Ostan harvoin kalliita designmekkoja. Se tuli ehkä ilmi heille, jotka lukivat ekoluksuksesta kirjoittamani jutun viime viikolla ilmestyneestä Huilista.
Luonnehdin siinä 178,30 euroa maksavaa mekkoa kalliiksi. Sain palautetta.
Circumnavigaten Hannu Nuotio huomautti ystävällisesti, että tuon hintainen designmekko ei ole kallis, ja myös, että en ollut huomannut yhtä aika olennaista seikkaa: tuon ekoluksusmekon ovh on 679,54 euroa. Sitä ei mainosteta mekkoa myyvässä Honest by -verkkokaupassa, mutta kyllä sen selville saa, kun käy läpi kaupan tarjoamat läpinäkyvyystiedot. En ollut tehnyt sitä tarpeeksi huolellisesti. Harmittaa! Huilin päätoimittaja Riikka Suominen valottaa aiheesta käymäämme keskustelua Huilin blogissa.
Harmittaa ennen kaikkea taviskuluttajan puolesta. Vaatteiden alkuperästä on tosi vaikea saada tietoa. Honest by tuntuu siksi olevan todellinen edelläkävijä: verkkokaupasta voi tosiaan tarkistaa, missä mekon vetoketju on valmistettu. Sieltä näkee myös, paljonko suunnittelija ottaa katetta lopputuloksesta. Se on kiinnostavaa ja herättävää.
Siksi hiukan ihmettelen tätä 178,30 euroa, jonka ei kaupan etusivulla kerrota olevan alennushinta. Minä menin lankaan, vaikken toimittajana saisi: halusin liikaa uskoa, että tuollainen hinta oikein jaettuna on mahdollinen ja reilu ekologisesta luksusmekosta. Kuinka moni muu, asiaan ehkä vähemmän perehtyvä, ottaa tuon hinnan todesta?
Miksi verkkokauppa ei merkitse etusivullaan, että 178,30 euroa on alennettu 679,54 eurosta? Minun logiikallani se tekisi mekon nykyhinnasta edullisemman ja haluttavamman: Noin arvokas tuote, nyt näin edullisesti! Sen on pakko olla hyvä diili!
Mutta ei.
Mekon hintalaskurisivua tutkailemalla selviää, että sen materiaaleihin on kulunut 33,83 euroa. Valmistamiseen on mennyt 90,43 euroa. Alennushinta kattaa ne, mutta sitten: suunnittelija Nicolas Andreas Taraliksen studion kuluja tulee tämä hinta kerrottuna 2,3:lla. Se merkitsee 208 euroa. Lisäksi vielä Honest byn kulut: hinta kerrotaan 2,7:llä.
Arvonlisäveron kanssa mekon kokonaishinnaksi tulee tällä logiikalla juuri se 679,54 euroa.
Sitten kuitenkin on ihan mahdollista myydä mekkoa monta kertaa halvemmalla. Miksi? Vielä ymmärtäisin, jos kyseessä olisi tämä yksi malli, joka on kestoalessa, mutta Honest byn verkkokaupassa sama logiikka pätee melkein kaikkiin vaatteisiin. Kuka ei saa osuuttaan?
Kovin sekavaa on. Ja kuitenkin tiedostavalla kuluttajalla on lopulta yksi ainoa toive: totuuden kuuleminen. Jos totuus on, että designmekosta on maksettava 700 euroa, kertokaa se. Selvästi. Kiitos.
Tekstityöläinen 
Hei Laura,
Hyvä juttu ja hyviä kysymyksiä! Koitan avata vielä tuota kustannusrakenneasiaa hieman niiltä osin kun asiaa ymmärrän:
Kun jo valmistettu vaate joudutaan myymään 70% alennuksella, laskettua osuuttaan vaille jää joko a) suunnittelija joka joutuu myymään ne kauppiaille alennuksella omasta varastostaan, tai b) kauppias joka joutuu myymään täyteen hintaan ostamansa kamat alennuksella. (Honest by:lla näyttäisi muuten olevan menossa kausialennukset, mistä syystä valtaosan tuotteista hintaa on pudotettu roimasti – hieman hämäävää tosiaan etteivät mainosta sitä perinteiseen tapaan eikä yliviivatut alkuperäishinnat ole näkyvillä.)
