin lanseeraamaan #viidenvaatteenvuosi-haasteeseen, mutta en usko sen tuottavan suuria ahaa-elämyksiä, koska siitä on aikaa kun olisin ostanut uutena viittä vaatetta. Hauska ja oikein hyvä haaste silti! Yritin miettiä, mitä sitten toivoisin vaateminältäni tänä vuonna, ja totesin, että olen kulutukseeni tällä tasolla aika tyytyväinen. En tehnyt viime vuonna täydellisiä virheostoksia, vaan kaikki olivat vähintäänkin hyviä yrityksiä. Kaikkea ostamaani olen myös käyttänyt. En ostellut liikaa, mutta toisaalta ostin kyllä silloin, kun mieleistä ja tarpeellista sattui vastaan. Hyvä balanssi! Hyvä minä!

Advertisement

Viisivuotiaan vaatevuosi 2022

Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa uutta talvihaalaria – polvien uusiminen riitti.

Lapsille ostamiani vaatteita laskeskellessani tajusin, että olen ostanut molemmille hyvin lähelle saman määrän: viisivuotias esikoinen on saanut 55 vaatetta. Tähän kuuluu kahdeksan yläosaa ja kahdeksan alaosaa mutta lisäksi muun muassa 12 paria sukkia, neljät alushousut, kahdeksat kengät ja viidet hanskat. Ostoksissa on mukana tällä hetkellä käytössä oleva koko 128 suunnilleen kokonaisuudessaan, ja lisäksi olen ostanut joitakin isompia vaatteita. 

Esikoisen vaatteistakin suurin osa on ostettu käytettynä. Uutena olen ostanut 15 vaatetta: kurahousut, 12 paria sukkia, välikausihanskat ja pipon. 

Rahaa on mennyt viitisenkymppiä enemmän kuin neljä vuotta nuoremman siskon vaatteisiin, siis 408 euroa vuodessa tai 34 euroa kuussa. Vaatteiden keskihinta on ollut 7,40 euroa. Olen suosinut laadukkuutta ja suomalaisuutta.

Esikoiselle olen silti ostanut vaatteita löyhemmällä kädellä kuin kuopukselle ja välillä myös sellaista, jonka olen tiennyt yksinomaan ilahduttavan häntä (Ninjago-jumpsuit tuskin oli varsinaisesti tarpeellinen). Hän on myös itse saanut sanoa mielipiteensä, jos olen etsinyt jotakin nettikirppikseltä. Vaatevalikoima on tämän tuloksena ollut hiukan sekava ja käyttökelpoisuudeltaan epätasainen, vaikka vaatteita ei olekaan valtavasti. Tiedän heti, että hiukan vähäisempi määrä paremmin yhteen sopivia vaatteita toimisi paremmin. Sitä kohti ensi vuonna! Lisäksi on sitouduttava korjaamiseen yhtä syvällisesti kuin edellisvuosinakin. Tällä supersankarilla housunpolvet eivät yleensä pysy ehjinä muutamaa viikkoa pidempään.

Vuoden vanhan vaatevuosi 2022

Paita Emmystä, housut paikallisesta kierrätysryhmästä, sukat ostettu uusina.

Omia vuosittaisia vaateostoksiani olen listaillut vuosikaudet, mutta nyt seuraa kirjanpitoa myös lastenvaatteista tältä vuodelta. Olen perheessämme se henkilö, joka näiden ostamisesta vastaa, joten muistiinpanojen teko on ollut helppoa.

Yksivuotiaalleni olen tänä vuonna ostanut 50 vaatetta tai kenkäparia: muun muassa kahdeksan yläosaa, yhdeksän alaosaa ja viisi mekkoa. Ulkohaalareita olen ostanut neljä, kenkiä tai tossuja kolmet. Lisäksi olemme saaneet vaatteita ja kenkiä, joten pelkästään näillä ei ole pärjätty. Ja toisaalta omissa ostoksissani on ollut neljä vaatetta, jotka eivät päässeet väärän koon tai mallin takia käyttöön, ja kuusi vaatetta, joita on käytetty niin vähän, että ne eivät olisi olleet mitenkään välttämättömiä. Muut kamppeet ovat olleet suht aktiivisessa käytössä (tai ovat tulossa käyttöön).

Tällä kuopuksellani on varsin minimalistinen vaatekaappi. Käytössä pyörii neljä yläosaa ja kuusi alaosaa, lisäksi on pari mekkoa. Tämä määrä on toiminut meillä hyvin.

Ostoksia kyllä kuulostaa olevan paljon! Tänä vuonna olen hankkinut koot 74 ja 80 kokonaan ja lisäksi joitakin koon 86 vaatteita, jos olen törmännyt kirppiksillä hyviin. Luvussa on mukana sukat (kahdeksan paria), unipussit ja vaippahousut.

