Aihearkisto: Parhaat vaatteeni

Parhaat vaatteeni: Wonders-nilkkurit

Posted on by

Wondersit

  • Merkki: Wonders
  • Materiaali: nahka
  • Valmistusmaa: Espanja
  • Ostettu noin kymmenen vuotta sitten. Ostohinnasta ei mielikuvaa, mutta yli satasen joka tapauksessa.
  • Hinta per käyttökerta: olematon

Näiden kenkien seuraava etappi on roskis. Silti ne nököttävät nyt työhuoneen rappusella. En malttaisi heittää niitä pois.

Luottosuutarini Haagan suutari sanoi viimeksi näitä korjatessaan, että tämä on sitten viimeinen kerta. Kengät olivat käyneet hänen pakeillaan ehkä viidesti vuosien varrella, ja viimeisellä kerralla hän käytännössä rakensi toisen kengänpohjan uudelleen.

”Useimmat suutarit eivät olisi näitä enää ottaneet”, hän evästi silloin.

Aloitin saattohoidon, koska ymmärsin, että suutarin taidoista huolimatta viimeinen korjaus ei ehkä olisi kovin pitkäikäinen.

Vielä kerran, tämän kevään kurkistaessa, menin hakemaan näitä rakkaita munakoisokenkiäni vaatehuoneesta, vain todetakseni että nyt ne ovat kuolleet. Toisen kengän pohja oli taas täysin ontto. Kyllähän se tosiaan syksyllä jo siltä tuntui…

En muista, milloin olen nämä kengät ostanut. Ehkä kymmenisen vuotta sitten. Ne ovat olleet kaikki syksyt ja talvet sen jälkeen vähintäänkin varsin aktiivisessa käytössä, viime vuosina lähes yksinomaisessa. Ne ovat sopineet melkein kaikkiin tilanteisiin, arkeen ja siistiin menoon. Pariisissa 2015–2016 ne olivat ainoat talvikenkäni.

Olen yksinkertainen pukeutuja, mutta kengissä on minusta hauska olla vähän enemmän jujua, vaikka sitten väriä. Munakoison sävy on sopinut vaatteisiini hyvin. Tarpeeksi neutraali, tarpeeksi erilainen.

Nyt olen hukassa. Ihmisellä on hyvä olla välikauteen kengät, joissa on vähän vartta mutta ei vuoria. Korkoa ei saa olla. Jujua pitää olla. Mitä tilalle?

Ja myös: miten ihmeessä maltan koskaan laittaa Wondersini roskikseen? Saisihan tuosta nahasta vielä vaikka… Niin. Jotain. Ehkä. Joku, jossain.

Vaate voi näyttää kaupan rekissä tai ensimmäisellä käyttökerralla vaikka kuinka ihanalta, mutta minua kiinnostaa se, miten se palvelee vuosien käytössä. Tämä arvio on Parhaat vaatteeni -sarjan neljäs osa. Miksi vaatteita ei voisi arvioida yhtä hyvin kuin kirjoja tai teknisiä vempeleitäkin?

Advertisement

Parhaat vaatteeni: Naf Naf -mekko

Posted on by
  • Merkki: Naf Naf
  • Materiaali: 75 % puuvillaa, 25 % polyesteriä
  • Valmistusmaata ei lue pesulapussa.
  • Ostettu: 1990-luvun puolivälissä. Ostohinnasta ei mielikuvaa, tuskin kovin kallis.
  • Hinta per käyttökerta tähän mennessä: todennäköisesti alle 10 senttiä

Blossom Russo tv-sarjassa Kullannuppu (1990–1995) oli kiinnostava tyttöhahmo, jolla oli ihania vaatteita. Blossomin jalanjäljissä minunkin oli saatava raidallinen mekko. Olin yläasteikäinen.

Se mekko on tuossa kuvassa ja yhä ahkerassa käytössä.

Valitettavasti en muista ostotapahtumaa, mutta merkistä päätellen mekko löytyi ulkomailta, ehkäpä Ranskasta vuonna 1996. 90-luvulla Naf Nafia ei myyty Suomessa.

Tämä lempivaate on siis ennen kaikkea kestävää laatua, mutta tykkään myös sekä mallista että raitakuosista vieläkin. Kangas tai muoto ei ole mennyt parissakymmenessä vuodessa miksikään (olen jo heti aluksi leikannut spagettiolkaimet poikki ja solminut ne lyhyemmiksi, mikä on ainoa esteettinen haitta). Ei nyppyjä, ei kiertäviä saumoja eikä repeämiä. Miten tämä on edes mahdollista?

