Koukussa parsimiseen

polvi

Polarn O. Pyretin leggingsit saivat polviinsa palat vanhoista farkuista.

Ajattelen vaatteita ja kirjoitan niistä, kirjaakin. En ole mikään muotiguru enkä ole koskaan jaksanut kiinnostua trendeistä kovin syvällisesti. En ole sellainen ihminen, jota sanottaisiin pukeutujaksi, saati hyväksi sellaiseksi.

Vaatteet kiehtovat minua ehkä siksi, että ne ovat esteettisiä niin monessa mielessä: ne näyttävät joltain, tuntuvat joltain, ehkä tuoksuvatkin. Ne koskettavat meitä hyvin konkreettisesti, koska joka tapauksessa on pukeuduttava joka päivä, olimmepa ”hyviä pukeutujia” tai emme. Lisäksi: vaatteet kantavat ihmeellisellä tavalla muistoja.

Muistan, mitä minulla oli päälläni ensimmäisellä kävelyllä puolisoni kanssa 20 vuotta sitten. Oli Benettonin ruohonvihreä narutoppi ja sen päällä paloautonpunainen v-aukkoinen trikoopaita. Jalassa khakinväriset lyhyet shortsit ja urheilumalliset sandaalit. Muistan, miltä tämä vaatekerta tuntui päälläni. Emme vielä seurustelleet, minä ja hän, mutta jotain jostakin kutkutuksesta kertoo se, että muistan asuni tuolta ensikävelyltä niin tarkkaan.

Vaatteiden silittely ja pohtiminen rauhoittaa minua, niin kuin se maadoittaisi. Siksi kaipaan sitä nytkin, kun maailma ympärillä on mullistunut ja arki muuttunut vähän vinoksi. Enää en keskity ostamiseen, vaan kaivelen usein iltaisin vaatekaappejani ja lapsen vaatelipastoa. Pyrin hellimään niitä vaatekappaleita, jotka jo omistan. Parsin paljon. Yritän kääntää ajatuksiani vaatteista, pukeutumisesta, kauneudesta vähän toisenlaisiksi. Arvostavammiksi, erilaisiksi, virkeiksi.

Aloin keräillä lapselle seuraavan koon vaatteita. Kirpputoreilla ei nyt voi käydä, mutta löysin kilpailevan menetelmän. Kysyin paikallisessa Buy Nothing -ryhmässä, pyöriikö jollakulla kaapissa yksivärisiä 110-senttisiä housuja, joissa on pikkuvikaa – vaikkapa polvi puhki. Olen oppinut, että tämänkokoiset housut eivät muutenkaan voi olla sekä käytettyjä että ehjiä, ne ovat toisensa pois sulkevia määreitä. Iltapuhteina harjoittelen mielelläni toimivia ja kauniita korjaustapoja. (Toistaiseksi lapsi on vieläpä rakastanut paikattuja housujaan.)

Olen viikon kuluessa hakenut naapurustosta kymmenet housut, mikä on yllin kyllin meidän käyttöön. Hinta: nolla euroa. Terapiavaikutus: suuri. Olen nauttinut iltahetkistä housuja paikatessani. Olen tunnustellut pestyä puuvillaa ja miettinyt, millaisissa leikeissä puhjenneita polvia on kulutettu. Olen ajatellut niitä perheitä, joilta olen housuja hakenut. Lapsi kyseli edellisten käyttäjien nimiä. Se onkin tärkeä kysymys!

Vaatteet ovat tarinoita. Lohdullista on se, että rumat ja epämukavatkin vaatteet ovat. Tänään aion paikata jälleen yhdet leggingsit.

Kuinka kauan vaatteen kuuluu kestää?

kengätVaateostoksien kirjaamisen ansiosta olen aika hyvin kartalla siitä, milloin mikäkin vaatteeni on ostettu. Siksi on mahdollista sanoa myös jotakin niiden kestävyydestä.

Huomaan, että maltillisen vaatevaraston omistajalla on yksi haaste, nimittäin se, että vaatteet kuluvat. Sillä kyllä ne kuluvat. Juuri eilen huomasin taas yhdessä perusyläosassani pienenpienen reiän. Sen saa korjattua, mutta kun näitä pienoisia reikiä on tarpeeksi, vaate ei yleensä enää tunnu erityisen siistiltä.

Vuoden 2016 vaateostoksistani olen julkaissut täällä blogissa poikkeuksellisen yksityiskohtaisen listan, joten sen sisältöä on helppo tarkastella hiukan lähemmin nyt, kun vaatteiden ostamisesta on yli kaksi ja puoli vuotta aikaa. Miten vaatteeni ovat kestäneet?