Vaatteista neljä on ostettu uusina: kurahanskat ja kurahousut (joiden vuotamiseen hermostuin) ja kahdet sukat, joissa minulla on tietty preferenssi (Popilla on malli, joka pysyy jalassa). Iso osuus siis on käytettyä. 

Rahaa kului tämän lapsen vaatteisiin koko vuonna noin 353 euroa, mikä tarkoittaa vajaan 30 euron kuukausikulua. Keskimäärin yksi vaate on maksanut seitsemän euroa. Olen pyrkinyt ostamaan mahdollisimman eettisesti tuotettuja vaatteita ja/tai suomalaisia merkkejä silloin, kun kirppiksiltä on sellaisia löytynyt.

Tavoitteenani on edelleen jättää vähemmälle sellaista ostamista tai ehkä ennen kaikkea vastaanottamista, jolle ei ole selvää tarvetta. Toivon, että tämän periaatteen ansiosta voimme asua pidempään 62-neliöisessä kolmiossamme. Ihmiset mahtuvat vähiin neliöihin huomattavasti paremmin, jos menevät ja tulevat vaatepussit (huoh) eivät tuki kaappeja ja käytäviä.

Ihailen myös – osittain edellä mainitusta syystä – tänä vuonna avattua lastenvaatteiden vuokrauspalvelu Nakunakoa, jota kovasti huvittaisi kokeilla. 29 eurolla kuussa saisi aina kymmenen oikean kokoista sisävaatetta käyttöön (valikoimaa on kokoon 104 asti). Toistaiseksi olen saanut tuolla hinnalla kuopukselle myös ulkovaatteet ja kengät, mutta toisaalta veikkaan, että kaikenlainen ostosten ajatteleminen vuokraamoa käyttämällä vähenisi ja se siten maksaisi itsensä takaisin. Ehkä kokeilen seuraavassa koossa!

Vaatevuosi 2021

Vuosi meni, joten on taas perinteeksi muodostuneen vaateraportin aika (edelliset vuodet: 2020, 2018, 2017, 2016, 2015, 2014). Pyrin viime vuonna ostamaan entistäkin suuremmalla maltilla – ja kuten menneinä vuosina, mahdollisimman suureksi osaksi käytettyä. Tänä vuonna yritin käytetyissäkin hankinnoissa painottaa vastuullista valmistusprosessia. Onnistuin siinä kohtalaisesti. Huomaan, että olen myös harjaantunut ostamaan entistä paremmin sellaista, mikä tulee oikeasti käyttöön. Jee!

Käytin vaatteisiin rahaa tänä vuonna noin 740 euroa, mikä on minulle suht tavallinen summa. Se on kuitenkin jonkin verran alle suomalaisen keskiarvon, joka on 870 euroa vuodessa. Tämä johtunee lähinnä siitä, että suosin voimakkaasti käytettyä (ja, noh, taidan keskittyä asiaan muutenkin keskimääräistä ihan hiukan enemmän…).

Vaatekappaleita ostin 29. Näistä 11 oli alusvaatteita, jotka ostin uusina. Uutena ostin lisäksi sukkahousut, pellavamekon ja kesäiset housut. Näin ollen reilu puolet ostoksistani oli secondhandia. Keskimääräinen hinta yhdelle vaatteelle oli 25,50 euroa; kallein ostos oli jo mainittu mekko, 198 euroa.

Olin suurimman osan viime vuodesta raskaana, mikä vaikutti vaatehankintoihin. Kaipasin mukavuutta ja toisaalta tiesin, että mitään valtavia hankintoja ei kannata tehdä, kun ei tiedä, mihin kokoon ja malliin vartalo raskauden jälkeen asettuu. Korjailin ja parsin vaatteita tavallista enemmän. Sitä aion jatkaa.

Kolme ostamaani vaatetta oli raskausvaatteita, kaikki käytettynä hankittuja housuja. Kahdet niistä ajoivat asiansa (yhdet eivät pysyneet jalassa ja lähtivät heti kiertoon) mutta nekin ovat jo jatkaneet matkaansa vaatekaapistani eteenpäin.

Raskaus ja tiedossa oleva imetys vaikuttivat myös yläosien malleihin. Esimerkiksi kietaisumallisen pellavamekon hankin siksi, että minulla ei ollut yhtään juhlamekkoa ja viime vuonna myös mahan oli mahduttava juhlimaan. Tänä vuonna sama mekko sopii imetyksestä huolimatta. Malli ei kuitenkaan edellytä sen kummemmin raskautta, imetystä kuin juhliakaan, joten toivon hankinnan olevan pitkäikäinen.