Mietitäänpä. Mekko on kapeamallinen eikä helma siis jää helposti kiinni mihinkään. Vasta valokuvatessani sitä huomasin, että paksuhkossa, hengittävässä trikoossa on neljännes polyesteriä. Olin pitänyt kangasta kokopuuvillana. Ehkäpä synteettinen vahvistus tässä kohtaa tuo kestävyyttä. Polyesteri on tässä sellaista nykyään harvoin tavattua, ei-nyppyyntyvää laatua, ja puuvillakin loistokamaa. Ehkä se on pitkäkuituista, kun ei nyppyynny? (Nyt loppuu asiantuntemus, mutta jotakin tällaista muistelen viisaampien kirjoituksista.)

On myös myönnettävä, että vaikka tämä vaate on vanha, superkovaa käyttöä ei kesämekolle Suomessa tule. Käyttökertoja on parikymmentä vuodessa. Lisäksi tämä mekko on vain perusarkeen sopiva, mutta toisaalta kesälomalla ei juuri virallisempaa kaipaakaan. Aivan oiva vaate maaseutumatkailuun tai kotona oleiluun lämpimänä päivänä. Säärimitta on tosi toimiva, ei liian paljastava ja tarvittaessa hiukan lämmittävä.

Tätä mekkoa voi hyvin myös kerrospukea. Tänä kesänä sen yläosana on usein ollut ohut paitapusero –  en oikein enää osaa julkisesti esiintyä tuollaisissa rimpulaolkaimissa.

Mekon pitkäikäisyyteen vaikuttanee myös se, että se on helposti konepestävä eikä tarvitse koskaan silitysrautaa.

Tämä mekko on syy siihen, että etsin aina maksimekoista samaa hiukan painavaa ja läpinäkymätöntä materiaalia. Turhaan. Saman malliset mekot tapaavat olla ohuehkoa viskoosia ja vielä sellaista laatua, joihin nypytkin ilmestyvät vain katsomalla. Ärsyttävää!

Joskus tuntuu, että 90-luvulla asiat olivat vaaterintamalla paljon paremmin, vaikka valmistusmaita ei kovin taajaan vaatteisiin merkittykään. Mitäpä merkitsemään, kun selvää oli, että ne tulevat omasta maasta tai ainakin jostakin aika läheltä.

Minulla on omien vaatteideni perusteella sellainen arvelus, että nykyiset pikamuotiketjutkin tuottivat parikymmentä vuotta sitten ihan kohtuullista ja joskus jopa loistavaa laatua. Voivat tietenkin nykyäänkin tuottaa, jos tietää, mitä ostaa (hyvät löydöt sopii paljastaa!) – kaoottiset vaaterekit eivät vain varsinaisesti hengi laadukkuutta.

Nykyisestä Naf Nafista minulla ei ole hyvin palvellutta villahuivia enempää kokemusta. Pariisissa pyörähdin välillä liikkeessä, mutta kovin pikamuotihenkiseksi tuo tuntui musiikkia myöten menneen. En viihtynyt pitkään. Miinusta siitä, että nettisivut eivät vaikuta kertovan vaatteiden tuotantoketjusta sanaakaan. Sellainen on nykyään hävytöntä.

Vaate voi näyttää kaupan rekissä tai ensimmäisellä käyttökerralla vaikka kuinka ihanalta, mutta minua kiinnostaa se, miten se palvelee vuosien käytössä. Tämä arvio on Parhaat vaatteeni -sarjan kolmas osa. Miksi vaatteita ei voisi arvioida yhtä hyvin kuin kirjoja tai teknisiä vempeleitäkin?

Parhaat vaatteeni: 2or+ByYat-paita

Posted on by
  • Merkki: 2OR+BYYAT
  • Materiaali: 50 % modaalia, 50 % puuvillaa
  • Paidassa ei lue valmistusmaata. 2OR+BYYAT kertoo sähköpostitse, että heidän materiaalinsa tehdään suurimmaksi osaksi Italiassa, Ranskassa, Kreikassa ja Espanjassa. Tuotteet valmistetaan Suomessa ja Baltian maissa.
  • Ostettu: joulukuussa 2011 (käyttöikä tällä hetkellä: 4 vuotta 7 kuukautta)
  • Ostohinta: 79 euroa
  • Hinta per käyttökerta tähän mennessä: noin 36 senttiä

Joulukuussa 2011 jouduin televisioon. Jännitti. Tietenkin kaapissa oli vain mustia tai kulahtaneita vaatteita (tai no, tuntui siltä). Päätin ostaa uuden paidan.

