Oletteko ajatelleet, että kun suomalainen puhuu tuoleista ja pöydistä, hän puhuu huoneessa olevista kaluista? Työkalu, tarvekalu, huonekalu. Entä oletteko pohtineet sitä sympaattista asiaa, että suomalainen ei kotiin mennessään mene vain kotiin, vaan on ihan erikseen nimetyllä kotimatkalla? Sitä ei tuosta vaan käännetä toiselle kielelle.
Aamu Songin ja Johan Olinin esitys eilisessä PechaKucha-illassa Helsingin yliopistolla oli virkistävä katsaus Companyn suunnitteluun korean-, suomen- ja venäjänkielisten sanojen kautta. Aivot kääntyivät vähän.
Yrittäjä on myös hyvä sana. Onnistunutta konkretiaa.
Tekstityöläinen 
Harmi,etten kokenut tuota pechakucha-iltaa, mutta olen itsekin huomannut usein esimerkiksi ulkomaalaisten kanssa puhuessani tai vieraskielistä kirjaa lukiessani, miten eri tavoin periaatteessa samat asiat voidaan ilmaista. Siis niin, että aivan eri puoli asiasta painottuu. Kuten tuo kotimatka-esimerkkisi, jonka tunnepuoli ei käänny toiseen kieleen. Tosi hyvää jumppaa aivolihakselle (vaikka rasvaa se kuulemma on…)!
Songin ja Olinin esitys hyödynsi sanojen kautta hienosti niitä rajoja, joihin kahdessa kulttuurissa jatkuvasti elävät törmäävät. Kotimatka ja huonekalu olivat heidän esimerkkejään, mutta näitähän olisi paljon. Niitä ei vain tajua, jos ei itse koko ajan törmää niihin.
PechaKuchassa oli hyvin erityyppisiä esityksiä: jotkut puhuivat oman alansa asiaa, yksi puhui äidistään ja yksi parivaljakko kertoi kai lähinnä siitä, mistä nauttii elämässä. Osalta olisin kaivannut vahvempaa otetta omaan erityisasiantuntemukseen, puhujat kun olivat taustansa puolesta kyllä kiinnostavia.
Mä tykkään sanasta kotikatu. Joskus kun käännyn Kehä I:lle, ajattelen, että nyt olen kotikadulla. Joskus ajattelen niin, kun ajelen Lahdentietä Mikkelistä Helsinkiin päin.