Tarvitsenko uudet kengät

Ajattelemalla vaatteita olen päätynyt etäännyttämään itseni vaatteidenostosta. En arvannut, että niin kävisi. Tavoitteeni ei ole ollut erityisen pieni vaatebudjetti tai ostamattomuus. Mutta mitä enemmän olen pohtinut vaatteita, sitä enemmän olen ajatellut myös niiden tuotantoa. Siinä on useimmiten ongelmia, jotka eivät ole pelkästään ”eettisiä kysymyksiä”. Kyse on aidoista perusihmisoikeuksien loukkauksista, sellaisista joista me kaikki sanoudumme irti YK:n ihmisoikeusjulistuksessa.

Minulle ei kerta kaikkiaan sovi, että yksikään ihminen joutuu housujeni tähden raatamaan puolipakkotyössä yötä myöten ja ilman vessataukoja rakennuksessa, jossa ei ole paloturvallisuudesta tietoakaan saadakseen korvauksen, joka ei riitä peruselämiseen. Jos minä, joka olen perehtynyt asiaan vähän keskimääräistä paremmin, en toimi päivänselvän tietoni perusteella, millainen on maailma, millainen ihminen?

Olenhan minä tänäkin vuonna ostanut vaatteita. Kokonaan en osaa sitä välttää. Joka tapauksessa saldo on ihan toinen kuin viime vuonna. Lisäksi olen tietoisesti suosinut käytettynä ostamista. Vaikka se on vaikeaa, se tuntuu jätteiden määrän kannalta viisaammalta, ja lisäksi minusta on (myös vaatetyöläisten kannalta) oikein pyrkiä pidentämään vaatteiden elinkaarta. Tähän mennessä olen tänä vuonna käyttänyt vaatteisiin yhteensä 132,90 euroa. Olen ostanut

  • 2 sukkahousut uusina (38 e)
  • 3 paria sukkia uusina (11 e)
  • tummansinisen neuletakin käytettynä (35 e)
  • siistin mekon ”käytettynä”, laput olivat vielä kiinni (45,90 e)
  • sinisen kynähameen käytettynä (3 e).

Lisäksi olen saanut muutaman itselleni uuden vaatekappaleen. Näistäkin ostoksista sininen hame oli täysin (minulle) käyttökelvoton, toisia sukkahousujakaan en ole käyttänyt toistaiseksi kertaakaan ja tummansininen neuletakkikin voisi olla täydellisempi. Sellaisia järkeviä ja punnittuja ostoksia.

Hyvin usein uutta vaatetta harkitessani olen onneksi tullut siihen tulokseen, että ostaminen ei ole välttämätöntä. Olen nimittäin aika hämmentynyt siitä, että väljää Project 333:a seuratessani varastossa on yhä koko ajan noin kolmen laatikollisen verran vaatteita. Olen laittanut kiertoon paljon, mutta tämäkin määrä tuntuu aivan holtittomalta. En ole tietääkseni ollut koskaan mikään himoshoppaaja, mutta alan epäillä, että olen elänyt aikamoisessa harhakuvitelmassa omasta ostokäyttäytymisestäni.

Ja kyllä, se iskee edelleen: ostohimo. Joskus tekisi ostaa uutta, sillee niin kuin piristykseksi. (Tämä ajatus ostosten ja piristymisen yhteydestä on ihmeellinen ja pelottava ja vaatii palaamista.) Juuri nyt esimerkiksi olisi kiva, jos omistaisin matalat mustat avokkaat. Minulla on matalat ruskeat avokkaat, jotka ovat palvelleet ainakin kymmenen vuotta uskollisesti. Olen niihin vähän kyllästynyt eivätkä ne sovi täydellisesti garderoobiini. Mustat sopisivat! Korolliset mustat avokkaat minulla kyllä on, mutta kun ne eivät kelpaa.

Menin jo kauppaankin. Hermostuin ihmismassoihin minuutissa ja kysyin (onneksi!) itseltäni vielä kerran: Tarvitsenko todella mustat avokkaat? Sovitin ballerinoja mutta tulin järkiini kun muistutin itseäni siitä, että olen aina inhonnut niiden pikkusöpöyttä.

Kaupasta päästyäni kuuntelin sisäistä järkipuhettani. Ruskeat avokkaat ovat edelleen kauniit. Ne ovat hyväkuntoiset mutta kuitenkin sisältä sen verran kuluneet, että niiden myyminen olisi hankalaa. Jos hylkään ne, ne muuttuvat turhiksi. Niiden elinkaari päättyy. Niistä tulee jätettä.