Kustannuslaskelman perusteella kyseisen mekon kokonaiskustannukset veroineen (21%) ovat 109 euroa 42 senttiä. Jos se nyt sitten myydään tuolla alehinnalla, niin vaikka Taralis ja Pieters laittaisivat tuoton päittäin puoliksi, siitä jäisi käteen vajaat 35 euroa per nenä. Voi laskeskella paljonko sellaisella katetuotolla saisi näitäkin mekkoja myydä kuukaudessa että molemmat saavat kustannettua yritystensä juoksevat kulut, tilavuokrat, markkinointikustannukset ja työntekijöiden palkat. Tuotantoketjun laskuthan on joka tapauksessa jo ollut pakko maksaa, joten jos jostain on karsittava, ainoa mahdollinen kohde on yrittäjien omat palkat – ja jos toiminnan on tarkoitus jatkua päätoimisena, jotain olisi varmaan hyvä jäädä heillekin. Nuo tarkat katekertoimet tietysti pikkuisen vaihtelevat, Pieters itse kuten myös Nurmi omassa selvityksessään käyttää samaa kerrointa 2,0 molemmille osapuolille.
Mitä varsinaisen jälleenmyyntihinnan muodostumiseen tulee, on ehkä valaisevaa katsoa miten tuotteen hinta putoaa laskemalla valmistusvaiheiden standardeja yksi kerrallaan. Alkuperäinen hinta Taralisin ja Pietersin katteilla, luomumateriaaleilla ja ranskalaisella ammattitaidolla oli siis kuluttajalle n. 680 euroa. Jos nipistetään ensin molempien yrittäjien katteesta Pietersin ja Nurmen käyttämiin, molempien toiminnan jatkuvan mielekkyyden takaaviin minimeihin (suunnittelijalle ja kauppiaalle molemmille tuo mainittu 2,0 kerroin), hinnaksi tulee 450 euroa. Jos oletetaan että tuotteen tilaa omilla suunnittelijoillaan varustettu ketjuliike, tai yhtä hyvin itsenäinen suoraan kuluttajille myyvä suunnittelija, pärjätään yhdellä n. 2,0-2,5 katekertoimella: 225-280 euroa. Jos tästä halutaan vielä alemmas, pitää alkaa tinkiä joko materiaaleista tai työvoimasta. Vaihdetaan ensin kangas tavalliseen puuvillatrikooseen (n. 3 euroa metri): 190-240 euroa. Nyt ollaan siis tuon alehinnan kieppeillä, joka varmasti monille ihmisille on aivan ymmärrettävästi edelleen huomattava hinta vaatekappaleesta. Siirretään sitten tuotanto johonkin edulliseen Euroopan maahan, sanotaan että maksetaan henkilökunnalle vaikka 6 euroa tunnilta: 130 euroa. Mutta asiakkaat haluavat vaatteensa vielä ainakin puolet halvemmalla, joten lienee viisainta vaihtaa loputkin materiaalit halvempiin ja heivata koko tuotanto vaikkapa Bangladeshiin, missä vaikka kolmekin työntekijää kursii vaatteen kasaan reilusti alle eurolla, ja tyytyväinen kuluttaja saa mekkonsa alle viidelläkympillä. Nimeltä mainitsemattomissa ketjuliikkeissä tosin mekkojen hinnat lähtevät jostain 15 eurosta ylöspäin, missä kohtaa voi alkaa jo tosissaan miettiä kuka muu vielä ei saa osuuttaan…
Kiitos Hannu, erittäin valaisevaa! Silti ihmettelen, miksi Honest by ei tätä asiaa selvennä omassa kaupassaan, joka muuten vaikuttaa ansiokkaalta. Ehkä siksi, että asia on niin monimutkainen, ettei yhdellä rivillä pärjätä.
Mutta siis: Tästä päättelen, että ekologisista (?) ja hyvistä materiaaleista tehdystä, Euroopassa reilusti valmistetusta ja huolella suunnitellusta mekosta pitäisi maksaa ainakin pari sataa euroa. Ja sitten pitäisi vielä tietää, että se jakautuu oikein. Ihan helppoa ei ole, mutta mahdollista, koska teitä uusia yrittäjiä on.
Äkkiseltään ajattelen, että helpointa olisi ostaa vaatteensa suunnittelijalta suoraan, kun asiaa hämmentäviä välikäsiä olisi silloin vähän. Tarvittaisiin ruokapiirien kaltaisia vaatepiirejä, siis 🙂
Honest By:n vaatteet ovat hitsin kalliita muunmuassa koska niitä tehdään jotain kymmenen, parinkymmenen sarjoja. Silloin kaavoitus- ja sarjontakustannukset ovat iso osa vaatteen hinnasta. Kyllä ihan reilun mekon saisi halvemmallakin, se vain ei olisi niin ainutlaatuinen luxusdesignesine.
Totta, Rinna. Kirjasi lukemisen jälkeen tämäkin asia tuntuu selvemmältä tai ainakin mahdolliselta selvittää – joten kiitos! Huilin jutussa tosiaan on kyse luksuksesta, jollaiseksi tämän mekon nyt kai voi ihan hyvällä omallatunnolla määritellä, vaikka hinta olikin alennettu.