Runoja shoppailun tilalle

img_4701

Olen ennenkin kirjoittanut, etten usko vaatteiden ostolakkoon aiheeseen liittyvien pulmien ratkaisijana. Toki vaikkapa vuoden ostolakko varmasti paljastaa yhtä ja toista omasta ostokäyttäytymisestä ja voi siten olla hyödyllinen, mutta olen arvellut, että tarpeet sen myötä vain kasautuvat. Vuoden kuluttua kaikki alusvaatteet ja sukat ovat kulahtaneita, on pikainen tarve uusille farkuille ja niin edelleen. (Ja tämä on vaarallista miksi? En tiedä.)

Enemmän olen kaivannut ideaa, jonka vastikään löysin Worn values -blogista. Nimittäin shoppailulakkoa, tai ikkunaostosten lopettamista. Se on vähemmän ehdoton ja joustavampi mutta osuu ongelman ytimeen.

Siis: tarpeeseen saa ostaa. Jos sukat menevät rikki, saa ostaa uudet. Jos tarvitsee takin, sen voi ostaa. Shoppailulakon ideana on lopettaa se, mitä ainakin minä teen yhä, vaikka en useimmiten ostakaan mitään: kaupoissa kiertely, nettikauppojen klikkailu. Ajanvieteshoppailu. Se, että käytän paljon aikaani kuluttamisen ajattelemiseen ja alistan ajatukseni markkinoiden määräämiin muotteihin.

Ongelmaa ei tietenkään ole, jos nauttii kaupoissa kiertelystä ja haluaa käyttää siihen aikaansa. Mutta jos on kuin minä ja vain klikkailee kauppoja tylsyyksissään, tottumuksesta (ja ehkä vähän toivoo löytävänsä ostettavaa kunnes saa klikattua itsensä pois sieltä sivulta ja huoattua, että huh, pääsinpäs ostamatta), shoppailulakosta voi olla iloa.

Voisinko vapauttaa itseni seuraamasta, mitä minulle juuri nyt myytäisiin superhyvään hintaan? Vapautua kehittelemästä tarpeita ja keskittyä mieluummin vaikka huoltamaan sitä, mitä jo omistan? Louisa kirjoittaa asiasta hyvin.

***

En ole ihan varma, mitä shoppailun lopettaminen käytännössä tarkoittaisi. Ainakin tietyn epätäydellisyyden hyväksymistä. Kaikki vaatteet eivät nimittäin voi koko ajan olla täydellisiä, ellei niiden uusimiseen käytä paljon aikaa (ja silloinkin se taitaa olla epätodennäköistä). Todettava kyllä on, että ainakaan minun vaatteeni eivät nytkään ole täydellisiä. Näen puutteet, koska tiedän, mitä kaupoissa olisi tarjolla. Pränikämpiä. Kauniimpia. Muodikkaampia. Pirteämpiä.

Tarve on tietysti oma kysymyksensä. Shoppailulakko pakottaisi miettimään, mitä tarve minulle tarkoittaa. Jos aluspaitani ovat hiutuneita ja melkein läpinäkyviä mutta kuitenkin toimivat tarkoituksessaan muiden vaatteiden alla, tarvitsenko (omasta mielestäni!) uusia?

Tällaisia päätöksiä joudun tekemään. Mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että teen niitä jo nyt. Säästän mieluusti siellä, missä voin, ja koen velvollisuutta käyttää erityisesti kierrätyskelvottomat vaatteet mahdollisimman loppuun.

On kuitenkin myös sellaisia haluja/tarpeita kuin kuviollinen paita. Minulla ei ole kuviollista paitaa. Haluaisin sellaisen. Mutta tarve? Tosiasiassa pärjään kyllä hyvin ilmankin. Minulla on monta yksiväristä paitaa (miten ihanaa! Minulla tosiaan on monta yksiväristä paitaa!). Ja jos avaan suosikkinettikauppani sivut selaillakseni vaihtoehtoja, todennäköisin lopputulos on, että en löydä täydellistä kuviollista paitaa vaan keksin joitakin muita vaatteita, joita nyt vaan olisi kiva ostaa. Koska… Niin, miksi? Siksi ehkä, että minkä tahansa löytämisestä saa hetkellistä iloa.

Tosiasiassa haluaisin kuitenkin löytää elämässäni ihan toisenlaisia asioita kuin kauniita mekkoja ja luksuöösin näköisiä paitoja.

Jos ajattelen asiaa hetkenkään, ne mekot ovat minulle aivan sama, kunhan joskus saan nähdä kukan nupullaan, putoavan lehden, pilven liikkeen tai vaikuttavan taulun – tai lukea ihmeellisen runon, nähdä nuorallakävelijän. Voidaan väittää, että nämä asiat eivät ole keskenään vaihtoehtoisia, mutta kyllä ne vähän ovat.

”Sillä missä on sinun aarteesi, siellä on myös sinun sydämesi” on minusta Matteukselta (Matt. 6:21) varsin pätevä oivallus. Energiani on juuri siellä, mihin sitä käytän.