Mustat avokkaat olisivat kyllä klassiset ja tietysti ihanat, mutta saattaa myös olla, että kaipuuni ei liity suoranaisesti niihin vaan pikemminkin hiukkasen pakkomielteiseen tarpeeseen ostaa jotain uutta. Ostaa tavaraa! Kuluttaa! Rehellisesti sanoen en tulisi yhtään onnellisemmaksi mustien avokkaiden hankinnasta. Siitä seuraisi hetkellinen riemu. Todennäköisesti kengät tulisivat ahkeraan käyttöön, mutta silti luulen, että paljon mielenkiintoisempi valinta on jättää kengät ostamatta. Vain siten annan itselleni mahdollisuuden oppia jotakin. Kutsuttakoon sitä vaikka tyytyväisyydeksi.

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Tarvitsenko uudet kengät

  1. Voi että. Minun vaatemietteeni ovat täysin päinvastaisia.

    Vuosi on puolessa välissä ja pohdin vaatebudjettini (reipasta) ylittämistä. Itsetutkiskelu ei ole vielä antanut vastausta siihen, onko kyseessä ihan vain ostoshimo (sitäkin on) vai se, että makuni, tyylini ja vaatekokoni on muuttunut niin paljon raskaus- ja imetysvuosieni (yhteensä 4) aikana, etteivät vanhat vaatteeni enää tunnu hyvältä / käytännölliseltä / kauniilta päälläni.

    Tietysti paljon on kyse siitä, että olen vanhoihin vaatteisiini ”vähän kyllästynyt eivätkä ne sovi täydellisesti garderoobiini”. Minä vain en huomaa taipuvani tekemään sellaista mielenkiintoista kokeilua, että jättäisin uudet vaatteet ostamatta.

    Ja sitten on se, että ryhdyttyäni ajattelemaan enemmän vaatteita, niiden alkuperää ja kestävyyttä, makuni on muuttunut entistäkin kalliimmaksi. Edes aluspaitaa ei tee mieli ostaa mitä vain, vaan sekin saisi olla kaunis, laadukas ja luonnonkuitua.

    Kirppareita en osaa kiertää vieläkään, se on mielikuvissani vaivalloista ja aikaa vievää. Käytetyn vaatteen nettikauppojakin alkaa hiljalleen putkahdella, mutta vaikka kuinka tykkään esim. wst.fi:n ideasta, en ole onnistunut löytämään sieltä yhtäkään vaatetta, joka sekä vastaisi tarvettani, että makumieltymyksiäni, että olisi minulle sopivan kokoinen.

    • Mulle kävi viime vuonna enemmän juuri noin, että vaatebudjetti paisui aika suureksi, koska halusin ostaa sellaisia vaatteita, joiden tuotantoprosessi oli selvä. Tänä vuonna on ehkä ollut vähemmän aitoja tarpeita, kun tein viime vuonna (onneksi) aika paljon mieleisiä(kin) hankintoja. Näin se varmaan menee, sykleissä.

      Elämäntilanne vaikuttaa toki näihin juttuihin vahvasti: esim. työelämään paluu kotivuosien jälkeen vaatii varmasti melkein kaikilta vaateostoksia. Ja kropan muutokset tietenkin. Mä olen ollut aika samankokoinen ja -muotoinen todella pitkään ja säästänyt siksi epäilemättä paljon rahaa.

      Mulla on muuten tuo sama, ettei tee oikein mieli ostaa aluspaitaakaan, jos se ei täytä korkeita kriteerejä. Ja kirppisostokset ovat mullekin edelleen vaikeita, kuten tuosta kolmen ostokseni listasta huomaa. Ehkä niitä kannattaisi välttää, kun ei kerran osaa!

  2. Hei. Kiitos mielenkiintoisesta blogista. Olen kauan kaipaillut blogeja, joissa sivuttaisiin tyyliä, vaatteita ja estetiikkaa ekologisuus ja turhan kulutuksen välttäminen huomioiden. (Kaipailisin sinun blogisi rinnalle vielä vaikka sellaisia blogeja, joissa näytettäisiin juuri, miten pieni vaatekaappi toimii, miten yhdistellen saa uusia asuja, kerrottaisiin kirppislöydöistä ja opetettaisiin tumpeloillekin vaatteiden tuunausta.)

    On kyllä blogeja, joissa esitellään viikko toisensa jälkeen ekologista muotia, ja niitäkin toki tarvitaan, mutta tuntuu, että sekin vähän lietsoo kuluttamaan ja saa myös masentumaan, kun niihin hienoihin ekokamppeisiin ei ole varaa. Olen itse kirppisshoppailija ja tunnistan itseni noista sinun vikaan menneistä kirppislöydöistäsi, joista olet kirjoittanut.

