Onko hyvä asia, että firmalla on Facebook-sivu? LinkedIn-sivu? Twitter-tili? Monessa tapauksessa kyllä, todettiin Verkkoviestinnän koulutusohjelmassa eilen.

Yrityksistä kirjoitetaan verkossa joka tapauksessa. Se on hallitsematonta. Virheitä ruoditaan auliisti, mutta myös kehuja jaetaan paljon enemmän kuin missään muussa mediassa ikinä. Firmat eivät enää voi päättää, miten näkyvät – mutta ne voivat osallistua imagonsa luomiseen, jos ovat tarpeeksi rohkeita. Ne voivat osallistua keskusteluun, olla avoimia ja hyödyntää näitä uusia mahdollisuuksia. Asiakkaat olettavat jo nykyään, että yritykset tietävät, mitä niistä verkossa puhutaan, sanoi kouluttajamme Christina Forsgård (joka oli erinomaisen innostava!). Siksi on syytä myös tietää. Facebookiin, keskustelupalstoihin ja muuhun sosiaaliseen mediaan ei yksinkertaisesti ole varaa suhtautua välinpitämättömästi.

Monessa tapauksessa yrityksen edustajan on hyvä jopa osallistua jutteluun keskustelupalstoilla ja blogeissa. Toki kannattaa miettiä aika tarkkaan, mitä sanoo, ja muistaa tasavertaisuus, ystävällisyys ja muut nettimaailman kirjoittamattomat säännöt. Lisäksi kannattaa kirjoittaa koko nimellään ja myös yrityksensä mainiten. Verkossa saa kuulla aika nopeasti, jos alkaa syytellä, isotella tai puhua perusteettomasti. Sekin on hyvä muistaa, milloin on yrityksen ja milloin oman yksityisen minänsä asialla. Ainakin yksi tuore esimerkki aika pahasta sekoilusta on tarjolla: vaatemerkki Filippa K:n epäonniseen caseen voi tutustua täällä. (Esimerkki kertoo myös, miten nopeasti asiat verkossa leviävät. Minä en seuraa kyseistä blogia, mutta törmäsin jutun lainaukseen Kulutusjuhlassa.)

Ainakin minulle toimisi monesti mainoksia paremmin se, että yritys osoittaisi olevansa aidosti kiinnostunut asiakkaistaan ja valmis palvelemaan heitä ilman isoa ketunhäntää kainalossa. Keskustelupalstojen ja blogien kommentointi on monella alalla tähän oiva (ja melkein ilmainen) mahdollisuus. Aikaa se vie, kyllä, mutta ajallista panostusta voi hyvällä syyllä verrata mainoskampanjan hintaan.

Itse ajattelen näin: Jos pohtisin lääketieteellistä ongelmaa keskustelupalstalla, olisin aika kiitollinen, jos joku mukava lääkäri tai sairaanhoitaja lisäisi keskusteluun asiantuntijamielipiteensä. Toki haluaisin, että hän puhuisi omalla nimellään ja kertoen, millä asialla on. Jos kuitenkin keskustelupalstalla saamani vastaus olisi hyödyllinen ja mukava, ottaisin erittäin todennäköisesti palstalla esiintyneeseen lääkäriin tai hoitajaan yhteyttä ihan livenä seuraavalla kerralla, kun tarvitsisin lääketieteellistä apua. Hän olisi nettivastauksensa perusteella saanut ystävälliset kasvot.

En tiedä, onko blogeissa ihan tulevaisuus, mutta ainakin jotkin niiden ominaisuudet ovat varmasti tulleet viestinnän maailmaan jäädäkseen. Omalle sukupolvelleni, tälle mediakriittisyyteen alakoulusta lähtien opetetulle, on vaikea ajatella myyvänsä valmiiksi pureskeltuja viestejä ja totuuksia. Me kaipaamme läpinäkyvyyttä: ostamme tuotteita ja ajatuksia helpommin, kun kuulemme niistä muutakin kuin kiillotettuja viestejä. Rosoisuus ja persoonallisuus tuovat tarttumapintaa ja kiinnostavuutta. Blogit ovat tähän haasteeseen hyvä vastaus.

Osallistuin eilen Anja Alasillan vetämään blogikoulutukseen. Hän on kirjoittanut kirjan Blogi tulee töihin (Infor 2009), joka ainakin ensivilkaisun ja luennon perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta katsaukselta siihen, mitä blogeista on tähän mennessä Suomessa saatu irti. Alasilta on kerännyt kirjaansa myös hyviä esimerkkejä siitä, miten blogeja voisi tulevaisuudessa käyttää yritysviestinnässä. Hänen oman firmansa Scription nettisivuilla on listattunakin yritysten blogeja. Arvaan, että se lista tulee kasvamaan aika merkittävästi lähikuukausien aikana.

On mielenkiintoista nähdä, mihin blogi-into johtaa. Tiedän kokemuksesta, että bloginkin kirjoittaminen vaatii aikaa – hyvän, linkitetyn ja ehkä kuvitetunkin blogin päivittäminen vaatii sitä yllättävän paljon. Uudesta innostuneet tulevat harvoin ajatelleeksi, että jostain sekin tovi on raavittava. Sitten käy niin, että blogi innolla aloitetaan, mutta sen päivitys unohtuu jo muutaman kuukauden jälkeen. Todetaan, että ei se blogi nyt niin hyvä viestintämuoto ollutkaan. Siirrytään takaisin staattisiin nettisivuihin.

Anja Alasillan mukaan blogien kommenttilaatikot alkavat täyttyä vasta noin vuoden aktiivisen bloggaamisen jälkeen. Helppo uskoa. Itsekin kommentoin herkemmin tuttua ja hyväksi havaittua ja tyydyn vain seuraamaan mahdollisia tähdenlentoja. Siksi olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten ne yritykset, jotka todella suhtautuvat bloggaamiseen vakavastiotettavana viestintämuotona, saavat sitä hyödynnettyä. Tammikuun alussa bloggaamisen aloittanut Finnair on ainakin saanut blogeilleen jo paljon lukijoita. Mitähän ne ovat tuottaneet vuoden kuluttua?

Itse seuraisin mieluusti monenkin itseäni koskevan toimijan blogia. Lähikauppa olisi niistä yksi: millaisia uusia tuotteita tai muutoksia on tullut, mistä asiakkaat ovat olleet nyreissään tai tyytyväisiä. Ajattelisin, että blogi olisi tällaiselle yritykselle mahtava asiakaspalautteen kanavakin. Terveyskeskuksestakin kuulisin mieluusti muutakin kuin mitä kaupungin jähmeät nettisivut tarjoavat. Jostain syystä en usko, että kumpikaan näistä aloittaa bloggaamisen ensimmäisten joukossa, mutta saapa nähdä mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua. Mikäli silloin kukaan enää puhuu blogeista…