Tässä jo vuoden 2016 lopussa julkaisemani ostettujen lista, nyt kestävyyskommentein:

leggingsit, Muji 12,50 e

Olivat tehokkaassa yöhousukäytössä. Hajosivat suhteellisen pian täydellisesti ja korjauskelvottomasti. Menivät roskiin.

Etam-t-paita, La Fripe Rue St Maur 2 e (second hand)

Tämä oli alkujaankin vähän nafti ja arvioin koko ostoksen heti hölmöksi. Käytin muutaman kerran. Lähti kiertoon.

Majestic filatures -poolo, Emmaus 6,50 e (second hand)

On kaapissani yhä, ja hyvässä kunnossa. Olen käyttänyt tätä paljon. Joskin tämäkin on nykymakuuni vähän nafti…

silkki-kashmir-yömekko, Emmaus 12,50 (second hand)

Oli aktiivisessa yöpaitakäytössä Pariisissa ja hajosi joka paikasta aika pian. (Oikeasti tässä kyllä taisi olla silkin sijaan tai lisäksi pellavaa.) Meni roskiin. Huono hinta-laatusuhde jopa käytettynä!

silkkipaita Miikan julkkareihin, Emmaus 12,50 (second hand)

Käytin julkkareissa ja joissain muissa kemuissa. Materiaali on kummallinen: vesiroiskeistakin jää tahrat. Tekee käytöstä lähes mahdotonta, mutta tämä on edelleen vaatevarastossani.

sukat, Monoprix 6,90 e

Villaiset sukat, joita käytän yhä, vaikka ovat nukkaantuneet kovasti. Jokin reikä on tullut, voisi paikata.

rintsikat Calvin Klein x 2, Stocka 103 e

Nämä lähtivät raskauden myötä roskikseen täysin palvelleina. (Tosin koossa taisi alkujaankin olla toivomisen varaa…)

Korjaustyö: Wonders-kävelykenkien pohjaaminen, suutari Rue Roquette 18 e

Nämä kengät ovat tulossa taas kevään myötä käyttöön. Kannatti korjata.

La Botte Gardiane -avokkaat, 160 e

Olen käyttänyt, mutta jostain syystä olin ostanut vähän naftit. Suutari venytti näitä hiukan taannoin, ja luulen että nämä ovat loistavat kengät tälle kesälle.

Majestic Filatures -pellavahuivi x 2, Emmaus 31 e (secondhand)

Värit eivät näissä olleet ihan parhaat mahdolliset minulle. Toisen olen myynyt eteenpäin, toinen on käytössä yhä.

Maxmara-mekko, Bis Boutique Solidaire 15 e (secondhand)

Paljon käyttämäni perusmekko, joka palvelee taas ensi kesänä. Jes! On materiaaliltaan ehkä viskoosia, jonka laatu kyllä jättää hiukan toivomisen varaa (enemmän kuin Maxmaralta odottaisi). Kestää kuitenkin, koska käyttö on Suomen lyhyen kesän vuoksi rajallista.

H&M-paita, Oriveden kirppis 1 e (secondhand)

Oli käytössä pari kesää. Väri ei kuitenkaan tyydyttänyt pidemmän päälle. Lähti kiertoon.

rintsikat, KappAhl 20 e

Käytössä yhä. Eivät yhtään nätit ja myös vähän repsottavat, mutta mukavat.

Marimekko-villaliivi, Kierrätyskeskus 5 e (secondhand)

Tämä on ihana. Käytin eilen viimeksi. Olen viimeisen vuoden sisällä ihastunut liiveihin.

jakku hautajaismekon päälle, Kierrätyskeskus 9 e (secondhand)

Palveli hautajaisissa kerran. On kaapissa. En ole varma, käyttäisinkö toiste.

Kurt Kellerman -villamekko hautajaisiin, Kierrätyskeskus 10 e (secondhand)

Palveli hautajaisissa kerran. On kaapissa. Tässä on potentiaalia, kaunis mekko – joskaan ei kovin muodikas juuri nyt.

mustat herrainkengät, Kierrätyskeskus 6 e (secondhand) – kuvassa

Tykkään näistä kovasti, mutta käyttö on ollut aika vähäistä. Näille ei ole elämässäni toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta.

Korjaustyö: YSL-jakun hihojen kavennus ja vuorin uusiminen, Vaatturi Niko Pelkonen 100 e

Tämä jakku on hieno ja loistokunnossa, mutta olen suoraan sanottuna käyttänyt sitä vain vähän. Minulla ei oikein ole tarvetta tämän tyyliselle vaatteelle – tai ainakaan en ole keksinyt sitä vielä!

