Jääkaappi ja mihin sitä tarvitaan

Elämme kylmässä maassa. Silti meistä melkein kaikilla on jääkaappi – sitä pidetään välttämättömyysvälineenä, jonka puuttuminen kotoa olisi kummallista.

Jääkaappi onkin oivallinen keksintö: vähentää ruoan pilaantumista ja sen myötä parantaa oleellisesti hygieniatasoa. Se kuitenkin yleistyi Suomessa vasta 1950-luvulla, osittain siksi, että maalla sitä ei pidetty kovinkaan tarpeellisena. Kylmäsäilytyksen tarpeet eivät kaikilla ole 50-luvulta oleellisesti muuttuneet.

Päätelmäni: Nykyihminen ylikäyttää jääkaappia. En ole koskaan kuullut Suomessa asuvasta henkilöstä tai perheestä, joka kääntäisi jääkaappinsa pois päältä silloin, kun sitä ei tarvita. Miksi sellaista tapaa ei ole? Ja miksi on niin vaikea löytää ihmisiä, joilla ei ole jääkaappia ollenkaan, vaikka moni kaupunkilainen mainostaa syövänsä lähes tykkänään ulkona? (Kun pari vuotta sitten tein Huiliin aiheesta juttua, löysin onneksi lopulta Niko Lipsasen, jonka perhe käytti jääkaappinaan lähikauppaa.)

Jääkaappia käyttävät nekin, jotka eivät säilö maitotuotteita, ja ne, jotka eivät laita kotona ruokaa. Vaikka ei edes ajattelisi sähkön säästöä (noin 0,8 kWh/vrk ja siten noin 30 euroa vuodessa), voisi sentään ajatella sisustuksellisia näkökohtia. Jääkaappi vie paljon tilaa, ja usein se on ruma rotjake.

Meidän jääkaappimme on vanha, kovaääninen ja vuotava. Silti se on päällä ympäri vuoden. Se vie tilaa kauniista kohdasta kaksiossamme – tai siis kohdasta, joka olisi kaunis ilman sitä. Sitä ei voi laittaa pois päältä sulattamatta samalla pakastinosaa.

Meidän 50-luvun talossamme on hämmästyttävän pätevät kylmäkaapit. Talviaikaan keittiön seinässä oleva kylmäkaappi olisi täysin käypä säilömään melkein mitä tahansa. Nyt siellä on kuivaruokaa. En pysty selittämään tätä.

Pariisilaistunut amerikkalainen Ariana kertoi Paris To Go -blogissaan kyselleensä pariisilaisissa juustokaupoissa, miten kauan juustot säilyvät lämpimässä. Vastaus oli, että kovat juustot säilyvät ainakin kuukauden. Brie ja Camembertkin kuulemma pysyvät hyvinä viikkoja, kunhan ne poistaa muovikääreistä. Niin: juustohan tosiaan on maidon säilömismenetelmä…

Jääkaappi on niin kovin helppo ja kätevä, että olemme siihen innostuttuamme menettäneet monenlaista arkitietoa ruoka-aineiden säilyvyydestä. Kammoksumme pari tuntia pöydällä seissyttä juustoa ja pidämme kylmässä sellaistakin, mikä maistuisi paremmalta lämpimässä säilytettynä (kuten tomaatit). Mitä hölmöyttä!

Mainokset

30 keinoa ruokahävikin vähentämiseksi

Käytännöt
1) Pidä kirjaa kaikesta, mikä menee bioroskikseen. Haasta itsesi: Punnitse ruoaksi tarkoitettu biojätteesi.
2) Tee ruokabudjetti. En ole kokeillut tätä itse, mutta voisin kuvitella, että tiukahko ruokabudjetti saa miettimään impulssiostoksia kahdesti ja pohtimaan tarkemmin myös sitä, mitä lentää roskikseen.
3) Tee aina kauppalista. Se vähentää impulssiostoksia.
4) Järjestä jääkaappi väljästi. Jos kaappi on ahdettu täyteen ruokaa, käytettäviä sapuskoja on vaikea hahmottaa. (Meillä yhden hyllyn poistaminen auttoi melkoisesti.)
5) Satsaa läpinäkyviin säilytysastioihin, niin näet heti, mitä kaapissa on. Tätä en ole itse tehnyt, koska purkkeja on ihan tarpeeksi muutenkin – mutta ajatus on mainio.
6) Merkitse kaikki, mitä pakastat. Tätä ei voi liikaa korostaa. Sisältö ja päivämäärä ovat olennaista tietoa siinä vaiheessa, kun kaivelet pakastimesta houkuttelevaa syötävää.
7) Järjestä pakastin siten, että tietynlaiset tuotteet ovat samalla hyllyllä. Älä tunge pakastinta täyteen.
8) Tee nättejä annoksia. Kokeile lasten kanssa ruokataidetta Ida Froskin tapaan.
9) Jos teet ison satsin ruokaa, pakasta jämät annoskokoisina heti, ettei homma jää. Voit syödä annoksen pakasteesta vaikka jo seuraavana päivänä.
10) Pidä jääkaappi tarpeeksi kylmänä. Ruoat pysyvät hyvinä pidempään.
11) Ehdota lapsesi koululle, että kouluruokailun ylijäämää tarjottaisiin naapurustolle lounaaksi, kuten esimerkiksi jyväskyläläisessä Vaajakummun koulussa on tehty.
12) Kysy lähikaupastasi, minne myymättä jäävät tuotteet menevät. Ehdota, että ne jaettaisiin vähävaraisille esimerkiksi seurakunnan kautta. Se on nykyään sallittua (artikkeli aiheesta).