Kävi hyvin. Sanoin 2OR+BYYATin liikkeessä myyjälle, että etsin jotakin yksinkertaista mutta kiinnostavaa ja ei-mustaa, ja niin löysin tämän savunvioletin puolihihaisen paidan. Se oli kuin olikin päälläni televisiossa ja sen jälkeen lukuisia kertoja: siistinä vaatteena työtapaamisissa ja arkijuhlissa, parinakin jouluna mutta myös ihan tavallisena arkena.

Kangas on mieluummin hiukan paksu kuin ohut, joten lähinnä olen käyttänyt paitaani syksyisin ja talvisin, viime vuodet hyvin usein Muka van neuletakin kanssa. Puolikkaiden hihojen ansiosta paita käy loistavasti kerrospukeutumiseen.

Modaali-puuvillatrikoo on tosi mukavaa päällä, laskeutuu kauniisti eikä ole mitenkään mahdottoman näköinen edes silittämättä. Vaate on pehmeä mutta ei nukkaannu helposti. Toistaiseksi kokemukseni selluloosamuuntokuitu modaalista ovat erittäin hyviä muun muassa tämän paidan ansiosta.

Paitani on leikattu ja ommeltu huolellisesti, muun muassa kauluksen takaosassa on venymistä estävä nauha (joku asiantuntevampi voi kertoa, mikä oikea termi tälle olisi). Vaate ei lukuisista käyttökerroista ja pesuista huolimatta ole kiertynyt tai venähtänyt lainkaan. Muoto on entisellään.

2OR+BYYAT kertoo nettisivuillaan panostavansa pitkäikäisiin käyttövaatteisiin. Tämä paita on hyvä osoitus sellaisesta. Design on yksinkertainen mutta kuitenkin kiinnostava. Vaate on rauhallinen ja kaunis. Ja erityiskiitos pitkäselkäiseltä: se on tarpeeksi pitkä.

Paita on kohta viisivuotias, ja on myönnettävä, että enää se ei ole kaikilta osin ihan entisellään. Parin viime vuoden aikana kankaaseen on ilmestynyt muutama pienenpieni reikä. Olen korjannut ne, mutta täyteen huomaamattomuuteen en ole kyennyt, joten vaate on laskenut siististä arkisempaan kategoriaan.

Ihan viime aikoina kankaan pintaan on myös ilmaantunut ihan ohutta, tuskin havaittavaa nukkaa. Yksin se ei häiritsisi; silittäminen tekisi paidasta yhä täydellisen. Kankaaseen on kuitenkin myös jäänyt muutama rasvatahra – nekin tuskin havaittavia, mutta tahroja yhtä kaikki.

Olen nyt tämän loistavasti palvelleen lempivaatteeni osalta vaatekierron ongelmakohdassa: mitä tehdä, kun ihana vaate alkaa tulla tiensä päähän? On vaikea löytää vastaavaa monikäyttöpaitaa, ja kun vielä vaatteen muoto ja ihana väri ovat ennallaan… Silti siisteiksi tarkoitetut kulahtaneet vaatteet masentavat käytössä. Miten siis toimia? En oikeasti tiedä.

Ainoa, mikä tämän paidan ja merkin kohdalla harmittaa, on se, että valmistusprosessista on vaikea saa tietoa. Paidassa ei lue valmistusmaata, mikä herättää aina epäilyksiä. Jos se on Suomi tai Baltian maat, kuten sähköpostitse saamani vastaus kertoo, sitä ei kannattaisi peitellä.

2OR+BYYATin vaatteissa on myös sama vaikeus kuin Muka van vaatteissa: niitä myydään niin harvassa paikassa (Suomessa tällä hetkellä kai vain merkin Fredrikinkadun-liikkeessä?), että niihin ei ole ihan helppo päästä käsiksi.

Vaate voi näyttää kaupan rekissä tai ensimmäisellä käyttökerralla vaikka kuinka ihanalta, mutta minua kiinnostaa se, miten se palvelee vuosien käytössä. Tämä arvio on Parhaat vaatteeni -sarjan toinen osa. Miksi vaatteita ei voisi arvioida yhtä hyvin kuin kirjoja tai teknisiä vempeleitäkin?

