Teen Penelopen töitä. Käsikirjoitus pitenee ja lyhenee saman verran. Tuo on paskaa ja tuo ja tuo… Tuo ei sovi eikä tuo. Kirjoitetaan tähän lisää tänään ja sitten poistetaan se huomenna. Eikä tarina kulje ei liiku ei hengitä.

Mummu kyselemään että miten se edistyy, työsi, oletko saanut tehtyä. Mistä se kertoo ja onko siinä seikkailua. Tekisi mieli heittää sitä voipalalla.

Menen toiseen mummolaan, joen rantaan, ja siellä on pappa joka on kaatanut hienon puun. Se on kaadettu siksi että se oli kaatua itsekseen ojaan, tai ehkä kuitenkin siksi että se on hienon muotoinen puu, sellainen josta saa jonkun helposti.

Mitä aiot tästä tehdä, kysyn, ja pappa katselee poispäin, hymisee.

Ei sitä vielä osaa sanoa mutta eikoo hieno pinta siinä, son valmiiksi niinku joku elukka.

Millähän se haluaisi heittää minua.