Korjaustyö: Wonders-nilkkurien täydellinen korjaus, Haagan suutari 35 e

Nämä kengät jäivät täysin palvelleina eläkkeelle viime syksynä. Roskiskamaa, mutta en ole vieläkään malttanut heittää…

silkkivilla-aluspaita, Stocka 21,90 e

Kaapissa yhä, hyvässä kunnossa. Jonkin verran käytetty.

Janita-kengät, Kenkämarski 198 e

Olen käyttänyt näitä talvet ostamisesta alkaen. Korjautin juuri toisen vetoketjun. Palvelevat kaiketi vielä pitkään.

3 x alushousut, Kappahl 13 e

Ovat jo joutaneet roskiin. Alushousut vaikuttavat kestävän käytössä noin vuoden verran.

silkki-villaleggingsit, Sokos 19,90 e

Käytössä ja kunnossa yhä.

uimapuku, Ellos 35 e

Olen käyttänyt tätä aktiivisesti ja käytän yhä. Hiukan harmillisen nafti, ja olkaimet vaatisivat ompeleita. Harkitsen korvaamista paremman kokoisella ja pitkälahkeisemmalla (joita on kyllä tosi vaikea löytää).

Yhteenveto: 25 ostamastani vaatteesta 11 on kaapissani edelleen, kahden ja puolen vuoden jälkeen. Minusta se on lopulta aika vähän, ainakin kun yritys on ollut ostaa kestävää sekä laadun että tyylin puolesta. Seitsemän vaatetta on mennyt roskikseen – ei laiskuuttani vaan siksi, että ne ovat oikeasti olleet täysin loppuun kuluneita. Loput ovat olleet enemmän tai vähemmän virheostoksia, ja muutamista vuoden 2016 vaatteista luopumista harkitsen edelleen, koska ne ovat olleet vähällä käytöllä tai jääneet nafteiksi.

Tästä voinee päätellä ainakin sen, että en ole mikään mahtiostaja. Vuonna 2016 en ostanut valtavasti – kulutin ostoksiin ja korjauksiin yhteensä noin 854 euroa, aika tarkkaan keskimääräisen suomalaisen verran – mutta silti näistäkin ostoksista olisi voinut monta jättää väliin.

Toki tämä kertoo myös siitä, että vaatteet, varsinkin yö- ja alus-, kuluvat. Huomaan, että vuosi sitten ostamani iso setti alushousuja alkaa taas olla tiensä päässä. Reikiä on aika paljon ja elastaanit ovat väsyneet. Asiaan vaikuttaa kuivausrummun käyttö, mutta se helpottaa arkeani niin paljon, etten ole valmis siitä luopumaan. Sitä en tiedä, kestäisivätkö laadukkaammat alushousut pidempään (nämä ovat pikamuotiketjun puuvillaista mallistoa).

Olen joka tapauksessa jälleen hieman pulassa vaatevarastoni kanssa. Se sisältää kokoonsa nähden liikaa vähän pieniä ja hiukan epäsiisteiksi kuluneita vaatekappaleita. Tarvitsisin uutta lähinnä siksi, että muutamat vaatteet ovat nyt niin kovassa käytössä, etten ennusta niille enää kovin pitkää elinaikaa. Pelkään, että kohta koko vaatevarastoni on kulahtanut.

Etenkin tarvitsisin uusia paitoja, mutta mistä ihmeestä niitä löytää? Haluan laadukkaita, juuri oikeanlaisia, kestäviä… Eivätkä kirpputorit oikein tunnu vastaavan kysyntään. Uusien vaatteiden ostajana minusta on tullut entistä arempi, kun joka ainoassa tekemässäni ostoksessa tuntuu olevan jokin virhe. Hermostun, jos ihan uudesta takista hajoaa vetoketju (kuten viime vuonna kävi Didriksonsin takille) tai uusi t-paita läikittyy materiaalinsa takia pesussa omituisesti (kuten kävi viime vuonna Lindexin paidalle). Vastikään tilasin netin kautta Balzac Parisilta ihanalta näyttäneen mekon, mutta se kuoriutui paketista kauheana ryppykasana. Ei jatkoon tämmöinen.

Runoja shoppailun tilalle

img_4701

Olen ennenkin kirjoittanut, etten usko vaatteiden ostolakkoon aiheeseen liittyvien pulmien ratkaisijana. Toki vaikkapa vuoden ostolakko varmasti paljastaa yhtä ja toista omasta ostokäyttäytymisestä ja voi siten olla hyödyllinen, mutta olen arvellut, että tarpeet sen myötä vain kasautuvat. Vuoden kuluttua kaikki alusvaatteet ja sukat ovat kulahtaneita, on pikainen tarve uusille farkuille ja niin edelleen. (Ja tämä on vaarallista miksi? En tiedä.)

