Miksi suomeksi ei puhuta kirjoittajista ammattikuntana? Englannin sana writer on loistava, tarpeeksi laaja. Se ei tarkoita pelkkää toimittajaa, eikä mainostekstien nikkaria, eikä kirjailijaakaan. Se voi olla kaikkia näitä.
Kirjoittaja on tekstialan käsityöläinen. Sanat ovat hänen työvälineitään. Hän ei mitenkään välttämättä ole taiteilija, mutta voi olla sitäkin.
Suomi on harrastajakirjoittajien maa, sanotaan (harrastajien yhteyteen kirjoittaja muuten näköjään on vakiintunut). Silti täällä ei tietääkseni ole yhtään kirjoittajille suunnattua lehteä. Kummallista.
Ostin eilen Akateemisesta The Writerin, ja huomasin ahmivani sitä. Kahden minuutin ajan olin varma, että minun täytyy perustaa Suomeen kirjoittajien lehti. Löysin myös lehden blogin, josta paljastuu, mitä Joyce Carol Oates tekisi, jos aloittaisi kirjailijanuransa nyt:
”I would blog.”
Tekstityöläinen 
Hei, mä käytän itsestäni ammattinimikettä vapaa kirjoittaja, koska ajattelen juuri noin, mitä kirjoitat. Se on just niin kuin ”puuseppä”, joka tekee asioita puusta, mutta ei määrittele ammattinimikkeellä, mitä. On ihan tarpeetonta määritellä ammattia uudestaan, jos joskus kirjoittaa pitkää tekstiä ja joskus lyhyttä ja joskus läpensä kaupallista, joskus puolikaupallista ja joskus ei kaupallista ollenkaan.
Vapaa kirjoittaja on hyvä! Tai sanaseppä, heh. Mä olen puhunut itsestäni tekstityöläisenä, mutta sitä joutuu aina liikaa selittämään. Olen siis usein alistunut toimittajaan, mutta ei se ihan omalta tunnu, kun en mä pelkästään – tai aina edes vahvimmin – ole sitä.
Tekstityöläinen on just hyvä! Sehän sitä kuvaa. Tekee tekstejä eri tarkoituksiin.
Ai mulla ei näykään nimeä missään. T. Auli I.
Hyvä, jos sun korvaan kuulostaa siltä!
Nämä blogien nimiasetukset ovat välillä vähän erikoiset, itse en pysty esim. blogspotiin kirjautumaan wordpress-tililläni. En ymmärrä miksi.
Ei tosiaan taida olla kirjoittajille suunnattua lehteä. Kirjallisuuslehtiä on, mutta nekin ovat aika lailla samasta tuutista. Kirjain, joka oli vähän erilainen, ns. viihteellisempi, lakkautettiin, koska ei ottanut riittävästi tuulta purjeisiinsa. Olen ihmetellyt sitä, miksi sellaista kirjoittajalehteä ei ole. Monet kirjoituskursseillani käyvät väittävät kaipaavansa sellaista. Siis: pitäisikö perustaa…. 😉
En koskaan tutustunut Kirjaimeen. Miksiköhän? Tuntuu, että Suomessa niin masentavan huonosti pärjää kaikki, mikä on vähänkään erilaista. Kirjallisuuslehtiin kaipaisin kepeyttä vaikka en tyhjänpäiväisyyttä.
Olen noin kolmessa sekunnissa syttyvää tyyppiä, mitä tulee uusiin ideoihin perustettavista lehdistä tai kunnianhimoisista paikallisaktiviteeteista, joten nyt pitää olla todella varuillaan! 🙂 Maalailin jo mielessäni kirjoittajille suunnattua nettilehteä, koska tämä on tosiaan aivan käsittämätön aukko suomalaisessa lehtiskenessä. Sitten päätin, että alkuun voisi ruveta bloggaamaan enemmän kirjoitusaiheista, kun kerran ne kuitenkin askarruttavat päivittäin mieltä…