Projekti: Hanki lisää rohkeutta.

Älä niin helvetisti pelkää olevasi joskus idiootti (olet sitä joka tapauksessa).

Minä rakastan perussuomalaisia ja kokoomusnuoria, koska he sanovat ääneen sen minkä ajattelevat eivätkä hyssytä varo pelkää koska jos hyssyttää varoo pelkää koko ajan ei koskaan opi mitään. Kukaan ei opi, ei puhuja, ei kuulija.

Idiootteja ovat monet ajatukset, ja monien (että vähemmistövaltuutetun virka pitäisi lakkauttaa, mitä hemmettiä?), mutta onko sallittua sanoa ääneen vain hyviä ja punnittuja ajatuksia?

Eikö niiden, joiden ajatukset ovat hyviä ja punnittuja, pitäisi osata kertoa niistä ajatuksistaan toisillekin? Joku kutsui sellaista keskusteluksi. Vai pitäisikö kaikilla jotenkin sisäsyntyisesti olla vain hyviä ja punnittuja ajatuksia? Pitäisikö jokaisen ymmärtää vaikkapa nyt ihmisarvon ajatus ilman, että siitä koskaan käydään julkista keskustelua?

Väitän, että huonojen ajatusten tuominen julki on hyväksi. Huonot ajatukset (jotka ylittävät uutiskynnyksen) mahdollistavat hyvienkin esilletuomisen. Pitää vain uskaltaa puhua, muuallakin kuin omissa kivoissa porukoissa ja muutoinkin kuin turvallisesti yläviistosta huudellen.

Että sitä rohkeutta, kiitos.