Omistamisen merkitys

Me hyväosaiset ihmiset joudumme helposti harhan valtaan.

Kun näemme ihanan astiaston, superpehmeän maton tai kauniin vaatteen, kuvittelemme, että meidän on saatava se omaksemme. Haluamme antaa jollekin rahaa ja lunastaa sen, sitoutua siihen.

Mutta miksi? Aika harvoin ihan välttämättä tarvitsemme tavaraa. Ostamme monia asioita ehkä vain siksi, että se on tällaisessa yhteiskunnassa normatiivinen tapa osoittaa pitävänsä niistä.

Ihaillessamme jotakin tavaraa koemme nautintoa. Iloitsemme siitä, että jokin tavara on kaunis tai hyvin muotoiltu tai edustaa muuten jotakin meille tärkeää.

Meidän on vaikea ymmärtää, että elämys on jo siinä. Tavara on jo tarjonnut meille parastaan siinä kohdassa, kun katselemme ja hipelöimme sitä kaupassa tai kaverilla, sanomme tai ajattelemme: ”miten kaunis!” Olemme saaneet ihailla sitä, inspiroitua siitä, aistia sitä.

Juuri silloin me kuitenkin harhaannumme. Luulemme, että meidän pitää ostaa kaunis tavara omaksemme. Uskomme tätä luuloa ja teemme ostoksen. Lopputuloksena kotimme kaapit ovat täynnä tavaroita, joista itse asiassa nautimme kaikista eniten silloin, kun ihailimme niitä kaupassa.

Kovin helposti me unohdamme, että meillä on kyky nauttia asioista ilman niiden omistamista. Se on hieno kyky. Olkaamme halveksimatta sitä!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Omistamisen merkitys

  1. Rinna Saramäen kirjassa Hyvän mielen vaatekaappi kehotettiin juuri tuohon: ihastelemaa vaatteen kauneutta ostamatta sitä. Maria Veitola puolestaan jossain kertoi shoppailevansa verkkokaupoissa ostoskorin täyteen ja lopettavansa leikin siihen, poistumatta kassan kautta. Ilo oli jo saatu, ostaminen turhaa.

    (Vaikka minä kyllä iloitsen joistain omistamistani kauniista ja käytännöllisistä esineistä hyvin paljon. Ei niitä silti enempää tarvitse.)

  2. Mulle käy aika usein niin, että laitan verkkokaupassa ostoskoriin tavaroita mutta tulen sitten tuntikausia (!!!) jahkailtuani siihen tulokseen, että enhän mä tätäkään tarvitse. Tosiaan saman voisi tehdä tiedostaenkin, mutta siinä olisi kyllä vaaransa. Tuntuu nimittäin helposti, että kauppaan menon ainoa ”oikea” lopputulos on ostaminen, että muuten se siellä vietetty aika menee hukkaan. Kovin tiukassa on sellainen ajatus!

    Ja joo, kauniit ja käytännölliset esineet on tosi jees, nautin myös omistani – mutta olen kyllä kanssasi samoilla linjoilla siitä, että niitä tarvitsee käytössä lopulta aika rajallisen määrän. Jos kauniit tavarat ovat koko ajan kaapin perällä, niistä tuskin on kummoista iloa. Tai siis minulle ei ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s