Yle Puheella Reipas, rakas raskaus -kirjan kirjoittanut Kaisa Jaakkola kertoi, kuinka äidillä on keskeinen vaikutus siihen, elääkö hänen lapsensa elämänsä terveenä vai sairaana. Samoin äidillä on suuri vaikutus siihen, tuleeko hän ylipäänsä raskaaksi.
Allergisoiduin, vaikka Jaakkolan pyrkimys oli varmasti hyvä.
Haastattelu nimittäin vahvisti ansiokkaasti sitä nykyään kovin yleistä superihmisajatusta, että voimme vaikuttaa ihan mihin tahansa, myös lisääntymiseen tai lisääntymättömyyteen.
En kiellä, ettemmekö jossain määrin voisikin, enkä tietenkään vastusta terveellisiä elämäntapoja. Jo pieni painonpudotus voi auttaa ylipainoista tulemaan raskaaksi, ja tupakoinnin lopettaminen parantaa siittiöiden laatua. Tiedän.
Mutta että kaikessa pitää tavoitella optimisuoritusta. Jaakkola kehottaa miettimään, ”millainen sinusta on hyvä synnytys”. Minusta hyvä synnytys on sellainen, jossa lapsi syntyy. Toivottavaa on, että hän syntyy hengissä, mutten usko äidin voivan siihen asiaan vaikuttaa mitenkään.
En vastusta valmistautumista. Kaikkiin elämänmuutoksiin kannattaa valmistautua. Pohdin tällaisten puheenvuorojen taustalla häilyvää ihmiskuvaa. Minusta se on onnistujan ihmiskuva.
Jos henkilö ei jostakin elimellisestä syystä saa lapsia kovin helposti, siinä ei yhtään auta vaikka vetäisi päivät pääksytysten foolihappoa, kuntoilisi sopivasti, söisi viherjauheita eikä käyttäisi yhtään päihdeaineita koskaan. Muunlaisen vaikutelman antaminen on syyllistämistä asiasta, johon emme oikeasti voi vaikuttaa.
(Vauva.fi saattaa kertoa, että greippimehun juominen johtaa raskaaksi tulemiseen, mutta ei se johda.)
Lapsentekemispuheeseen on ilmaantunut tämä outo onnistumisretoriikka samaan aikaan kun lapsettomuus on lisääntynyt ja omaa suorituskykyä korostavien liikuntalajien suosio kasvanut. Vaikka tätä ei sanota ääneen, monen kommentaarin taustalla vaikuttaa olevan ajatus, jonka mukaan lapsen saaminen on henkilökohtainen onnistuminen, omaa ansiota, ja voimme jotenkin treenata siihen itsemme. ”Valmistauduin raskauteen/synnytykseen hyvin, joten se sujui mainiosti”, saatetaan sanoa. Tai: ”Heti onnistui, kun lakkasimme yrittämästä.”
Tämä johtaa siihen, että lapsettomuus koetaan henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi. Liian vähän greippimehua ja hyviä rasvoja! Liian vähän tai liikaa liikuntaa! Turhaa stressiä! Huonot elämäntavat! Masentuneisuutta!
Foolihapon kokoisista asioista jaksavat huolestua naiset, jotka jo valmiiksi elävät aika terveellisesti: suorittajat. Minusta tämä ei vaikuta järin hyödylliseltä. He stressaavat tarpeeksi muutenkin.
Kaikki kunnia huolella valmistellulle vanhemmuudelle, mutta kaipaisin armollisempia puheenvuoroja. Sellaisia, että kyllä te koulutetut ja aikaisempaa terveellisemmin elävät ihmiset pärjäätte. Että ihan tarpeeksi hyviä olette pyrkimyksissänne tulla vanhemmiksi. Riitätte, kuulkaa.
Tekstityöläinen 
Hyvin sanottu. Todella hyvin. Minusta olisi kamalaa kuulla tuollaisia puheenvuoroja, jos yrittäisin itse parhaillaan tulla raskaaksi. Pitääkö siitäkin vielä tehdä asia, joka on muka naisesta itsestään kiinni? Eikö riitä, että jo kaikkeen muuhunkin pätee tämä ”jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelutapa? Ahaa, olet ylipainoinen. Oma vika, laihduta. Ahaa, olet työtön. No etsi duunia, kyllä tekevälle aina löytyy. Ahaa, sua masentaa. No ajattele positiivisemmin, niin piristyt. Huokaus.
(Ja no, olen myös aika allerginen tälle kaikelle todistamattomalle huuhaalle, jota niin monet iloisesti levittävät, koska ”luin näin jostain blogista” tms. Maitotuotteista tulee syöpä. Alumiinista tulee syöpä. Turvaudu homeopatiaan, niin pelastut.)
Kiitos. Tämä ihmiskuvajuttu pätee tosiaan kaikkeen muuhunkin terveyden ja sairauden saralla, ei pelkästään lisääntymiseen (Ja työttömyys, tosiaan! Sehän jo katsotaankin ihmisen omaksi syyksi.). Aika pelottava on maailma, jossa masentuminen ja syöpäkin ovat sairastuneen omaa syytä. Ja edelleen korostan: yleensä koskaan ei väitetä suoraan, että ne ovat kenenkään omaa syytä, vaan homma toimii niin, että kerrotaan tarinoita siitä, miten onnistujat ehkäisevät lisääntymättömyyttä/syöpää/masennusta. Sama asia.