Vihannekset ja juurekset
13) Osta luomujuureksia ja käytä ne kuorineen. Kuoret sopivat erityisen hyvin superherkkuihihn juuressipseihin.
14) Freesaa nuupahtanut salaatti leikkaamalla lehdet irti ja laittamalla ne kylmään veteen kymmeneksi minuutiksi tai pidemmäksikin aikaa. Kokeiltu on: tällä keinolla todella ikävän näköisetkin lehdet heräävät terhakasti eloon.
15) Säilytä salaattia väljässä pyyhekääreessä jääkaapissa, jolloin se säilyy hyvänä pitkään.
16) Tee yli jääneistä keitetyistä perunoista tai muusista perunarieskoja. Myös keitetyt porkkanat uppoavat niihin. Lopputulos on suussasulava.
17) Paista kesäporkkanan naatit voissa ja mausta soijalla. Hyvä lisuke!
18) Tee jämäpiirakka, kun kaapissa on nuupahtaneita vihanneksia. Siihen saa uppoamaan myös maitotuotteiden jämät.

Hedelmät & marjat
19) Pese kuorineen syötävät hedelmät heti, kun tuot ne kotiin. Näin ne ovat välittömästi käyttövalmiita.
20) Pakasta ylikypsä banaani muussattuna leivonnaisten tai smoothieiden varalle tai pyöräytä banaanileipä.
21) Opettele syömään kiisseliä. Siihen sopivat hiukan ylikypsätkin marjat ja hedelmät.

Maito & munat
22) Maito säilyy hyvänä todella pitkään parasta ennen -päivän jälkeen. Jo hieman epäilyttävästä maidosta voi tehdä vaikka pannaria. Pannariin voi upottaa myös raejuuston ja kerman jämät.
23) Kananmunankuoret ovat kuulemma terveellisiä koiralle, se saa niistä kalsiumia.

Juusto
24) Pidä pakastimessa rasiaa, johon pilkot kaikki juustonkäntyt. Pakastettua juustoa voi käyttää esim. makaronilaatikon tai pizzan päällä tai mac ’n cheesessä.

Leipä
25) Säilö kuivaneet leivänkäntyt purkkiin ja käytä korppujauhon tapaan tai krutonkeina.
26) Hiukan kuivahtaneista leivistä tulee mainioita uunivoileipiä. Tai koverra niitä hiukan, riko muna keskelle ja kypsennä aamiaisleiviksi. Tai käytä ne italialaisessa tomaatti- ja leipäkeitossa.

Pasta ja riisi
27) Käytä pastamittaa tai esim. mukia mittana. Kun tiedät, paljonko perheenjäsenesi syövät, et tule tehneeksi ylimääräistä.
28) Liian keitetyn pastan tai riisin voi pakastaa. Pakasta ne litteästi pusseissa, annos kerrallaan, niin ne sulavat nopeasti.

Tofu
29) Pakasta käyttämättä jäänyt tofu. Pakastettu tofu imee erityisen hyvin mausteita itseensä, joten sopisi vaikka lempparicurryyni.

Viini
30) Viiniä voi vallan mainiosti käyttää kastikkeissa ja risotoissa pakastettunakin. Pakasta siis pullon pohjalle jäänyt viini.

Ruokahävikkipohdintojeni edelliset osat ovat täällä ja täällä.

Tunnustuksia bioroskiksen ääreltä

Myönsin edellisessä postauksessa, että kaksihenkinen perheeni saattaa hyvinkin heittää pois varsin keskimääräisen kuorman ruokaa vuodessa. Tämä tarkoittaisi noin 50 kiloa meiltä kahdelta.

Mitä ruokaa meillä sitten menee roskikseen? En ole koskaan tarkkaillut asiaa mitenkään systemaattisesti, mutta seuraavassa arvaus.

Hedelmiä. Ostan raakoja tarjokkaita hyväuskoisena ja odottelen kiltisti niiden kypsymistä. Sitten eräänä päivänä huomaan, että ne ovat homehtuneet. Joskus ne ovat unohtuneet pussiin, joskus on iskenyt jokin muu ongelma. Useimmiten tästä kohtalosta kärsivät persikat ja nektariinit, joskus avokadot ja greipit, banaanit eivät juuri koskaan. Kiroilen sitä, että hedelmät myydään Suomessa niin raakoina!

