Hotellissa

Aloittelen uutta projektia: olen mukana tekemässä kirjasta ja nettisivuja lasten ja nuorten terveydestä. Homma on nopeatempoinen ja hahmottuu päässä aamusta iltaan. Mietin haastateltavia, jäsentelen aihetta.

Projektia varten kirjauduin eilen Habbohoteliin. Blogeissa, Facebookissa ja kohtuullisen perinteisillä nettisivuilla tunnen itseni sulavaliikkeiseksi, mutta tämä Habbo on selkeästi niiden juttu, jotka ovat koko elämänsä seilanneet netissä.  Sen maailma tuntuu minulle, 27-vuotiaalle, hankalasti hahmottuvalta. En ymmärrä kirjoittamattomia sääntöjä: mitä täällä oikein kuuluu tehdä ja puhua?

Tuli kuitenkin sellainen tunne, että jokaisen aikuisen kannattaisi käydä pienellä Habbo-hotellilomalla: siellä pitää luoda itselleen hahmo, jota saa pukea kuten haluaa ja joka osaa ainakin puhua, tanssia ja vilkuttaa. Hahmo liikuskelee virtuaalisessa maailmassa, jossa on kaikkea sitä mitä oikeassakin elämässä: puistoja, ravintoloita, harrastusmahdollisuuksia, hahmojen omia huoneita… Eilen jonotin Elämä on parasta huumetta -järjestön ylläpitämään Hububussiin, jossa saa keskustella päihteistä järjestön työntekijän Habbohahmon kanssa. Seisoin jonossa vartin, mutta bussi meni kiinni ennen kuin pääsin sisään. Tänään uudelleen!

Silpputyöläisen syksy

Eilen oli ensimmäinen kunnolla kylmä päivä. Sen kunniaksi myös minulle tyypillinen syysintous alkaa nostaa päätään – kyseessä on siis tila, jossa äkkiä innostutaan kaikesta aikaisemmin harmaalta vaikuttaneesta, paljon. Näissä fiiliksissä aloitin eilen ruotsin kurssin, vaikka olen vannonut, että kielikursseille en mene enää koskaan. Kokemus oli avartava ainakin sikäli, että jouduin toteamaan kymmenen vuoden käyttämättömyyden rappeuttavan suullisen kielitaidon aika pahasti. Kurssin myötä suunta ei onneksi voi olla kuin ylöspäin.

Leivässä pitävät tällä hetkellä kiinni Felicitas-Klinikan pikapuoliin julkaistavat uudet nettisivut, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Hiippakuntauutisten toimitussihteröinti ja erilaiset lyhyempikestoiset tekstityöt. Niiden lisäksi enenevissä määrin aikaa vievät omat kirjoitusprojektit ja käsityöt. Hyvä asia kaiken muun paitsi rahavirran kannalta. Vähän kyllä toivon, että käsitöissä olisi joskus vielä myytäväksikin, mutta rahasampoa niistä tuskin tulee koskaan. Onneksi silpputyöläinen voi tehdä vähän kaikkea!

Blogi-intoilua ilmassa

En tiedä, onko blogeissa ihan tulevaisuus, mutta ainakin jotkin niiden ominaisuudet ovat varmasti tulleet viestinnän maailmaan jäädäkseen. Omalle sukupolvelleni, tälle mediakriittisyyteen alakoulusta lähtien opetetulle, on vaikea ajatella myyvänsä valmiiksi pureskeltuja viestejä ja totuuksia. Me kaipaamme läpinäkyvyyttä: ostamme tuotteita ja ajatuksia helpommin, kun kuulemme niistä muutakin kuin kiillotettuja viestejä. Rosoisuus ja persoonallisuus tuovat tarttumapintaa ja kiinnostavuutta. Blogit ovat tähän haasteeseen hyvä vastaus.

kannen_suunnittelu_pekka_loiriOsallistuin eilen Anja Alasillan vetämään blogikoulutukseen. Hän on kirjoittanut kirjan Blogi tulee töihin (Infor 2009), joka ainakin ensivilkaisun ja luennon perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta katsaukselta siihen, mitä blogeista on tähän mennessä Suomessa saatu irti. Alasilta on kerännyt kirjaansa myös hyviä esimerkkejä siitä, miten blogeja voisi tulevaisuudessa käyttää yritysviestinnässä. Hänen oman firmansa Scription nettisivuilla on listattunakin yritysten blogeja. Arvaan, että se lista tulee kasvamaan aika merkittävästi lähikuukausien aikana.

