Yksi suomalainen heittää ruokaa roskiin keskimäärin 24 kiloa vuodessa. Varmaan heitän sen verran itsekin. Se järkyttää herkkää mieltäni – onhan joku ensin nähnyt vaivan ruoan tuottamisessa, sitten sen säilömisessä, pakkaamisessa, kuljettamisessa ja myymisessä. Minä kehtaan hakea ison työn tuloksen kaupasta heittääkseni sen roskikseen. Vieläpä maksan siitä! 24 kilolla ruokaa pärjäisi yksi ihminen pitkään.

Jamie Oliver on oiva tyyppi. Keväällä televisiossa pyöri hänen säästöaterioitaan esittelevä sarja. Oliver todisti siinä, miten hyvää ruokaa saa kokattua edullisesti. Hän teki myös täsmäiskuja hävikin kanssa painiskelevien normibrittien jääkaapeille ja antoi kuumia vinkkejä siihen, miten nuupahtanut salaatti freesataan tai miten ehkäistään hedelmien alituinen pilaantuminen. Innostuin ohjelman myötä kiinnittämään bioroskikseen meneviin antimiin huomiota ihan uudella tavalla (onhan se Jamie niin kovin söpö!).

Oikeasti ei tarvitsisi mennä kovin kauas innostumaan, koska omaankin lähipiiriini kuuluu ihmisiä, joille ruokien tarkka hyödyntäminen on arkipäivää. Kaksi mummoani ja anoppini ovat tässä lajissa erityisen taitavia, ja olen ryhtynyt kuuntelemaan heidän ruoanlaittofilosofioitaan erityisen tarkalla korvalla.

Anoppi kertoi taannoin pelastavansa kaupasta 30 prosentin alennuksella myytävät tuotteet, joiden parasta ennen -päiväys lähestyy. Sama pelastusinto on periytynyt hänen tyttärelleenkin. Itse olen suhtautunut punalappuisiin tuotteisiin vähän epäluuloisesti, mutta anopin ja naton vakuuttavien perustelujen myötä terve järki sai vallan ja innostuin. Ja niinhän se on, että esimerkiksi maito ei tunnu nykyään huononevan millään, parasta ennen -päivyksestä viis. Lihakaan tuskin menee huonoksi sillä sekunnilla, kun viisari värähtää yli viimeisen käyttöpäivän.

Suunnittelen kerääväni parhaat hävikinvälttämisvinkit listaksi, jonka voin sitten julkaista itseni ja kenties muidenkin hyödyksi. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan. Viime viikolla tutustuin eteläpohjalaisessa mummolassa mummuni valmistamaan piimävelliin, johon uppoavat piimän lisäksi riisin, leipäjuuston ja rusinoiden jämät. Jostakin syystä juuri se ruoka ei ollut siirtynyt jälkipolvien keittiöihin…