Parhaat vaatteeni: Vilja-neuletakki

Posted on by

Mukava_vilja

  • Merkki: Muka va
  • Materiaali: 85 % villaa & 15 % silkkiä
  • Suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Muka van villa-silkki-tuotteet valmistaa langasta valmiiksi tuotteeksi asti Tamsilk Kangasalla.
  • Ostettu: tammikuussa 2014 (käyttöikä tällä hetkellä: 2 vuotta 4 kuukautta)
  • Ostohinta: 189 euroa
  • Hinta per käyttökerta tähän mennessä: noin 44 senttiä

Ennen Vilja-neuletakin ostamista minulla oli kaapissani useita tummia neuletakkeja mutta ei yhtään täydellistä. Pian tämän neuleen ostettuani luovuin niistä kaikista. Vilja korvasi kaikki puolihyvät, niin villaiset kuin puuvillaiset.

Kyseessä on tamperelaisen Muka van malliston kestotuote, johon ihastuin heti. Se on ohut mutta lämmin ja siinä on himmeä silkin hohto. Sen voi laittaa päälle asialliseen tapaamiseen, jopa puolihienoihin juhliin, mutta siinä voi rötvätä kotonakin. Se on siisti mutta ei jäykkä, malliltaan jännittävä mutta kuitenkin tarpeeksi klassinen. Siinä on taskut, joissa kulkee nenäliina tai hiuslenkki, ja lepakkomaisen hihan jatkeena hyvin kapea hiha, mistä erityisesti pidän. Mallissa on juju, kuten Muka van muissakin vaatteissa. Vilja on yhden koon takki, joten se näyttänee vähän erilaiselta eri kokoisilla. Minä olen 180-senttinen, ja takki ulottuu puoleen reiteen.

Tämä neule on ollut ostohetkestä asti kaapissani vuoden ympäri, koska se sopii ohuutensa puolesta myös kesään ja kulkee helposti kassissa varalämmikkeenä. Siksi sille on kertynyt valtava määrä käyttökertoja; uskaltaisin arvioida, että se on ollut päälläni tai vähintäänkin kassissa varavaatteena puolet siitä ajasta, kun olen sen omistanut.

Oma Viljani on musta, mikä on sen hyvä ja huono puoli. Se sopii kaikkeen. Toisaalta pitkässä, syvän mustassa neuletakissa olo on välillä kuin haamulla. Värivaihtoehtojakin kyllä olisi: mustavalkoraidallinen ja meleerattu harmaa (Idalla päällä tässä).

Olen tosi ilahtunut siitä, että tämä neuletakki on kestänyt kahden ja puolen vuoden aktiivikäytön niin hyvin. En nimittäin tiedä, miten sen korvaisin! Olen pessyt sen vain pari kertaa, sillä tuulettaminen on hyvin riittänyt hoidoksi.

Neulepinta ei ole muutamassa vuodessa nukkaantunut lainkaan, mikä kertoo loistavasta materiaalista. Se hohtaa yhä kuten uutena. Saumat ovat tiheää ommelta ja ovat nekin kestäneet tähän asti moitteetta.

Muutaman pienen reiän olen paikannut takin eri puolilta parin vuoden aikana. Kahden vuoden käytön jälkeen hihansuut alkoivat rispaantua, joten taannoin tein hiukan ylipitkiin hihoihin pienet ylimääräiset käänteet ja sain näin epäsiistit kohdat piiloon. Korjauksia ei huomaa, joten takki on entisellään. Voin edelleen käyttää sitä missä tahansa.

Tämä on todellinen luottovaate, jonka perusteella olen aika paljon ihastunut Muka vaan merkkinä. Ainoa harmistus on se, että näitä vaatteita ei ole ihan helppo käydä sovittamassa – niitä ei nimittäin myydä ihan missä tahansa. Tampereella kannattaa käydä Super Mukava -kaupassa, ja Helsingissä ainakin Nudgessa on jotakin.

Vaate voi näyttää kaupan rekissä tai ensimmäisellä käyttökerralla vaikka kuinka ihanalta, mutta minua kiinnostaa se, miten se palvelee vuosien käytössä. Tämä arvio on Parhaat vaatteeni -sarjan ensimmäinen osa. Miksi vaatteita ei voisi arvioida yhtä hyvin kuin kirjoja tai teknisiä vempeleitäkin?