Myös tavallista runsaammat leggings-hankinnat selittyvät elämäntilanteella (mukavuus!). Kokonaisuuteen olen yhtä kaikki tyytyväinen. Kovin monta virhettä ei mukaan sattunut ja moni vaatteista on ilahduttanut käytössä enemmän kuin arvasinkaan.

Mitä sitten ostin? 

– Kolmet leggingsit: Cosit (20 e) ja Biancanevet (35 e) Emmystä, Liljat (15 e) kierrätysryhmästä. Kaikki ovat olleet käytössä erityisesti raskausaikana – nyt yhdet riittäisivät.

– Kuudet housut: kolmet raskaushousut (yht. 18 e, pikamuotia Torista), yhdet toppahousut (kierrätysryhmästä) ja yhdet yöhousut (Emmystä). Toppahousut (10 e) ovat olleet ihanat lasten kanssa puistoillessa ja yöhousut (14 e) ovat jalassa melkein joka yö. Jes!

– Yhdet sukkikset – nämä on ostettu alkuvuonna uusina ja ovat vielä paketissaan. Hmmm. 

– Kolme mekkoa: Himan Ilta-pellavamekko uutena (198 e), Cosin kietaisumekko Emmystä (50,90 e) ja vääränväriseksi paljastunut vintagemekko Torista (24 e). Viimeisen olen jo myynyt eteenpäin ostohinnalla, kaksi muuta ovat minusta tosi kauniita ja olleet jonkin verran käytössä nyt imetysaikana.

– Yhden pellavatunikan: Lemuel MC -merkkisen kierrätysryhmästä. Maksoin 45 euroa, siis melko paljon, ja olen kyllä käyttänyt tätä, mutta olen silti vähän kahden vaiheilla, osuiko maaliin. 

– Yhden poolopaidan: Uniqlon ohutta villaa Emmystä. Nytkin päällä, oiva ostos (25 e).

– Yhden kimonomallisen jakun heräteostoksena naapuritaloyhtiön kirppikseltä. Täysin turha ostos (5 e), mutta niin kaunis. Ei ole ollut kertaakaan päällä, mutta en ole valmis luovuttamaan vielä.

– Yhden huivin: Beck & Söndergaardin ohutta villaa Emmystä. Aika kallis, 33 e, mutta tosi nätti ja käyttökelpoinen. Kaulassa joka päivä. Iloitsen.

– Yhdet kengät: Wondersin ballerinat kierrätysryhmästä (25 e). Olen haikaillut tämän merkin ballerinoja pitkään, ja nyt tuli vastaan lähes käyttämättömät oikeassa koossa lähiseutuvilta. Hyvä ostos!

– Kolmet mustat sukat Lindexiltä. Käytössä. 

– Kuudet alushousut Organics Basicsilta (66 e). Oikein hyvät mutta nyt jo niin kulahtaneet, etteivät tahdo pysyä päällä. Mikä neuvoksi? 

– Kahdet rintsikat Organics Basicsilta (95 e). Ihan ok mutta koko ei ihan osu imettäjälle. Palaavat toivottavasti aktiivikäyttöön tuonnempana.

Ajattelin tänä vuonna yrittää ensimmäistä kertaa seurailla vaatteideni käyttötiheyttä. Jos jaksan pitää kirjaa asiasta, uskon yllättyväni yhtä paljon kuin aikanaan yllätyin, kun aloin merkitä ylös vaateostoksiani. Ihmisen muisti on nimittäin kovin lempeä seuralainen: se unohtaa helposti virheet ja kaunistelee totuuksia toivottuun suuntaan. Vaateostosten määrä ja niihin kulunut summa muistetaan yleensä reilusti alakanttiin. Odotan kiinnostuneena dataa siitä, mitä oikeasti panen päälleni suurimman osan vuodesta. Arvelen, että kauniit mekkoni eivät ole yhtään niin korkealla sillä listalla kuin uskottelen itselleni niiden olevan.

Vaatevuosi 2020

Kolme viime vuonna ostettua vaatetta: Sininen takki paikallisesta kierrätysryhmästä, kengät Akseli-kirppikseltä ja hame Mujista.

Uusi vuosi, uusi budjetti.

Olen huono suunnittelemaan rahankäyttöä tarkasti, vaikka siitä olisi pienituloiselle paljon hyötyä. Vaatehommissa olen sentään kunnostautunut. Tiedän jo seitsemän vuoden kokemuksella, paljonko käytän niihin rahaa. (Vuoden 2019 unohdin raportoida, mutta vuoden 2018 saldo on täällä.) Vaatekulutuksen seuraaminen on varmasti isoin yksittäinen tekijä, joka on vaikuttanut ostokäyttäytymiseeni.

