Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kerran, olin suunnilleen sen päähenkilön, 17-vuotiaan Novalee Nationin ikäinen.

Se oli ihana kirja.

Billie Lettsin Sydämeesi kodin teen (Gummerus 1996, suom. Marja Helanen-Ahtola, alkup. Where the Heart Is, 1995) on muuttanut kanssani kodista toiseen, mutta vasta nyt tartuin siihen uudestaan. Huvitti pohtia, mikä siinä on teininä tehnyt niin suuren vaikutuksen ja toisaalta tarkkailla, löydänkö viehätyksen yhä.

Luulen päässeeni jäljille.

Rakastin nuorena teiniraskauskertomuksia (okei, tykkään niistä vieläkin, tein gradunikin sellaisesta). Jo se puoltaa tämän kirjan ihanuutta.

17-vuotias Novalee on viimeisillään raskaana, rahaton ja kaukana kotoa, kun hän joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi. Hän asettuu majailemaan Wal-Martiin, jossa lapsi eräänä yönä lopulta syntyy. Tilanne on erikoinen, pelottava ja epävarma. Kyseessä on klassinen selviytymistarina, josta ei puutu dramaattisia käänteitä.

Yhden yksityiskohdan olen muistanut kirkkaasti 20 vuotta: Teiniäiti halusi antaa lapselleen vahvan nimen. Tytöstä tuli Americus (!). Olen aina rakastanut myös nimiä.

Sydämeesi kodin teen antaa äänen tosi tavallisille tyypeille, sellaisille, jotka Amerikassa kai luokitellaan osastoon white trash. Lämpimästi kuvatut henkilöt asuvat asuntovaunuissa ja haaveilevat taloista, jotka eivät seiso pyörillä, pitävät lukemista ja opiskelua ihmeellisenä, asioivat ja työskentelevät Wal-Martissa ja kamppailevat ihmissuhde-, raha- ja päihdeongelmien kanssa.

Kirjan maailmankuva on selkeän kaksijakoinen: on hyvät ja pahat. Hyvilläkin on ongelmia mutta he yrittävät parhaansa ja selviytyvät oman nokkeluutensa ja sitkeytensä ansiosta (Novalee). Pahat voivat selvitä toisten armeliaisuuden avulla (petturimainen poikaystävä Willy Jack).

Billie Letts (1938–2014) oli Sydämeesi kodin teen -teoksen kirjoittaessaan yli viisikymppinen. Hän oli kirjoittanut englannin opettamisen ohessa jo pitkään, vailla kummempaa menestystä. Kriitikot eivät yksiäänisesti rakastaneet myöskään tätä teosta, mutta televisiojuontaja Oprah Winfrey rakasti.

Muuta ei tarvittu.

Oprah esitteli kirjan televisio-ohjelmansa kirjaklubissa joulukuussa 1998. Tämän seurauksena se kohosi bestseller-listojen kärkeen.

Billie Letts kirjoittaa Writers Write -sivuston esseessään vuonna 2004, että Oprah on hänen sankarinsa: hän on tehnyt ihmeitä suurten joukkojen kiinnostukselle kirjoja kohtaan. ”Hän on elvyttänyt kirjakiinnostuksen, jonka moni tuntui jo kadottaneen.”

Letts viittaa Oprahin ohjelmaan, jossa hän ymmärrykseni mukaan emännöi päivällisiä, joilla hän itse, hänen valitsemansa kirjan kirjoittaja ja valikoidut lukijat keskustelivat kotoisasti kirjasta. Sydämeesi kodin teen -teosta käsittelevä jakso kuvattiin tietenkin Wal-Martin kahviossa.

Yksi Oprah todella muutti kaiken Lettsin kirjan vastaanotossa ja aiheutti menestyksen aallon, joka ei Lettsin uralla koskaan toistunut. Vuonna 2000 Sydämeesi kodin teen -kirjasta tehtiin jopa samanniminen elokuva (jota tähdittävät Natalie Portman ja Ashley Judd).

Kukahan olisi Suomessa sellainen julkkis, joka voisi nostaa huomaamatta jääneiden kirjojen myynnin pilviin?

Sydämeesi kodin teen on kelpo viihdettä liikuttavalla tarinalla, mutta Billie Lettsin tarina kiehtoo nykyään minua hänen romaanihenkilöitään enemmän. Tällaiset vasta kypsässä aikuisuudessa menestyneet kirjailijat, jotka sittemmin on jo melkein unohdettu… Sellaisissa tarinoissa on paljon enemmän lihaa ja verta kuin suoraviivaisesti kehittyvissä henkilöhahmoissa tai suosiotaan jatkuvasti kasvattavissa menestyskirjailijoissa.

Haluaisin kuulla, mistä Letts nautti urallaan, mistä unelmoi ja minkä koki lopulta suurimmaksi onnistumisekseen. Oliko ihanaa vai hirveää äkillisesti menestyä? Mitä se oikeastaan tarkoitti? Mutta enpä kuule, koska hän ei lopultakaan ollut ”suuri kirjailija”. Helposti saatavilla oleva lähdeaineisto koostuu lähinnä hänen kuolemansa jälkeisistä muistokirjoituksista ja muutamista harvoista haastatteluista.

Sydämeesi kodin teen löytyy Suomessakin yhä monen nettidivarin hyllystä, eikä siitä tarvitse monta euroa maksaa. Helmet-kirjastoissa sitä on vielä kaksikymmentä vuotta suomeksi ilmestymisensä jälkeen kaksi kappaletta lainattavissa. Tahtoisin toivoa noille kappaleille vielä paljon lukukertoja ja rakkautta! Kyllä ne ovat sen ansainneet.