***

Vuosi 2017 on alkamassa. Ajattelen varovasti vaateshoppailulakon mahdollisuutta. Ryhtyisinkö? Jos vaikka jokaisena tylsänä hetkenä lukisin runon? Aika ihana ajatus, oikeastaan.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Runoja shoppailun tilalle

  1. Ostoslakko lienee tarpeellinen niille, jotka ostavat vaikeivat tarvi. Tarpeeseen voi ostaa ja monet ns. lakkolaiset taitavat ostaa, ehkä vähän huonommalla omatunnolla.

  2. Vastaan tänne viitaten omaan blogiini – mene katsomaan Paterson ! = runoja shoppailun tilalle.

    Laitan tähän yhden elokuvasta :

    This Is Just To Say

    I have eaten
    the plums
    that where in
    the icebox

    and which
    you were probably
    saving
    for breakfast

    Forgive me
    they where delicious
    so sweet
    and so cold

    -William Carlos Williams

    Minusta tuntuu, että en ole ostanut vaatteita vuosiin. Lähes kaikki vaatteeni ovat nykyään saatuja, löydettyjä, ikivanhoja, joskus Guerrisol-kaupasta tai kirpputorilta ostettuja. ( En ole sielläkään käynyt sitten viime kevään.) Ei ole minkäänlaista tarvetta eikä halua shoppailuun.

    • Kiitos runosta! Täydellistä! Ja Paterson, menen!

      Omat shoppailuhimoni kohdistuvat lähinnä kirpputoreihin ja kierrätyskeskuksiin, kun kerran sieltä voi löytää kaikenlaista yllättävää. Joskus oikeasti inspiroivaakin. Mutta myönnettävä on, että kyllä runot silti voittavat. Uusien vaatteiden kauppoja inhoan, niissä en pysty olemaan. Silti tunnen jonkinlaista painetta shoppailuun.

      Mullakin on muuten paljon saatuja vaatteita. Tänäkin vuonna olen saanut monta täydennystä vaatekaappiin pyytämättä ja yllättäen.

  3. Olen parhaillaan paastolla. Siis ruuan suhteen. Yksi eniten päässä pyörivä ajatus liittyy siihen että ruokaa tekisi mieli, vaikkei ole nälän tunnetta. Opettelen tässä siis taas erottamaan tarpeen ja mielihalun. Liittyy vaatteisiinkiin!

    Hyvää vuotta 2017.

    • Tosiaan, vaatteet ja ruoka ovat monessa suhteessa varsin verrannollisia. Kumpiakin tarvitaan päivittäin, jonkinlaisia valintoja on siis jokaisen tehtävä.

      Hyvää uutta vuotta sinullekin! Seuraan mielenkiinnolla pyrintöjäsi.

  4. Kiintoisaa pohdintaa. Olen miettinyt vähän tuota samaa, että jos olen nyt vuoden ostamatta vaatteita, niin ensi vuonna joudun väistämättä ostamaan niitä sukkia ja alushousuja, koska ehdin kuluttaa osan puhki. Tällainen heiluriliike ei tietenkään ole kauhean tavoiteltavaa, mutta minulle ostolakko tänä vuonna on enemmän totuttujen tapojen rikkomista. Olen tottunut ostelemaan sukkia kun niitä tulee hyvällä hinnalla vastaan, ja loppuvuodesta tajusin, että ei niitä jokaisesta alesta tarvitse hankkia. Samoin olen tottunut liikkumaan kaupoissa katsellen, olisiko jotain kivaa. Tästä on tullut sellainen automaatio, että halusin asiaan muutosta.

    Yksi syy on myös silkka uteliaisuus. Minua kiinnostaa, miten pitkälle tätä vuotta pääsen, ennen kuin ostan jotain. Omien sääntöjeni mukaan saan siis ostaa ihan mitä vaan, mutta olen vain päättänyt etten osta. Olikohan tuossa lauseessa mitään järkeä… Tarkoitan siis, että kiinnostaa nähdä, kuinka kauan kestää, ennen kuin päätän tehdä toisin. En tiedä onko tämä sittenkään ostolakko, ehkä kyseessä on pikemminkin kulutukseen ja itsekuriin liittyvä ihmiskoe.

    • Tällaiset ostostavat (sukat kaikista aleista, esimerkiksi) ovat tosi kiinnostavia. Itse tajuan omaksuneeni tosi vahvasti ostosmallit lapsuudenkodistani, ja ne ovat yllättävän lujassa.

      HIrmu kiinnostavia kaikki lakot ja kirjaamiset ovat minustakin juuri siltä kannalta, että pystyy paremmin seurailemaan omaa käyttäytymistään. Itse havaitsen käyneeni tämän vuoden aikana jo useammassa verkkokaupassa, ihan vain huvikseni. En ole harkinnutkaan ostamista, mutta jostakin on tullut tapa selailla kauppojen valikoimia ja miettiä, mitä voisi haluta tai mikä olisi tarpeen. Tämä on juuri se asia, josta pyrin eroon…

      Jään kiinnostuksella seuraamaan vaatevuottasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s