Viime vuoden vaateostokseni on lueteltu seuraavassa. Kolme tähteä saavat ne, joita olen käyttänyt paljon. Yhtä vaatetta lukuun ottamatta kaikki on ostettu käytettyinä.

Vaateostokseni 2020:

:: Vaatelainaamo Vaaterekin jäsenyys, 6 kk, 170 e (***)
:: Kevytuntsikka vuoriksi kuoritakkiin 7,20 e (*** ihan täydellinen idea, joka lisää välikausitakin käyttöaikaa)
:: Repetto-ballerinat 25 e (vähän naftit ja tarpeen vain juhlissa, joita ei ole ollut – mutta Repetto, made in France!)
:: Vaaleanpunainen t-paita 0,50 e (***)
:: Uikkari 10 e (***)
:: Bikinit 10 e (olivat epäsopivat, annoin heti pois)
:: Vaaterekin varausmaksu juhlapuvulle 10 e (turha, koska en päässyt juhliin)
:: Adidas Gazellet 38 e (Torissa oli ilmoitettu näille väärä koko, joten myin ne heti pois 34 eurolla.)
:: Levis-farkut 10 e (*** Opin vahingossa, että on olemassa oikeasti korkeavyötäröisiä farkkuja, hurraa!)
:: Gudrun Sjödenin trikoopaita (***) ja Uniqlon merinoneuletakki 45 e (***)
:: Mujin hame, 13 e
:: Vintage silkkiasu 68 e (Virhe. Haluaisiko joku ostaa ysärityylisen silkkiasun?)
:: Adidas Gazellet 6,50 e (*** Uudet sopivat löytyivät nopeasti, ja hyvällä hinnalla!)
:: Sukat x 3, 2,50 e (***)
:: Aarre-collegepaita 24 e (*** Kokeilin tätä vaatelainaamossa ja kun löysin Torista, tiesin, että tulee käyttöön.)
:: Sininen trenssi 5 e (***)
:: Marimekon liehupaita 28,90 e
:: Harmaa silkki-puuvillatoppi 24,90 e (***)
:: Musta silkki-puuvillatoppi 15 e (***)
:: R-Collectionin t-paita 14 e (***)
:: Lapuan kankureiden pellavahuivi 2 e (***)
Ostetut vaatteet yht. 325,50 e + vaatelainaamon jäsenyys yht. 495,50 e.

Summa on koko seuranta-aikani (2014–2020) pienin ja alittaa jopa kohtuullisen minimin viitebudjetin, jonka mukaan työikäisen naisen täytyy varata vaatteisiin ja kenkiin 672 euroa vuodessa. Vähäinen rahankäyttö ei tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta omaan elämäntilanteeseeni se passaa juuri nyt hyvin.

Vaatekaappiini jäi viime vuoden ostoksista 20 vaatetta. Niistä 15 oli erittäin hyviä hankintoja, joita olen käyttänyt paljon. Korkea onnistumisprosentti viittaa siihen, että olen kehittynyt ostajana. Tunnen makuni vähän entistä paremmin enkä ryntää kirpputorillakaan ostamaan heti kaikkea ihanaa (Kierrätyskeskuksen ilmaislaari on kyllä yhä heikkouteni).

Tajuan lukuja tarkastellessani, että viime vuoden pieneen vaatekulutukseen on kolme yksinkertaista syytä. Ja huomio: yksikään niistä ei ole korona! (Vaikka okei, sekin ehkä vaikutti.) Yksikään niistä ei myöskään ole kehitykseni ihmisenä.

Ensimmäinen syy on vaatelainaamon jäsenyys. Se pelasti minut vaihtelunhalulta ja tarpeelta shoppailla. Se poisti jopa innon kierrellä kirpputoreilla. Sain hipelöidä vaatteita joka toinen tai kolmas viikko lainaamossa sydämeni kyllyydestä, ja joka kerta sain kaksi ihanaa uutuutta mukaani. Eikä haitannut sekään, että joskus teki kolmeksi viikoksi virhelainauksen.

Toinen syy on värianalyysi, jonka tein keväällä. Se on auttanut ostamaan hyvän värisiä vaatteita. Kun löydän (vaikkapa nettikirppikseltä) jotain potentiaalista, vertaan sitä aina värikorttiini. Jos vaatteen väriä ei löydy eikä se tunnu asettuvan sävyjeni väliin, hylkään sen. Yksinkertaista. Strategia on toiminut, sillä olen viihtynyt harvoissa ostamissani vaatteissa aiempaa paremmin ja toisaalta ostanut myös värikkäitä vaatekappaleita rohkeammin. En näytä enää omasta mielestäni puolikuolleelta. Se on aika kivaa.