    Olenkin nyt saanut kirjoituksistasi taas ajatuksen aihetta siihen, että voisin miettiä tarkemmin, mitä tarvitsen ja hankkia mieluista, vaikka vähän kalliimmalla, silloin, kun jotain tarvitsen. Tykkään itse ostella kirppikseltä ja saan nautintoa siitä, että löydän jotain käytettynä. Kai se on jotain metsästysvietin toteuttamista. 🙂 Kirppikseltä olen myös tehnyt parhaat vaatelöytöni. Kuitenkin helposti käy myös niin, että tuhlailen kirppiksillä kamppeisiin, joista osa meneekin sitten suoraa myyntiin Huuto.netiin, vaikka samalla rahalla saisin helposti vaikka jonkun unelmieni mekon/takin/neuleen melko piankin.

    Olen huomannut myös, että tyytyväisyys, minkä mainitsit on minulle ongelma. Tai siis sen puute. Eli haikailen minulle liian kalliita vaatteita ja katselen liikaa ekologisten nettikauppojen vaatevalikoimia. Tämä aiheuttaa tyytymättömyyttä omaa vaatevarastoani kohtaan. Jos en näkisi kaikkia niitä ihania vaatteita, en haaveilisi niistä, eivätkä vanhat vaatteeni tuntuisi riittämättömiltä ja huonoilta.

    Taidanpa itse aloittaa tyytyväisyyden opettelun niin, että laitan itseni nettikauppojen selailulakkoon ja teen listan vaatteista, joita oikeasti tarvitsen. Sitten, kun on tilanne, jolloin minulla on varaa, saan taas seikkailla nettikaupoissa ja kenties hankkia sen mieluisen vaatteen. Ja sitä ennen voisin myös lakkoilla kirppisten suhteen.

    Huh, tulipa vähän vuodatusta… Kiitos, että nostat esiin näitä asioita. Annoit minulle kyllä ajattelun aihetta. 🙂

    • Kiitos kommentistasi, Ansa! Tunnetko Paris to Go -blogin? Olen jäänyt siihen hiukan koukkuun… Sen kirjoittajalla on minimaalinen mutta äärilaadukas vaatekaappi. Siellä on vähän myös tuota syvennystietoa näihin asioihin. Samoin Zero Waste Home -blogissa on joitakin ihan hauskoja ”näin käytät samaa vaatetta kahdellakymmenellä eri tavalla” -tyylisiä juttuja.

      Minä en oikein vielä tiedä, mikä on itselleni paras tapa vaatteiden suhteen: ostamattomuus (ei voi olla ikuista), käytettynä ostaminen (virheostosten määrä iso) vai laadukkaiden vaatteiden harvakseltaan hankkiminen (pitää tietää hirmu hyvin, mitä haluaa ja tarvitsee). Ehkä se selviää. Välillä toki kyllästyttää koko se asia, että nykyihminen (minä) käyttää niin paljon aikaa kulutuksensa miettimiseen!

      • Hei! Kiitos noista blogivinkeistä! Minulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että reissaan töihin eri kaupunkiin, minkä takia pitäisi olla toimiva vaatekaappi jopa kahdessa paikassa! Huh… Tuo Paris to Go sai minut kyllä innostumaan minimalistisesta vaatekaapista, ja itse asiassa hoksasin, että olenkin toteuttanut tuota ”työkaupungissani”, koska olen vienyt sinne vain vähän (ja yhteensopivia) vaatteita. Tykkään paljon koruista ja muuten melko yksinkertaisesta tyylistä, joten voisin helposti miettiä yksinkertaistavani muuta tyyliä entisestään ja piristäväni sitä sopivilla koruilla aina, kun siltä tuntuu. Virheostoista vielä… minusta tuntuu, että minulla sattuu noita virheostoksia harmillisesti myös silloin, kun ostan vähän kalliimpaa uutena. Tuntuu, ettei ole varaa aivan huippulaatuisiin vaatteisiin ja laukkuihin ym. ja sitten ns. ”keskihintaiset” eivät kestäkään. Viimeksi petyin kotimaisen Papu-merkin vaatteisiin, jotka ovat ihania leikkaukseltaan ja kuoseiltaan ja tuntuvat ihanan pehmeiltä päällä, mutta joiden puuvilla alkoi nukkaantua jo alle viikossa. 😦 Tosin nämä olivatkin aika edullisia, siinä ehkä syy?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s