On mielenkiintoista nähdä, mihin blogi-into johtaa. Tiedän kokemuksesta, että bloginkin kirjoittaminen vaatii aikaa – hyvän, linkitetyn ja ehkä kuvitetunkin blogin päivittäminen vaatii sitä yllättävän paljon. Uudesta innostuneet tulevat harvoin ajatelleeksi, että jostain sekin tovi on raavittava. Sitten käy niin, että blogi innolla aloitetaan, mutta sen päivitys unohtuu jo muutaman kuukauden jälkeen. Todetaan, että ei se blogi nyt niin hyvä viestintämuoto ollutkaan. Siirrytään takaisin staattisiin nettisivuihin.

Anja Alasillan mukaan blogien kommenttilaatikot alkavat täyttyä vasta noin vuoden aktiivisen bloggaamisen jälkeen. Helppo uskoa. Itsekin kommentoin herkemmin tuttua ja hyväksi havaittua ja tyydyn vain seuraamaan mahdollisia tähdenlentoja. Siksi olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten ne yritykset, jotka todella suhtautuvat bloggaamiseen vakavastiotettavana viestintämuotona, saavat sitä hyödynnettyä. Tammikuun alussa bloggaamisen aloittanut Finnair on ainakin saanut blogeilleen jo paljon lukijoita. Mitähän ne ovat tuottaneet vuoden kuluttua?

Itse seuraisin mieluusti monenkin itseäni koskevan toimijan blogia. Lähikauppa olisi niistä yksi: millaisia uusia tuotteita tai muutoksia on tullut, mistä asiakkaat ovat olleet nyreissään tai tyytyväisiä. Ajattelisin, että blogi olisi tällaiselle yritykselle mahtava asiakaspalautteen kanavakin. Terveyskeskuksestakin kuulisin mieluusti muutakin kuin mitä kaupungin jähmeät nettisivut tarjoavat. Jostain syystä en usko, että kumpikaan näistä aloittaa bloggaamisen ensimmäisten joukossa, mutta saapa nähdä mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua. Mikäli silloin kukaan enää puhuu blogeista…

Tervetuloa työhuoneelleni!

Syyskuussa 2008 aloin allekirjoittaa sähköpostini ”tekstityöläinen”. Entisestä opiskelijasta ja sivutoimisesta toimittajasta oli tullut kokopäiväinen freelancer. Halusin profiloitua jotenkin, itselleni ja muille. ”Toimittaja” ei ollut riittävä termi – yhä enenevissä määrin olin tehnyt myös muita kuin suoranaisia toimittajan töitä. Mukaan oli tullut oikolukemista, kustannustoimittamista ja monenlaisten tekstien kirjoittamista ja hiomista.  Tekstityöläinen tuntui sopivalta.

Marraskuussa 2008 lisäsin sähköpostiallekirjoitukseeni ”FM”. Silloin sain Helsingin yliopistosta paperit käteeni: minusta oli tullut filosofian maisteri. Yliopistossa luin yleistä kirjallisuustiedettä, suomen kieltä ja viestintää.

Ennen tätä kaikkea olin ehtinyt jo kirjoittaa satoja lehtijuttuja ja käsitellä kymmeniä puolivalmiita kirjoja eri vaiheissaan. Nyt työhuoneeni on saanut virtuaalisen siiven. Täältä löytyvät tulevat työni, ja tätä kautta voit ottaa minuun yhteyttä. Tervetuloa!