Lauantaisen Siivouspäivän yhteydessä alkaa haaste: Vuosi ilman uusia vaatteita. Idea on, että uusia vaatteita ei osteta koko vuonna. Ajatus sopii hyvin viimeisen vuoden kestäneisiin vaatepohdintoihini, joiden kanssa en keskustelujen, blogosfäärin ja ilmestyneiden kirjojen perusteella ole yksin.

Silti en taida ottaa haastetta vastaan. Se johtuu siitä, että olen mielestäni löytänyt jotakin parempaa kuin pakollinen ostamattomuus.

Olen seuraillut vuoden alusta asti väljästi Project 333:a ja vaihtanut sen seurauksena 20–40 vaatteesta koostuvaa vaatesettiäni kolmen kuukauden välein. Vintillä on säilössä koko ajan nelisen laatikollista vaatteita. Olen karsinut vaatevarastojani säkkikaupalla – en tajua, miten ”hyviä kirppisostoksia” saattoi olla niin paljon – mutta karsimisen varaa on yhä. Siinä mielessä ostolakko puoltaisi paikkaansa.

Toisaalta jotkin vaatteet alkavat olla vaihtokuntoisia. Project 333:n erinomainen anti elämääni on ollut se, että kaapissa olevat vähät vaatteet sopivat yhteen ja ovat kaikki kunnossa ja minulle mieleisiä – koskaan ei tarvitse tuntea oloansa virttyneeksi tai väärin pukeutuneeksi. Se on aikaisemmin ollut minulle ihan tavallista. Tämä edellyttää sitä, että toisinaan voi poistaa jonkin täysin palvelleen vaatteen käytöstä ja ostaa tilalle uuden, ehkä laadukkaamman ja mieleisemmän.

Jos en saisi vuoteen ostaa mitään, olisinko taas epätoivoisessa vaatetilanteessa sen päätyttyä? Parhaillaan tarvitsisin esimerkiksi aivan sairaan hyvännäköiset farkut, koska ne ovat perinteisesti olleet vaatekaappini kulmakivi. Viime viikolla luotto-Nudieni hajosivat polvesta. (Olen muuten huomannut, että näin käy laatufarkuille. Ne eivät mene miksikään ennen kuin polvi muutaman vuoden ankaran käytön jälkeen repeää.) Jäljellä ovat enää ystävältä saamani H&M-farkut, jotka kyllä sopivat minulle täydellisesti mutta joilla on ikävä tapa lörähtää pian pesun jälkeen. Aivan-sairaan-hyvännäköisyys kärsii siitä.

Huolellinen harkinta on siis se, mikä minusta on pakkolakkoa parempi juttu. Arvaan, että se on tämänhetkisen vaatetyytyväisyyteni avain. Saan päivittää vaatekaappiani kun löydän jotakin täydellistä, toki harkitun vaatebudjetin rajoissa. Niin: olen laatinut tälle vuodelle ihannevaatebudjetin, ja se on ollut niin hyvä idea, että taidanpa tehdä siitä postauksen tuonnempana. Olen kattokaas vähän hurahtanut vaatteisiin.

Kieltäytyminen kuulostaa tosi hyvältä ratkaisulta vähän kaikkeen kuluttamiseen mutta vaateikävyyksiä se ei kyllä ratkaise. Tarvitaan kestävämpiä keinoja.