Kolmas syy on käytetyn ostaminen. Pyrin siihen aika orjallisesti, vaikka se vie paljon (muita kuin rahallisia) resursseja, eli lähinnä aikaa. Yleensä löydän sen, mitä etsin, jos maltan odottaa. Emmy ja Tori ovat suosikkiostospaikkojani, mutta käyn myös livekirppiksillä.

Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun ostin ainoastaan yhden vaatteen uutena. Se oli impulssihankinta Mujin alennusmyynnistä: ilmapallomallinen hame, johon ihastuin välittömästi. Muji on heikko kohtani, koska sen estetiikka viehättää. Se on ainoa liike, johon yhä menen huvikseni kiertelemään. No, pian ostokseni jälkeen ilmestyi Hesarissa Ville Similän ansiokas artikkeli Halvan paidan kallis hinta, joka palautti taas todellisuuteen ja muistutti, että aika karua on se fiilistely esteettisesti miellyttävässä japanilaisketjussakin.

Tänä vuonna olen myös ollut aiempaa kriittisempi sen suhteen, mitä hyväksyn kirpparilta mukaani. Ostan käytettyinä myös ketjuvaatteita, mutta mieluummin ostaisin mahdollisimman laadukasta ja huolella tehtyä. Toisaalta ajattelen, että hyvä pikamuotivaatekin ansaitsee pidemmän elämän kirppiksen rekin kautta, joten kategorisesti en niitä vältä. Kirppiksellä ainakin näkee, minkä vaatteen saumat kestävät pesuja kiertämättä.

Tälle vuodelle on jo vaatehankinnat aloitettu, sillä alushousuni putoavat päältä ja kaipaavat kipeästi korvaajia. Niin pitkälle en ole vielä päässyt, että ostaisin nekin käytettynä, joten vuoden 2021 ihkauusina ostettujen vaatteiden saldo päihittää jo edellisvuoden vastaavan. Näin siis vuosisaldot vähän hämäävät. Jos liian kauan jättää jotakin tyystin ostamatta, kohta on edessä iso lasku.

Vaatevuosi 2018

meret

Tätä vaatetta en ostanut. (Meret Oppenheim Emmassa vuoden alussa)

Kuten jo neljänä aiempana vuonna (2014, 2015, 2016 ja 2017), myös viime vuonna pidin kirjaa kaappiini muuttaneista vaatteista. Mielenkiintoista: ensimmäisen vuoden jälkeen vaatebudjettini tuntuu luontevasti asettuneen 700 euron hujakoille. Veikkaan kirjanpidolla olleen siihen jonkinlaista vaikutusta. Täysin vertailukelpoisia vuodet eivät ole, sillä olen huono laatimaan symmetrisiä exceleitä.

Tänä vuonna arvioin ostokset plussilla yhdestä kolmeen. Yhden plussan vaatteet olisi voinut hyvin jättää hankkimattakin. Kahden plussan vaatteet ovat olleet hyvässä käytössä mutta laadussa tai jossakin muussa yksityiskohdassa olisi ollut parantamisen varaa. Kolmen plussan vaatteet ovat täydellisiä hankintoja. Miinusmerkin varasin sellaisille vaatteille, jotka ovat jo lähteneet eteenpäin.

Tähdellä merkityt ovat secondhand-ostoksia.

Tammikuu
Paksu harmaa neuletakki, Jaegerin nettikauppa, 100 e ++(+)
Kommentit: Ihastuin tähän neuleeseen kivijalkakaupassa Edinburghissa ja kyttäsin sen alesta Suomeen palattuani. Ihana, iso neule, jonka väriroiskeet (harmaan seassa on pinkkiä ja vihreää) voisivat olla ihan vähän täydellisempiäkin vaatekaappiini.

Helmikuu
*Lumi Jenna Tote Bag, paikallinen Facebook-kierrätysryhmä, 50 e +++
*Savunsininen silkkipaita, Pelastusarmeijan kirppis, 5 e +
Kommentit: Vaalean konjakin värinen, hyväkuntoinen laukku löytyi sattumalta paikallisesta kirppisryhmästä ja oli nopea ostos, koska olin ehtinyt kaivata vaihtelua kymmenen vuotta käytössä olleelle mustalle nahkalaukulle. Lumi onkin ollut ostohetkestä asti käytössä joka työpäivä (ja musta seisoo hyllyllä, hmm…). Silkkipaita on kauniin värinen mutta tässä elämäntilanteessa aika vähällä käytöllä, siis turhahko.

