Reaaliaikaisuuden vaadetta ja sanomalehtien kilpailua ei käy kiistäminen. Eikä reaaliaikaisuutta vastaan voi eikä pidäkään tapella, kai.

Mutta.

Vähän ristiriitaiset ovat fiilikset Hesarin uusista Twitter-uutisista. Tätä kirjoittaessani toimittaja Anna-Liina Kauhanen seuraa Oslossa Anders Behring Breivikin oikeudenkäyntiä ja twiittaa parin minuutin välein. Viimeisin: ”ABB katsoo syyttäjän näyttämää videoita ja juo hörpyn vettä”.

Huomaan, että klikkaan Twitterin päivitysnappia jopa pakonomaisesti. Nämä havainnot kiinnostavat minua. Mutta.

Onko tämä nyt uutisointia vai pelkkää Big Brother -ajan tirkistelyä? Oikeudenkäyntihän tietysti on julkinen, ja se on myös merkittävä ja monia ihmisiä koskettava. Jokin kuitenkin nyppii.  Haikailen ihannemaailmaa, jossa minun, tavallisen suomalaislukijan, ei tarvitisisi olla läsnä norjalaisen joukkomurhaajan oikeudenkäynnissä (edes Twitterin kautta) ollakseni ajan hermolla. Ei tarvitsisi päivittää Twitteriä jatkuvalla syötöllä ja miettiä Breivikin vesihörppyjä.

On eri asia lukea ajateltu ja näkökulmattu juttu oikeudenkäynnistä kuin tulkita sieltä pullautettuja tirkisteleviä irtohavaintoja. Onko vain vanhanaikaista ja ihannoivaa ajatella, että edellinen on jotenkin jälkimmäistä arvokkaampaa?

Fiilikseni on ristiriitainen, koska kyllä: seuraan oikeudenkäyntiä haukkana jatkuvasti, juuri nyt, reaaliajassa. Mielenkiinnossani tunnistan kuitenkin lähinnä oman tirkistelevän alhaisuuteni, joka ällöttää minua. Seuraan tätä samasta syystä kuin joku toinen Big Brotheria. Pitäisi mennä syömään, mutta en malta. Jos sillä välin tapahtuu jotakin kiinnostavaa?

”ABB katsoo videota ja vaikuttaa siltä kuin hän itkisi”. Ohhoh! Onneksi niilläkin on nyt lounastauko.

P.S. Tämä juttu on kirjoitettu reaaliaikaisesti, siis nopeasti ja vailla itsesensuuria. Myöhemmin saattaa kaduttaa.