Lähestyn melkein aina potentiaalisia haastateltavia ensin sähköpostitse. Ajattelen olevani kiltti ja helpottavani molempia osapuolia: Haastateltava saa käsityksen siitä, mihin häntä pyydän, ja myös mahdollisuuden kieltäytyä. Itse vältyn häiritsemästä ihmisiä hankalissa paikoissa ja saan sähköpostitse sovittua mustaa valkoisella.
Useimmat ihmiset vastaavat toimittajan sähköposteihin, yleensä nopeasti ja ystävällisesti. On kuitenkin tietty porukka ihmisiä (yleensä aina miehiä), jotka eivät vastaa mitään. Koskaan.
Kylläpä se ärsyttää. Ei vastaa minun viestiini, siis minun! Hankaloittaa työtäni, mokoma! Varmasti ylimielinen tyyppi!
Törmäsin tänään Eric Barkerin blogipostaukseen, jossa hän lainaa Tim ”Neljän tunnin työviikko” Ferrissin tehokkuusohjeita. Se muistutti, että nämä sähköpostihiljaiset ovat ehkä muita viisaampia, mitä tulee työn tuottavuuteen.
Toisin kuin minä, he ehkä
- keskittyvät olennaiseen – siihen, mikä heidän työssään on tärkeää (ilmeisesti se ei ole haastatteluissa näkyminen)
- eivät selaa sähköpostia koko ajan
- antavat itsensä olla offline
- eivät suostu reagoimaan kaikkeen, mitä meili työpäivän keskelle sylkee – edes sen vertaa, että lähettäisivät satunnaiselle toimittajalle sähköpostin, jossa kiittävät kiinnostuksesta ja kohteliaasti kieltäytyvät haastattelusta.
Kun kaikilla on kiire ja pitäisi priorisoida, ehkä vastaamatta jättäminen on hyväkin tapa karsia tärkeät viestit ei-tärkeistä. Kaikkeen reagointiin menee aikaa ja energiaa.
Ehkä pitäisi ottaa oppia. Sillä totta on tämä: Ne ihmiset, jotka todella haluavat tavoittaa heidät, soittavat perään. Niin minäkin.
Ylimielisen vaikutelman antaminen saattaa olla pieni hinta niistä tunneista, jotka nämä (mies)henkilöt kategorisella vastaamattomuudella elämässään säästävät.
Tekstityöläinen 
Otin itsekin käyttöön osan noista ohjeistuksista ja poistin muun muassa sähköpostiohjelmasta saapuneen sähköpostin ääneen ja ikkunan, joka näyttää kuka lähettää ja mitä turhaa tai tarpeellista. Toimi hyvin aluksi. Nyt käyn ehkä entistä useammin sähköposteilla, koska en enää tiedäkään, onko sinne tullut jotain uutta. Joskus on niin vaikea luopua totutuista tavoista ja ajatella toisin.
Viisaathan neuvovat, että kannattaisi käydä sähköpostissa vain esimerkiksi kahdesti päivässä ja hoitaa sitten kerralla kaikki vastaaminen. Joskus olen kokeillut – ehkä liian lyhyen aikaa, koska huomioni on ollut sama kuin sinun: ajattelen yhä enemmän sähköposteja ja sitä, mitä laatikkoon on ehkä pälähtänyt… Toisin ajattelu olisi kyllä tässä kohtaa tosi tervetullutta. Edes lomalla (alan kohta harjoitella!).