Maaliskuu
*Sikarimalliset villakangashousut, Kierrätyskeskuksen ilmaislaari, 0 e +++
10 x alushousut, Kappahl, 56 e ++
Tummansiniset Wolford-sukkikset, Stockmann, 31 e +++
Kommentit: Harmaalla ja turkoosilla kudotut housut olivat superlöytö ilmaislaarista. Ne päälläni tunnen oloni nuoreksi Diane Keatoniksi. Alushousut olivat tarpeen, mutta ovat jo vuoden lopussa täynnä reikiä (kuivausrummuttelulla lienee iso osuus asiaan). Sukkikset olivat tarpeen ja ovat käytössä.

Huhtikuu
*Petroolinväriset Esmara-leggingsit, Fida, 1 e +++
*Tummansiniset Esmara-viskoosihousut, Fida, 3 e +
2 x Bread & Boxers -ribbialustoppi, joku pop-up-kauppa, 24,90 e +++
Kommentit: Leggingsit toimivat hyvin yöhousuina, kuten pitikin. Viskoosihousuja käytin kesällä, mutta ilmankin olisin pärjännyt. Kuumuus haastoi vaatekaapin, ja tuli ostettua tällaisia herätejuttuja. Alustopit olivat tarpeen, mutta kahden ostamiseen vaikutti tielleni sattuneen pop up -kaupan loppuunmyynti. Ostetut versiot ovat kuitenkin toimineet hyvin. Ne ovat myös juuri ja juuri tarpeeksi edustuskelpoisia pidettäväksi pelkästään.

Toukokuu
*Silkkihuivi, Punavuoren patina, 3 e +++
*Marjapuuronpunainen Marella-t-paita, Bella-kirppis, 2,20 e +++
*Tummansiniset Marimekko-pellavahousut, Pieni sydän Second Hand, 55 e +++
Kommentit: Nämä ostokset olivat kaikki vintagea ja loistavia täydennyksiä kesävaatekaappiin. Silkkihuivi on väreiltään (syvää sinistä, hiukan pinkkiä ja haaleaa lilaa) täydellinen. Marimekon housut ovat mahtavan skarppia, paksua ja laadukasta pellavaa ja kulunut pesulappu kertoo, että ovat kestäneet jo paljon käyttöä – kankaassa se ei näy.

Kesäkuu
*Musta Esmara-alustoppi, Spinny-kirppis, 2 e – (kierr.)
2 x rintsikat, Marks & Spencer, 53 e +++
Kommentit: Tälle kuukaudelle mahtuu vuoden ainoa täydellinen huti (liian pieni toppi) lähikirppikseltä (ja muutenkin: miksi ostan Lidl-vaatteita kirppikseltä?). Marks & Spencer myy rintsikoita, joissa on pienempi ympärysmitta (65) kuin missään muualta löytämissäni. Siis sain sopivat rintsikat! Jee!

Heinäkuu
*Vaaleanharmaa Part Two -neule, Spinny-kirppis, 4 e +
Kommentit: Tämän olisi voinut jättää ostamattakin. Hiukan epätoivoinen yritys korjata huonoa paitatilannettani.

Elokuu
Didriksons-kuoritakki, XXL, 89,90 e ++
Kommentit: Huolella harkittu ostos leikkipuistoiluun lapsen kanssa. Kriteeri oli ulkonäön ohella vedenpitävyys. Muuten hyvä, mutta taskun vetskari hajosi parin kuukauden jälkeen. Reklamoin Facebookissa, jossa asiaa hoidettiin ystävällisesti, mutta lopputulema on, että pitäisi mennä liikkeeseen hoitamaan juttua eteenpäin. Ei ole sellaiseen aikaa eikä viitseliäisyyttä. En myöskään halua vaihtaa takkia, koska riskinä on, että muuten täysin hyvä takki menee poltettavaksi ja saan tilalle toisen mahdollisesti yhtä suden. Mieluummin korjautan vetskarin. Todennäköisesti omalla kustannuksella. Äh, ei kannattaisi ostaa uutta!

Syyskuu
*Muka va Aino-paita, Tori.fi, 70 e +++
*Muka va Salme-housut, Tori.fi, 55,90 e +++
*H&M vaaleanpunainen viskoosipaita, Konttitori, 2 e ++
Kommentit: Muka va -vaatteita olen käyttänyt hurjan paljon. Sopivat monenlaisiin tilanteisiin eikä laatu ole vielä koskaan pettänyt. Nämä olivat lähes käyttämättömiä löytöjä Torista, ja koska tunnen merkin, laadun ja ovh:n, olin valmis maksamaan kovat hinnat. H&M-paita on tuonut elämääni uuden, hyvän värin, haalean vaaleanpunaisen, mutta paidan laatu on kuraa. Se huutaa olevansa pikamuotia, joka nyhjääntyy muutamassa käyttökerrassa. Masentavaa. Tätä ei kehtaa kaikkialla käyttää.

