Lapsellani ei ole kauppatakkia

IMG_1711Pidän arjen kannalta ihanana, että lapsen vaatevarasto on helppokäyttöinen. Siis: kaiken pitää mahtua paikoilleen helposti ja sopia yhteen niin, että yläosan ja alaosan voi valita melkein sokkona. Meillä tämä tarkoittaa kaksivuotiaan vaatteissa sitä, että housut ovat yksivärisiä (pääosin tummia) ja värimaailma on kaiken kaikkiaan rajattu. Tykkään sinisestä ja punaisesta, ja niitä onkin lapsosen vaatelaatikossa paljon. Oikeastaan kaikki on ostettu kierrätettynä. Kesätennarit ostettiin kenkäkaupasta, mitä lapsi jaksaa suurena ihmeenä muistella…

Vaikka ostan lähes pelkästään kierrätettyä, valitsen vain hyväkuntoisia ja luonnonkuituisia vaatteita – ja on minulla myös makuni. Lapsen laatikossa on pääosin yksiväristä ja raidallista, samanlaista simppeliä kuin omassanikin, lähinnä siksi että huomaan kuitenkin valitsevani vaatteista ne yksinkertaisemmat. (Kuviot ovat pääosin lahjaksi saatuja, ja lapsi tykkää niistä kyllä kovasti.) Pyrin pitämään vaatteet puhtaina ja ehjinä. Korjailen reikiä, jos vaatteella on meillä vielä tiedossa käyttöikää. Kohta-liian-pienet ja reikäiset leikkaan nenäliinoiksi tai heitän pois.

Ennen lapsen syntymää pohdin, minkä verran vaatteita on sopivasti. Esimerkiksi Ihana maatuska -blogia kirjoittavan Riinan perheessä pärjätään tosi vähällä (ja Riinan vaatepostaukset ovat aina inspiroivia). Hänen tapansa on ostaa tosi vähän ja tosi mieluista, mikä saattaa olla parempi metodi kuin omani. Perheeni isoin hankinta ennen lapsen syntymää oli kuivaava pesukone, joka säästää levittelemästä pyykkitelinettä pienessä asunnossa (ah!). Pyykkiä myös pestään meillä monena päivänä viikossa, joten sen puolesta vaatteita ei meilläkään tarvittaisi kovin paljon.

Meille melko sopiva määrä on noin seitsemän paitaa ja seitsemät housut ja päälle teeppareita, neuletakki ja huppari. Silti lapsellani on enemmän vaatteita kuin tämä. Syy lienee siinä, että käytettynä ostaminen on minulle tärkeää, ja ostan vaatetta kirppiksiltä silloin kun löydän juuri sopivaa ja ehkä lähitulevaisuudessa tarpeellista (en osta kovin isoja kokoja varastoon, mutta seuraavaa kokoa kyllä). Joskus käy niin, että ostetut eivät olekaan koskaan ihan sopivia ja silti niitä tulee roikotettua kaapissa. Toisinaan taas lapsen laatikkoon kerääntyy useampaa kokoa, kun joitakin suosikkeja tekee mieli käyttää vähän nafteinakin ja toisaalta valmiiksi ostettu isompi kokokin on jo hyvä. Jatkuvaa läpikäymistä kyllä tarvitaan, ettei vaatevarasto muutu kaaokseksi. Voin vain kuvitella tämän työn määrää, jos lapsia on useampi.

Suuri säästövinkkini koskee ulkovaatteita. Pidättäkää hengitystänne! Tässä se tulee: Yhdellä käyttötakilla per kausi pärjää, kun ostaa sopivan tyylisen sekä leikkeihin että kauppaan ja seuraavan koon takin jo varastoon. Näin ollen vähän liian ison takin voi heittää päälle, jos katastrofi iskee (tosin meillä ei ole vielä tarvinnut, kun käyttötakki on voitu pestä illalla ja se on ollut kuiva seuraavaksi aamuksi).

Okei, ehkä kaikki jo tiesivät tämän. Tuntuu kuitenkin, että moni haalii kalliita ulkovaatteitakin monta kaiken varalta. Tietysti perheillä on erilaiset tarpeet, ja joissakin tilanteissa varavaatteiden varavaatteet ovat varmasti järkevät, mutta meille on riittänyt tuo yksi takki per kausi.

Sama koskee ulkohousuja. Ja ei, lapseni ei ole mitenkään erityisen siistiä sorttia, vaan vilkas ja utelias kaksivuotias. Toistaiseksi tällä periaatteella on kuitenkin pärjätty. Meillä ei siis ole  sitä, mitä Facebookin myynti-ilmoituksissa kutsutaan kauppatakiksi. Termi on kyllä lystikäs!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s