Syksyn työsuma alkaa vähitellen laantua. Polttelen kynttilöitä aamusta iltaan, olen julistanut glögikauden avatuksi ja huolehdin siitä, että satsumat eivät lopu kesken.

Felicitas-Klinikan uudistetut nettisivut, joiden teksteistä vastasin, on avattu. Olen innoissani tuoreesta ilmeestä. Olen pyrkinyt kirjoittamaan lääketieteellisestä aiheesta ytimekkäästi, lämpimästi ja lähestyttävästi – tekstiä, jollaista itse haluaisin lukea.

Lasten ja nuorten terveyttä edistäviä käytäntöjä keräävä kirjanen Kahdeksan tienviittaa terveyteen on taittovaiheessa. Minä kirjoitin siihen kahdeksan case-haastattelua ja toimitin koko tekstin. Oli hauska tavata niin monia asiastaan hurjan innostuneita ihmisiä.

Viime viikon olen askaroinut Hiippakuntauutisten parissa – vuoden viimeisen numeron painoonlähtöpäivä on pian käsillä. Tämä 3 200 kappaleena ilmestyvä lehti on minulle kovin mieluisa työ – pieni julkaisu, jossa pääsee tekemään paljon ja toteuttamaan monia omia ajatuksiaan (sellaisista asioista kuin kuvan suunta tai äläyksen luonne – sopivankokoisia haasteita!).

Tänään olen ehtinyt aika pitkän tauon jälkeen selailla myös netin hääkeskustelupalstoja. Ne ovat vähän kuin Kauniit ja rohkeat: vuosien tauko ei haittaa mitään, sillä aiheet pysyvät pitkälti samoina. Keskustelijat sentään taitavat vaihtua… Äkilliseen innostukseeni on syynä eräs päässä muhiva työtehtävä, josta pitäisi tulla valmista vielä ennen itsenäisyyspäivää.

Vapaa-ajan ongelmia ei pitäisi ennen joulua tulla: ostin viikonloppuna Tallinnasta muutaman kilon hyvin houkuttelevia lankoja. Myös yksi laventelipellon värinen matto odottelee kutojaansa.

Sunnuntaina on ensimmäinen adventti. Se piristää mieltä. Hoosianna!