Eilen oli ensimmäinen kunnolla kylmä päivä. Sen kunniaksi myös minulle tyypillinen syysintous alkaa nostaa päätään – kyseessä on siis tila, jossa äkkiä innostutaan kaikesta aikaisemmin harmaalta vaikuttaneesta, paljon. Näissä fiiliksissä aloitin eilen ruotsin kurssin, vaikka olen vannonut, että kielikursseille en mene enää koskaan. Kokemus oli avartava ainakin sikäli, että jouduin toteamaan kymmenen vuoden käyttämättömyyden rappeuttavan suullisen kielitaidon aika pahasti. Kurssin myötä suunta ei onneksi voi olla kuin ylöspäin.

Leivässä pitävät tällä hetkellä kiinni Felicitas-Klinikan pikapuoliin julkaistavat uudet nettisivut, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Hiippakuntauutisten toimitussihteröinti ja erilaiset lyhyempikestoiset tekstityöt. Niiden lisäksi enenevissä määrin aikaa vievät omat kirjoitusprojektit ja käsityöt. Hyvä asia kaiken muun paitsi rahavirran kannalta. Vähän kyllä toivon, että käsitöissä olisi joskus vielä myytäväksikin, mutta rahasampoa niistä tuskin tulee koskaan. Onneksi silpputyöläinen voi tehdä vähän kaikkea!