Lähetin pari viikkoa sitten 13 lastenvaatetta Emmyyn. En ansaitakseni rahaa (tuotto menee hyväntekeväisyyteen), vaan nähdäkseni, miten tällainen kierrätys 2.0 toimii.
Emmy on nettikirppis, joka tekee kaiken myyjän puolesta: kuvaa, hinnoittelee, myy. Sieltä ostetuilla tuotteilla on vieläpä palautusoikeus. Tämä on houkuttelevaa verrattuna Facebookin av, yv, jono -vääntöön eikä toisaalta vaadi live-kirppiksellä myyntiin liittyvää roudailua ja järjestelyä. Tuotot saa valita tilitettäviksi suoraan hyväntekeväisyyteen.
Emmy on myös hiukan eksklusiivinen. Se ottaa myyntiin vain tiettyjen merkkien tuotteita. H&M:ää sieltä ei löydy. Toki tuotteet ovat myös aika paljon kalliimpia kuin satunnaisella livekirpulla.
Minua kiinnosti kovasti, minkä kuntoisiksi tuotteeni luokitellaan ja miten ne hinnoitellaan. Lisäksi kiinnostaa, miten ne tekevät kauppansa.
Ihan muutamaa lukuun ottamatta kaikki Emmylle lähettämäni vaatteet ovat jo valmiiksi kierrätettyjä, ja olemme saaneet ne tuttavapiiristä ilmaiseksi. Laitoin kuitenkin mukaan vain sellaisia (oikean merkkisiä) vaatteita, jotka minusta olivat hyvässä kunnossa. Kävin joitakin vaatteita läpi nypynpoistajalla ennen kuin lähetin ne eteenpäin ja viikkasin satsin nätisti.
Nyt vaatteet ovat tulleet myyntiin. Jännää!
Ensimmäisenä havaitsin, että useimmat niistä on merkitty tyydyttäväkuntoisiksi, myös 62-kokoinen välikausipuku, joka meille tullessaan oli uudenveroinen ja jota meilläkin käytettiin hyvin vähän. Minusta vaate oli loistavassa kunnossa.
Tosiasia kuitenkin on, että taidan olla monen muun tavoin sokea omien vaatteiden kierrätyspotentiaalille. Emmyssä vaatteet luokitellaan ja hinnoitellaan todennäköisesti siten, että ne menevät mahdollisimman hyvin kaupaksi.
Ja on tietysti hyvä, että nettikaupassa ollaan tarkkoja kunnosta. On ärsyttävää tilata kotiin vaate, jonka kuuluisi olla hyväkuntoinen mutta joka onkin ihan nyppyinen. Silti jäin miettimään tuota tyydyttäväkuntoisuuden ja kalliihkon nettikirppiksen yhdistelmää. En ainakaan itse ostasi kovin helposti tyydyttäväkuntoiseksi luokiteltua vaatetta näkemättä korkeahkolla kirppishinnalla – varsinkaan, jos en tiedä materiaalia, jota jostain syystä ei monista vaatteista Emmyssä kerrota. Pidän siis mahdollisena, että tarjokkaani eivät kovin liukkaasti tee kauppaansa. Olisiko kannattanut viedä ne suoraan Kierrätyskeskukseen?
Voi olla. Uuden kokeilu kuitenkin kiinnostaa. Jännityksellä jään seuraamaan, ostetaanko jotakin puolen vuoden myyntiajan puitteissa – ja jos, niin mitä. Jos 62–70-kokoiset vauvanvaatteet kiinnostavat, käy kurkkaamassa täällä.
Tekstityöläinen 
Minäkin tartuin Emmyn Reima-kamppanjaan ja laitoin 13 vaatetta myyntiin 🙂 Näyttäisi siltä, että hyväkuntoisiksi on luokiteltu ne, jotka itse olisin luokitellut melkeinpä uudenveroisiksi. Ostajana en kyllä ole kauheasti tuota kuntoluokitusta katsonut, Emmyssä kuvat ovat sen verran tasalaatuisia, että niiden perusteella pystyy aika hyvin arvioimaan oikeaa kuntoa. En ole ainakaan vielä joutunut kertaakaan pettymään. Ihan mielelläni maksan myös vähän korkeamman hinnan, juurikin helppouden takia.
Mielenkiintoista! Mä en ole vielä Emmystä tilannut mitään, mutta tuo myyntiin panemieni luokittelu viittaa kyllä tiukkaan seulaan. Ehkä siis voisi tarttua tyydyttäviinkin tapauksiin 🙂
Minusta nuo myyntiin laittamasi vaatteet näyttävät hyväkuntoisilta. Selvästi tiukka seula – haluavat varmaan varmistaa, ettei tule valituksia, vaan pikemminkin iloisia yllätyksiä laadun suhteen.
Tämä on kyllä jännää tämä kuntoluokittelu, kun hyväntekeväisyysjutuissa taas vastaan tulee aina vaatteita, jotka selvästi ovat lumppua, mutta jonka ihmiset ajattelevat kyllä kelpaavan tarvitseville 😦 Juuri kuulin tapauksesta, jossa oli kysytty, että mitäs kautta näitä vaatteita sitten voisi laittaa eteenpäin (ulkomaille), kun eivät hyväntekeväisyysjärjestölle enää kelvanneet… Tässä pitäisi minusta ajatella siten kuin eräässä dokkarissa kaupunkisuunnittelija sanoi: vähäosaisille nimenomaan pitää antaa hyvää ja kaunista, koska siitä he ymmärtävät, että ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin ihmiset.
Toi hyväntekeväisyysjärjestöille annettavien vaatteiden kunto on hyvä pointti. Moni ajattelee, että ekana myy itse hyväkuntoiset ja sitten laittaa onnettomammat jonnekin Fidaan tms. Mieluummin pitäisi itse myydä tai antaa henkilökohtaisesti (haluavalle) ne, joissa on jotain vikaa, koska järjestöille nämä tuottavat vaatepaljoudessa aikamoisia ongelmia. Pahinta on tuo, että lumppua laivataan yhtään mihinkään…
Itsekin tilasin juuri lapselle vaatteita Emmystä – osa kuntoluokitukseltaan tyydyttäviä – eikä kyllä ollut mitään valittamista. Tosi hyväkuntoisia minusta olivat. Tiukkaseulaisuus on hyvä mutta se pitää olla tiedossa, muuten ei uskalla tilata tyydyttävää.