Lokakuu
3 x kenkien korjaus, Haagan suutari, 95 e +++
Kommentit: Luottosuutari korjasi vanhojen talvisaappaiden vetskarin ja laittoi niihin pitävät pohjat. Kestävät näin käyttöä vielä kauan. Lisäksi hän venytti yksiä (kalliita) kesäkenkiä, jotka puristivat, ja pelasti ne näin käyttöön. Ainoat korkokenkäni saivat samalla vähän paikkausta korkoihin. Loistavasti käytettyä rahaa!

Marraskuu
Ei ostoksia

Joulukuu
Burgundinvärinen villapipo, Stockmann, 35 e +++
*Vaalea Vila-alustoppi sukulaiselta käytettynä 0 e +
Kommentit: Pipo oli tarpeellinen ostos itse neulomani, vähän kutittavan ja jo hyvin palvelleen tilalle, ja nautin joka päivä sen väristä. Toppi on tarpeeton mutta mahdollisesti kuitenkin käyttökelpoinen.

Yhteensä kotiutin 32 vaatetta tai asustetta, joista alusvaatteita, alustoppeja tai sukkahousuja oli 17, siis yli puolet. Käytettyjä vaatteita oli 14. Alusvaatteiden lisäksi ostin uusina neuletakin, kuoritakin ja pipon. Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa lainkaan uusia kenkiä, kiitos oivan suutarin.

Rahaa meni yhteensä 668,90 euroa, mikä on minulle hyvin maltillinen summa. Se on vähemmän kuin koskaan aiemmin niinä vuosina, joina olen pitänyt kirjaa vaateostoksistani. Kokonaisuudesta 95 euroa meni korjauksiin, siis suutariin. Keskimäärin maksoin vaatteesta 20,90 e, mikä kuulostaa tosi vähäiseltä! Alusvaatteiden suuri määrä vaikuttaa tähän, sillä niihin en ole koskaan käyttänyt valtavia summia.

Tänä vuonna opittua tai jälleen kerran muistettua muistutukseksi ensi vuodelle:

  • Pidä mahdollisimman tarkkaa kirjaa tarpeistasi ja toiveistasi.
  • Suhtaudu väreihin tarkkaavaisuudella.
  • Harkitse vielä kerran. Ja sitten vielä kahdesti. Vain kriteerit täyttävä vaate kannattaa ostaa.
  • Säilytä maltti kirppiksellä. Harvoja vaatteita kannattaa ostaa sieltäkään, sillä kaikesta melkein-hyvästä pitää jotenkin päästä eroon.
  • Uutena on vaikea löytää hyvää laatua. Hyväksi todetuissa merkeissä kannattaa pitäytyä. Reklamointi on työlästä ja harvoin kovin kiitollista.
  • Mieti, miten vanhoja vaatteita voisi käyttää uudella tavalla. Käytä vaatteet niin loppuun kuin voit. Jousta tässä turhamaisuudestasi.
  • Paikkaa, parsi, tee itse.
  • Käytä suutaria! Taitava suutari säästää lompakkoa ja luontoa.

J.k. Ensi vuodelle ennustan tätä vuotta enemmän vaatetarpeita. Sanovat, että lasten myötä tulee tarve uusia vaatekaappia, ja ihmeellisesti se pitää kohdallani paikkansa, vaikka kroppa ei olekaan oleellisesti muuttunut. Ihan kuin olisin kasvanut ohi joistakin vanhoista rakkaistani…

Alusvaatevuosi – vuoden 2017 vaatekulut

Vuonna 2017 käytin vaateostoksiini noin 780 euroa. Ainakin. Jossain vaiheessa vuotta lopetin reaaliaikaisen kirjaamisen, ja yleensä se aiheuttaa hiukan kaunistelua. Valvottava vauva ei kuitenkaan varsinaisesti ole lisännyt shoppailuintoa – lupailin vuoden 2016 lopussa olla seuraavana vuonna shoppailulakossa, ja se onnistui aika hyvin. Raskauden loppupuoli alkuvuodesta ja imetys aiheuttivat kuitenkin joitakin vaatetarpeita, joita oli vaikea ohittaa.

Tämä on neljäs vuosi, kun kirjasin ylös kaikki vaateostokseni (2016, 2015 ja 2014). Viime vuonna laskin ensimmäistä kertaa kotiutuneisiin vaatteisiin mukaan ne, jotka sain ilmaiseksi.

Vaatteita ilmestyi kaappiini yhteensä 49, mikä on edellisvuosiin verrattuna valtava määrä. 29 vaatetta oli uusia, 20 vaatetta käytettyjä. 13 vaatetta sain ilmaiseksi. Osa lahjoituksista oli raskausvaatteita tai epäonnistuneita imetysvaatteita, joista olen jo luopunut (tällaisia oli yhteensä yhdeksän).

