Eilen minusta tuli Suomen Journalistiliiton jäsen. Olen pitkään harkinnut hakemista, vaan en ole hakenut. Nyt innostuin, kun av-kääntäjäystävänikin lähetti hakemuksen.

Olen iloinen! Ensimmäistä kertaa työurallani tuntuu, että kuulun johonkin yhteisöön. Se tuntuu mukavalta, kun yhteisö on tarpeeksi väljä mutta tarjoaa kuitenkin jotakin yhteistä, ja vähän turvaakin. Lupaavat auttaa jäseniään esimerkiksi sairaustapauksissa, jos jäsen on joutunut erityisen vaikeaan taloudelliseen ahdinkoon. Työsuhteettomalle sellainen on eksoottista.