Enemmän olen kaivannut ideaa, jonka vastikään löysin Worn values -blogista. Nimittäin shoppailulakkoa, tai ikkunaostosten lopettamista. Se on vähemmän ehdoton ja joustavampi mutta osuu ongelman ytimeen.

Siis: tarpeeseen saa ostaa. Jos sukat menevät rikki, saa ostaa uudet. Jos tarvitsee takin, sen voi ostaa. Shoppailulakon ideana on lopettaa se, mitä ainakin minä teen yhä, vaikka en useimmiten ostakaan mitään: kaupoissa kiertely, nettikauppojen klikkailu. Ajanvieteshoppailu. Se, että käytän paljon aikaani kuluttamisen ajattelemiseen ja alistan ajatukseni markkinoiden määräämiin muotteihin.

Ongelmaa ei tietenkään ole, jos nauttii kaupoissa kiertelystä ja haluaa käyttää siihen aikaansa. Mutta jos on kuin minä ja vain klikkailee kauppoja tylsyyksissään, tottumuksesta (ja ehkä vähän toivoo löytävänsä ostettavaa kunnes saa klikattua itsensä pois sieltä sivulta ja huoattua, että huh, pääsinpäs ostamatta), shoppailulakosta voi olla iloa.

Voisinko vapauttaa itseni seuraamasta, mitä minulle juuri nyt myytäisiin superhyvään hintaan? Vapautua kehittelemästä tarpeita ja keskittyä mieluummin vaikka huoltamaan sitä, mitä jo omistan? Louisa kirjoittaa asiasta hyvin.

***

En ole ihan varma, mitä shoppailun lopettaminen käytännössä tarkoittaisi. Ainakin tietyn epätäydellisyyden hyväksymistä. Kaikki vaatteet eivät nimittäin voi koko ajan olla täydellisiä, ellei niiden uusimiseen käytä paljon aikaa (ja silloinkin se taitaa olla epätodennäköistä). Todettava kyllä on, että ainakaan minun vaatteeni eivät nytkään ole täydellisiä. Näen puutteet, koska tiedän, mitä kaupoissa olisi tarjolla. Pränikämpiä. Kauniimpia. Muodikkaampia. Pirteämpiä.

Tarve on tietysti oma kysymyksensä. Shoppailulakko pakottaisi miettimään, mitä tarve minulle tarkoittaa. Jos aluspaitani ovat hiutuneita ja melkein läpinäkyviä mutta kuitenkin toimivat tarkoituksessaan muiden vaatteiden alla, tarvitsenko (omasta mielestäni!) uusia?

Tällaisia päätöksiä joudun tekemään. Mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että teen niitä jo nyt. Säästän mieluusti siellä, missä voin, ja koen velvollisuutta käyttää erityisesti kierrätyskelvottomat vaatteet mahdollisimman loppuun.

On kuitenkin myös sellaisia haluja/tarpeita kuin kuviollinen paita. Minulla ei ole kuviollista paitaa. Haluaisin sellaisen. Mutta tarve? Tosiasiassa pärjään kyllä hyvin ilmankin. Minulla on monta yksiväristä paitaa (miten ihanaa! Minulla tosiaan on monta yksiväristä paitaa!). Ja jos avaan suosikkinettikauppani sivut selaillakseni vaihtoehtoja, todennäköisin lopputulos on, että en löydä täydellistä kuviollista paitaa vaan keksin joitakin muita vaatteita, joita nyt vaan olisi kiva ostaa. Koska… Niin, miksi? Siksi ehkä, että minkä tahansa löytämisestä saa hetkellistä iloa.

Tosiasiassa haluaisin kuitenkin löytää elämässäni ihan toisenlaisia asioita kuin kauniita mekkoja ja luksuöösin näköisiä paitoja.

Jos ajattelen asiaa hetkenkään, ne mekot ovat minulle aivan sama, kunhan joskus saan nähdä kukan nupullaan, putoavan lehden, pilven liikkeen tai vaikuttavan taulun – tai lukea ihmeellisen runon, nähdä nuorallakävelijän. Voidaan väittää, että nämä asiat eivät ole keskenään vaihtoehtoisia, mutta kyllä ne vähän ovat.

”Sillä missä on sinun aarteesi, siellä on myös sinun sydämesi” on minusta Matteukselta (Matt. 6:21) varsin pätevä oivallus. Energiani on juuri siellä, mihin sitä käytän.

***

Vuosi 2017 on alkamassa. Ajattelen varovasti vaateshoppailulakon mahdollisuutta. Ryhtyisinkö? Jos vaikka jokaisena tylsänä hetkenä lukisin runon? Aika ihana ajatus, oikeastaan.