Vapaa, siis yrittäjä

Kun liityin Suomen freelance-journalisteihin joitakin vuosia sitten, luin kiinnostuneena freelancereiden palkkiotilastoja. Tutustuin termiin freen satanen, jonka yhdistys on havainnollistanut puolikkaaksi sataseksi. Siis: kun tienaat satasen, puolet menee sivukuluihin. Sivukuluilla ei tarkoiteta veroja.

Silloin ajattelin: eihän nyt sentään puolta sivukuluihin! Nyt ajattelen: varaa puolet sivukuluihin.

Toimittaja Kirsi Alaniva kirjoitti tänään ilmestyneeseen Journalistiin freelancereiden tienesteistä ja laski, että jos saa päivän työstä 80 euroa, siitä jää käteen verojen jälkeen ”alle 10 euroa tunti”. Minä ajattelin: Jäisikin! (Ja, että toivottavasti kukaan toimittaja ei enää tee päivän työtä tuolla hinnalla.) Hänen laskutapansa oli sellainen, jota moni toimeksiantaja mieluusti noudattaisi. Oletan nimittäin, että hän ei tarkoittanut ”alle 10 eurolla” neljää euroa.

Siksi, ihan vain tämän yleisen väärinkäsityksen korjatakseni, tekee mieli kirjoittaa, että:

Vapaa toimittaja ja vapaa kustannustoimittaja ovat yrittäjiä. Heidän laskuttamansa summat on syytä rinnastaa pikemminkin toiminimiputkimiesten tienesteihin kuin kuukausipalkkaisten toimittajien. Sivukulut osuvat silloin paremmin kohdilleen.

Niin vapaa toimittaja, vapaa kustannustoimittaja kuin vapaa putkimieskin maksavat itse sosiaaliturvansa. Tämä tarkoittaa, että he maksavat lakisääteistä yrittäjäeläkettä 22,5 prosenttia tuloistaan. Lisäksi he maksavat itse työtilansa ja sen vakuutuksen. He maksavat vakuutuksen itselleenkin, jos sellaista tarvitsevat. He ostavat tarvitsemansa työvälineet ja ohjelmistot sekä niihin päivitykset. He huollattavat välineensä omalla rahallaan.

Vapaa maksaa itse itselleen lomat ja huolehtii, että hänellä on tämänpäiväisen työn tekemisen lisäksi varaa myös hankkia lisää töitä itselleen ja hoitaa kirjanpitonsa. Siihen menee aikaa, jota ei voi suoraan laskuttaa keneltäkään. Se pitää siis sisällyttää hintoihin.

Vapaa maksaa itse kaiken terveydenhuoltonsa. Hän maksaa, kun työhuoneella menee vessa tukkoon, kun haastateltavalle pitää tarjota lounas, kun keikka peruuntuu, kun osaamista on pidettävä yllä ja kouluttauduttava.

Esimerkiksi.

Eikä siinä mitään. Sellaista on olla vapaa ja yrittäjä. Mutta: Se, mitä vapaa toimittaja, vapaa kustannustoimittaja tai vapaa putkimies saa bruttona käteen, ei ole se summa, minkä he laskuttavat. Se on noin puolet siitä.*

*En puutu tässä lainkaan arvonlisäveroon, joka ainakin putkimiehen tapauksessa vielä suurentaa laskutettavan summan ja bruttopalkkion eroa.

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Vapaa, siis yrittäjä

  1. Niin! Alv-velvollisilla se menee niin, että ensin maksetaan alv ja jäljelle jääneestä puolet jää käteen. Mua oikeesti järkyttää, miten etujärjestön lehdessä voidaan kirjoittaa tollasta. Kaikkihan nyt maksaa tuloistaan veroa, tietenkin. Mutta freellä on just nuo kuvailemasi kulut lisäksi.
    Mä en kuulu Journalistiliittoon, joten en tiedä, onko freelle jäsenetuna vastuuvakuutus. Itse en tekis mitään töitä ilman oikeusturva- ja vastuuvakuutusta.

  2. Nyt löysin suoran linkin tuohon kirjoitukseen, siis tässä: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2013/02/kolumnit/essee-rivien-valiin-putoajat/. Asiahan kirjoituksessa on hyvä (ja huomioni osuu sen ohi), mutta tuo alun laskutoimitus ihmetyttää silti. Ehkä se osoittaa, että moni freelancer ei ole lainkaan perehtynyt yrittäjyyteen? Väitän, että kannattaisi.

    Journalistiliiton jäsenet ovat vastuu- ja oikeusturvavakuutettuja ammatissa aiheutuvien vahinkojen varalta. Onneksi.

  3. Paluuviite: Yrittäjän yhdeksän tärkeintä | Laura Pörsti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s