Viime vuoden mielenkiintoisin yksityiskohta: hankkimistani vaatteista peräti 27 oli sukkia tai alusvaatteita (alustopit, sukkikset ja leggingsit mukaan luettuina). Tähän lukeutuivat kuudet rintaliivit, mikä on poikkeuksellista. Tämä liittyi tietysti imetykseen. Opin, että 1) hyviä imetysrintsikoita on vaikea löytää, 2) monesti niitä pitää ostaa kahden setti, vaikkei ole varmaa, toimivatko ne ja 3) imetysrintsikoihin kannattaa panostaa vähän rahaa.

Ennen synnytystä ostin puuvillaliivejä Lindexiltä. Aivan onnettomia käytössä. Vauvan ollessa suunnilleen viisipäiväinen ajoin maidon valtaamine, kivikovine rintoineni ostoskeskukseen ja melkein itkin lastenvaateliikkeen myyjälle, kun siellä ei myyty imetysrintsikoita. Etsin Prismasta tuloksetta. Tapojeni vastaisesti painelin H&M:lle ja ostin ensimmäiset vastaan tulleet, siedettävän oloiset yksilöt (taas kahden setti). Ne tulivat heti pieniksi (imetys on erikoista hommaa).

Onneksi siskoni osasi suositella Carriwellin liivejä. Ne olivat kalliimmat, 35 euroa kappale, mutta siedettävän näköiset ja käytössä kelvolliset, jopa mukavat, vaikka muuttuvatkin maidosta kastuessaan koppuraisiksi. Ostin niitä kahdet, ja aikaisemmin ostetut neljät liivit joutivat kiertoon. Ostovirheitä, joille ei oikein voinut mitään.

Imetys aiheutti myös muita vaatetarpeita, kuten sen, että äkkiä piti olla edestä aukeavia tai sopivasti nostettavia paitoja. Sellaiset eivät ole aiemmin kuuluneet tyyliini. Olen yrittänyt ostaa sellaisia, jotka eivät jäisi käyttämättä imetyksen loputtuakaan (ei luukkupaidoille!). Jää nähtäväksi!

Vuoden parhaan ostoksen tittelin saa Toastilta tilaamani pellavamekko, joka on kaunis, klassinen ja huolella tehty. Tilasin sen poikasen ristiäisiin, mutta suunnittelen käyttäväni sitä aina ja ikuisesti. Se oli myös viime vuoden kallein yksittäinen ostos: 91 euroa.

Ahkerimpaan käyttöön ovat tulleet Pierre Robertilta tilaamani kaksi merinovillatoppia (yht. 52 e). Tilasin ne loppuvuodesta, ja toistaiseksi ne ovat kestäneet jokapäiväistä käyttöä hyvin (ja sopivat joustavuutensa vuoksi myös imetykseen). Kovassa käytössä on ollut myös Raaseporista kirppikseltä löytämäni nahkalaukku (10 e), johon mahtuu juuri kaikki tarvittava.

Vuoden yllättäjä on läheiseltä kirppikseltä kahdella eurolla ostamani pilkullinen oversize-t-paita, materiaaliltaan ehkä viskoosia. Sitä olen käyttänyt paljon, vaikka se oli totaalinen heräteostos ja vähän poikkeuksellinen vaatekaapissani (en harrasta juuri teeppareita enkä kuoseja).

Varsinaisia virheostoksia en ole imetysrintsikoiden lisäksi tehnyt. Nudielta tosin tilasin kahdet farkut alennusmyynnistä (yht. 135 e) hairahtuen osittain alennusharhaan, josta Rinna kirjoittaa oivaltavasti. Toiset olisi voinut jättää kauppaankin. Lisäksi olen saanut ystäviltä jonkin verran sellaisia vaatteita, joiden kohtaloa vielä mietin. Kivoja ovat, mutta kuuluvatko sittenkään minun vaatekaappiini?

Alkuvuodesta Kude-merkiltä yhteistyökuviona saamani Leija-mekko toimi käytössä hyvin raskauden loppuun asti. Se on edelleen oivassa kunnossa, ja odottelen saavani sen käyttöön taas imetyksen loputtua. Nyt se palvelee erityisissä, vauvattomissa hetkissä. Ihana vaate, jonka saa helposti asustettua arkeen tai siistiin työtapaamiseen! Suosittelen lämpimästi, jos hakusessa on perustyylinen musta mekko, jossa kuitenkin on jujua.

enostanut

Vaatteita, joita en ostanut: ihana, ohut villahuivi edinburghilaisessa museokaupassa. Nokian neulomon leggingsit sen sijaan ovat pidetty viimevuotinen ostos.