Jämiä. Teemme ison satsin ruokaa ja sitä syödään kyllä monena päivänä, mutta jossakin kohtaa tulee stoppi. Silloin loppu pitäisi tietysti heti pakastaa, mutta usein käy niin, että toiveikkaana ajattelen ruoan uppoavan vielä seuraavanakin päivänä. Ei uppoa, ja sitten ei enää tee mieli pakastaakaan… Joskus teen ison satsin omaa lemppariani, josta toinen ei innostu, enkä saa sitä kuitenkaan yksin kokonaan syötyä. (Keitin juuri vispipuuron, joka kuuluu tähän kategoriaan. Yritän tsempata.)

Jugurttia. Meillä syödään paljon maustamatonta jugurttia litran päniköistä, ja sitä saattaa jäädä tölkin pohjalle parin päivän reissun ajaksi. Ilmeisesti se tällä aikaa muuttuu jotenkin epäilyttäväksi, sillä se ei enää katoa parempiin suihin vaan joutaa roskikseen.

Tofua ja fetaa. Molempia käytetään meillä paljon, ja joskus puolikas tai pienempi osa jää jääkaappiin huonosti paketoituna ja unohtuu päiväkausiksi. Siinä vaiheessa feta tuoksuu hiivalta, ja tofun väitetään menevän pilalle nopeasti (?).

Jotain hyvääkin on. Meillä syödään lähes poikkeuksetta lautaset aivan tyhjilksi eikä lihaa oikeastaan mene roskiin, koska sitä käytetään harvemmin. Kuivatuotteita ei tulisi mieleeni heittää pois, paitsi jos niissä on tuholaisia (sekin on koettu).

Areenassa on muuten aivan oiva Silminnäkijä-dokumentti ruokahävikistä. Suosittelen, siinä oli valtavan mielenkiintoista asiaa! Dokkarista oppimani hyvä uutinen on se, että suomalainen heittää pois noin puolet vähemmän ruokaa kuin eurooppalainen keskimäärin.

Hävikinvähennysvinkkilista on jo hyvällä tolalla, jatkoa seuraa!

Oppia piimävellistä

Yksi suomalainen heittää ruokaa roskiin keskimäärin 24 kiloa vuodessa. Varmaan heitän sen verran itsekin. Se järkyttää herkkää mieltäni – onhan joku ensin nähnyt vaivan ruoan tuottamisessa, sitten sen säilömisessä, pakkaamisessa, kuljettamisessa ja myymisessä. Minä kehtaan hakea ison työn tuloksen kaupasta heittääkseni sen roskikseen. Vieläpä maksan siitä! 24 kilolla ruokaa pärjäisi yksi ihminen pitkään.

Jamie Oliver on oiva tyyppi. Keväällä televisiossa pyöri hänen säästöaterioitaan esittelevä sarja. Oliver todisti siinä, miten hyvää ruokaa saa kokattua edullisesti. Hän teki myös täsmäiskuja hävikin kanssa painiskelevien normibrittien jääkaapeille ja antoi kuumia vinkkejä siihen, miten nuupahtanut salaatti freesataan tai miten ehkäistään hedelmien alituinen pilaantuminen. Innostuin ohjelman myötä kiinnittämään bioroskikseen meneviin antimiin huomiota ihan uudella tavalla (onhan se Jamie niin kovin söpö!).

Oikeasti ei tarvitsisi mennä kovin kauas innostumaan, koska omaankin lähipiiriini kuuluu ihmisiä, joille ruokien tarkka hyödyntäminen on arkipäivää. Kaksi mummoani ja anoppini ovat tässä lajissa erityisen taitavia, ja olen ryhtynyt kuuntelemaan heidän ruoanlaittofilosofioitaan erityisen tarkalla korvalla.

Anoppi kertoi taannoin pelastavansa kaupasta 30 prosentin alennuksella myytävät tuotteet, joiden parasta ennen -päiväys lähestyy. Sama pelastusinto on periytynyt hänen tyttärelleenkin. Itse olen suhtautunut punalappuisiin tuotteisiin vähän epäluuloisesti, mutta anopin ja naton vakuuttavien perustelujen myötä terve järki sai vallan ja innostuin. Ja niinhän se on, että esimerkiksi maito ei tunnu nykyään huononevan millään, parasta ennen -päivyksestä viis. Lihakaan tuskin menee huonoksi sillä sekunnilla, kun viisari värähtää yli viimeisen käyttöpäivän.

Suunnittelen kerääväni parhaat hävikinvälttämisvinkit listaksi, jonka voin sitten julkaista itseni ja kenties muidenkin hyödyksi. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan. Viime viikolla tutustuin eteläpohjalaisessa mummolassa mummuni valmistamaan piimävelliin, johon uppoavat piimän lisäksi riisin, leipäjuuston ja rusinoiden jämät. Jostakin syystä juuri se ruoka ei ollut siirtynyt jälkipolvien keittiöihin…