Kivenheiton päässä koti- ja työpaikastani on sympaattinen Mäntsälän lähileipomo. Haen sieltä melkein kaikki leipämme. Kupposen kuumaakin siellä saisi juoda.

Vaikka ollaan Pohjois-Haagassa, joka ei ole aivan vilkkainta liiketoiminta-aluetta, leipomossa ei ole koskaan tyhjää. Kahvittelijoita on aina.

Leipomo-kahvion konsepti on loistava. Leivät ja leivokset ovat mahtavan hyviä. Palvelu on tuttavallista ja aina ystävällistä. Hyllyillä on myös pikkuleipiä ja muutamia luomutuotteita. Kun perjantaina kävin ostamassa leivät viikonlopuksi, olipa tarjolla myös tuoreita suppilovahveroita.

Tällainen monipuolinen ja joustava yrittäminen on juuri sitä toimintaa, jota tällaiset lähiöt kaipaisivat elääkseen ja hengittääkseen. On ajateltava uudella tavalla – tai ehkä tosi vanhalla. Mäntsälän lähileipomon kaltaisia paikkoja on ollut aina. Avainsanana on innostunut yrittäjä ja lisukkeena hauskat, joskus yllättävätkin ideat.

Johanna Vehkoo kirjoitti tämän viikon Journalistissa, että myös journalismin alalla pärjäävät tulevaisuudessa parhaiten monenlaisille asiakkaille myyvät hyvien ideoiden ihmiset, joiden kiinteät kulut ovat pienet. Ja ne isot yritykset, jotka eivät jää itkemään kansalaisten muuttuneita lehdenlukutottumuksia, vaan keksivät ydintuotteensa kylkeen muutakin. Allekirjoitan täysin.

Epäkohtiin tarttuminen on tärkeää, mutta vierastan kaikkea uutta vastustavaa vinkunaa. Vinkuna on sellaista valittamista, joka ei etene eikä lopu millään.

Pienyrittäjä voi helposti laajentaa toimintaansa ihan minne vain, jos yksi ala alkaa kyllästyttää tai ei tuo leipää pöytään. Voi vaikkapa tehdä niin kuin Rentokillan Auli: uutistoimittajasta tuli shindo-ohjaaja ja sanayrittäjä. Vääntäkäämme siis aivomme omituisiin asentoihin ja nauttikaamme! Ehkäpä liiketoiminta lähiöissä elpyy siinä samassa.