Ostimme television. Olemme olleet ilman ehkä vuodesta 2005.

Halusimme sellaisen vastaanottimen, joka meidän mielestämme näyttää sopivankokoiselta. Siitä sanottiin markkinointitekstissä: ”T24B300 soveltuu erinomaisesti esimerkiksi lapsen huoneeseen ensimmäiseksi televisioksi”. Emme oikein tienneet, mitä siitä olisi pitänyt päätellä. Jokin oli muuttunut edellisen tv:n ostoajoista. Ostimme kuitenkin lastenhuoneen ensi-tv:n, ja ihan hyvin se näyttää olohuoneessakin toimivan.

Jotkin mainokset eivät sentään muutu. Nämä bioluvilit pitävät edelleen kiinni maailmankuvasta, jossa pyykinpesu on naisten hommaa, ja näillä naisilla on aina lapsia. He ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita siitä, onko vaatteissa ”tahroja” (sana tahra on epäilemättä yhä hengissä pyykinpesuainemainosten ansiosta).

Tiettyjä mainoksia ei ennen ollut. Jatkuvasti minulle kaupataan esimerkiksi ripulilääkettä. Mitä ihmettä? Olen ollut siinä uskossa, että sellaista sopii käyttää lähinnä matkalla, äärimmäisessä hätätapauksessa. Ovatko suomalaisten ruokailutottumukset muuttuneet sellaisiksi, että koko ajan olisi jonkinlainen imodium tarpeen?

Muutamassa vuodessa sisustusohjelmista on tullut ”laitetaan asuntosi myyntikuntoon” -ohjelmia, joissa hinnat ovat tärkeitä. Televisiossa tehdään nykyään hirveästi kiinteistökauppaa! Aika paljon tuntuu myös olevan ohjelmia, jotka opastavat ihmisiä rahankäytössä. Tarvetta varmaan onkin, jotta voisi ostaa niitä kiinteistöjä.

Vielä vuonna 2005 oli poikkeuksellista olla televisioton. Saimme kuulla melkein aggressiivisia kommentteja, koska moni tuntui kokevan televisiosta luopumisemme jotenkin uhkaavaksi toimenpiteeksi. Se on muuttunut eniten. Nykyään on ihan tavallista olla televisioton. Ehkä se johtuu siitä, että televisio ole enää televisio. Mekin olemme jo monta vuotta käyttäneet ahkerasti Yle Areenan tapaisia palveluita.

Kummallista onkin nyt katsoa elokuvaa perinteisestä televisiosta, kun filmiä ei saakaan pysäyttää juuri silloin kuin huvittaa. En tiedä, totunko siihen enää. Onneksi televisiosta voi edelleen vanhaan tapaan katsoa Yle Areenaa – ainakin sitten, kun löytää oikeat laitteet yhdistävän kaapelin. Se ei muuten ole ihan yksinkertaista.